Kun Anna pyysi korumyyjää avaamaan isoäitinsä vanhan kaulakorun, hänen elämänsä muuttui

Tekijä
Christine R.
-

Eriskummallinen kaulakoru

27 vuotta sitten, kun Annan äiti makasi kuolinvuoteellaan jätti hän Annalle tämän kaulakorun, joka oli kuulunut Annan isoäidille sitä ennen. Kun hän ojensi kaulakorun, sanoi hän Annalle seuraavaa: “Älä koskaan avaa tätä kaulakorua, Anna. Se tuo vain

harmia…”. Mutta kaikkien tunteiden keskellä nuo sanat eivät lainkaan avautuneet hänelle. Anna istui äitinsä sängyn vieressä ja puristi tämän kättä tiukasti. Kyyneleet valuivat pitkin hänen kasvojaan, kun hän katseli äitinsä jo hauraaksi muttunutta muotoa

Puhelun vastaanottaminen

Äidin hengitys oli pinnallista ja vaivalloista. Huoneen täytti raskas hiljaisuus, jota rikkoi vain lääkintälaitteiden hiljainen piippaus. Annan äiti kurottautui heikosti kaulassaan olevaan kaulakoruun ja avasi sen varovasti vapisevin käsin. Hänen äänensä oli hädin

tuskin kuiskaus, kun hän puhui, ja hänen sanoissaan oli rakkautta ja huolta. “Älä koskaan avaa tätä kaulakorua, Anna. Se tuo vain harmia…” Hän asetti sen Annan kämmenelle, hänen sormensa sulkeutuivat sen ympärille heikosti. Anna nyökkäsi.

Kaulakoru

Päivät muuttuivat viikoiksi, ja tuska äidin kuolemasta oli yhä tuoreena Annan sydämessä. Hän yritti löytää lohtua muistoista ja piti kaulakorusta kiinni kuin pelastusrenkaasta menneisyyteen. Siitä tuli rakkain muisto, konkreettinen yhteys hänen

isoäitiinsä, muistutus vahvoista naisista, jotka olivat tulleet ennen häntä. Eräänä iltana, kun Anna istui yksin asunnossaan, puhelin soi. Hän vastasi hajamielisesti, eikä odottanut mitään tavallisesta poikkeavaa. Ääni linjan toisessa päässä sai sydämen hyppimään.

Ärsyttävä helinä

“Anna”, ääni sanoi täynnä kiireellisyyttä. “Sinun täytyy kuunnella minua. Kyse on kaulakorusta.” Annan ote puhelimen ympärillä kiristyi, kun kylmäävän viileä tunne kulki hänen selkärankaansa pitkin. Miten tämä henkilö tiesi kaulakorusta? Kuka linjan toisessa

päässä oikein oli? Kysymysten tulva vyöryi hänen mielessään, ja hän kamppaili löytääkseen äänensä. “Kuka siellä on? Miten te tiedätte kaulakorustani?” “Tuo kaulakoru, siinä on salaisuus. Vaarallinen salaisuus, joka voi aiheuttaa pahaa kaaosta ja tuhoa.”

Kaulakorun avaaminen

Anna oli 68-vuotias nainen, joka oli hiljattain jäänyt eläkkeelle miehensä Thomasin tavoin. Lapset olivat jo kauan sitten muuttaneet pois kotoa, ja Anna valmistautui rentoon ja onnelliseen loppuelämään. Vaikka tämä saattaa kuulostaa mitä

tavallisimmalta tarinalta tavalliselle naiselle, mikään Annan elämässä ei ole ollut tavallista, eikä tule koskaan olemaankaan. Annan hengitys juuttui kurkkuun, ja hänen mielensä pohdiskeli tilannetta. Hän muisti äitinsä sanat, tuon pelottavan varoituksen.

Tässä on Anna

Suuri osa Annan elämästä oli nimittäin ollut hyvin vaikeaa tavanomaisen mittapuun mukaan. Varsinkin hänen lapsuutensa, joka keskittyi vahvasti selviytymiseen eikä menestymiseen. Näin ollen Anna kantoi muistoja ja henkisiä arpia tuosta ajasta vielä

vuosiakin sen jälkeen, mutta hän oli jättänyt sen kaiken jo taakseen. Oliko tuo kaulakoru muutakin kuin vain tunteellinen perintöesine? “Voin auttaa sinua”, ääni linjan toisessa päässät oli sanonut, mutta tuossa äänessä oli ollut sekä huolta että päättäväisyyttä.

Vaikea lapsuus

Anna syntyi köyhään perheeseen kaupungissa, jossa elämänlaatu oli hyvin riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta. Hänen vanhempansa pärjäsivät hädin tuskin jo ennen Annan syntymää, joten perheenlisäys ei helpottanut lainkaan perheen jo

entuudestaan vaikeaa tilannetta, ja sillä oli rahapulan lisäksi vielä muitakin kielteisiä seurauksia. “Mutta sinun on luvattava minulle, ettet avaa kaulakorua. Se on ainoa tapa pitää itsesi ja läheisesi turvassa.” Anna ei ymmärtänyt, mitä henkilö yritti oikein kertoa.

Köyhä perhe

Annan syntymä oli näyttänyt muuttavan hänen vanhempiensa kerran niin rakastavan suhteen dynamiikkaa. Siinä missä Annan isä, John, tuntui olevan vakaasti päättänyt antaa tyttärelleen parhaan mahdollisen elämän tekemällä runsaasti töitä ja viettämällä

kaiken vapaa-aikansa tyttären kanssa, Annan äiti, Dorothy, tuntui suhtautuvan vanhemmuuteen täysin eri tavalla. Anna oli aina ollut utelias, etsien vastauksia. Mutta tällä kertaa panokset tuntuivat yksinkertaisesti suuremmilta ja seuraukset kauheilta.

Vanhempien suhde muuttui

Anna tajusi, ettei voinut enää sivuuttaa äitinsä varoitusta. Siis jos hänen toimintaansa olisi loppujen lopuksi edes voinut kutsua vanhemmuudeksi. Oltuaan näennäisesti hyvin innostunut vanhemmuudesta, Annan äiti menetti nopeasti kaiken kiinnostuksen lastaan

kohtaan heti synnytyksen jälkeen. Jonkin ajan kuluttua hän ei enää edes katsonut Annan suuntaan tai tunnustanut tämän olemassaoloa. Mutta se ei ollut suinkaan ainoa asia, johon Annan äiti lopulta menetti kiinnostuksensa. Tämä kalvasi Annaa vielä nykyäänkin.

Hänen äitinsä ei tehnyt mitään

Kun Dorothy ei viettänyt lainkaan aikaa tyttärensä kanssa, voisi olettaa, että hänellä olisi paljon aikaa tehdä edes töitä, ja siten antaa itselleen ja perheelleen hieman vakaampi elämä. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta, sillä Annan äiti

vietti suurimman osan päivistään kotona tekemättä mitään muuta kuin polttamalla savukkeita herkeämättä. Annan saama puhelu lopulta katkesi, ja jätti hänet yksin ajatustensa ja lukemattomien vastaamattomien kysymysten kanssa. Mitä seuraavaksi?

Hän ei tehnyt mitään koko päivänä

Takaisin Annan lapsuuteen… Hänen äitinsä outoa käytöstä jatkui parin vuoden ajan. John inhosi vaimonsa käytöstä, mutta tuntui siltä, ettei hän voinut loppujen lopuksi tehdä sille mitään. Hän rakasti vaimoa edelleen kovasti eikä halunnut menettää häntä. Joten Annan

isä toivoikin, että se olisi vain väliaikaista ja menisi lopulta itsetään ohitse. Mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että näin ollutkaan, ja se sai Johnin katumaan sitä, ettei hän ollut puuttunut asiaan aikaisemmin. Anna seurasi vanhempiensa taistoja pienestä lähtien.

John ei uskaltanut kommentoida

Lopulta eräänä aamuna John huomasi, että Dorothy ei ollut sängyssä. Tämä oli hyvin epätavallista, sillä normaalisti hän nukkui hänen vierellään eikä suinkaan herännyt häntä aikaisemmin. Hän alkoi katsella ympäri taloa ja herätti samalla Annan. Mikään

talossa ei näyttänyt olevan epätavallista, mutta Dorothya ei löytynyt mistään. Hän tuijotti pöydällä lojuvaa kaulakorua, jonka läsnäolosta huokui vaaran tunne. Siitä hetkestä lähtien Anna oli tiennyt, ettei hänen elämänsä olisi enää koskaan entisensä.

Dorothy lähti yhtäkkiä eräänä yönä

Tutkittuaan talon John ja Anna (joka oli tuolloin noin kahdeksanvuotias) alkoivat kiertää naapurustossa kyselemässä, oliko kukaan mahdollisesti nähnyt Dorothya aamusta liikkeellä. Heillä kävi lopulta tuuri, kun heidän naapurinsa, joka asui heitä vastapäätä ja

joka oli tullut kotiin myöhäisestä työvuorosta noin kello 1 aamuyöstä, kertoi heille jotain kummallista. Naapuri kertoi, että noin kello 1.30 aikaan hän oli nähnyt Dorothyn poistuvan talosta ilman tavaroita tai vastaavaa, ja odottavan hetken aikaa kadulla.

Naapuri näki jotain

Noin viiden tai kymmenen minuutin kuluttua Dorothyn eteen oli pysähtynyt kallis auto. Kuljettaja oli astunut ulos ja avannut auton oven Dorothylle ja vieläpä jopa kumartanut, kun tämä astui sisälle autoon. Tämän jälkeen he ajoivat kaasuttaen pois. Valitettavasti

naapuri ei ajatellut ottaa auton rekisterikilpeä ylös eikä myöskään tiennyt, mikä auton tarkka malli oli. Tämä tieto ei tietenkään riittänyt poliisille tutkinnan aloittamiseksi, ja näin Anna ja John jäivät viikoiksi täysin pimentoon. Mitä he voisivat tehdä asialle?

Hänet haettiin luksusautolla

Kunnes eräänä aamuna heidän postilaatikkoonsa ilmestyi kirje, joka näennäisesti selitti tapahtuneen. Viikot muuttuivat Annalle ja Johnille turhauttavaksi odotteluksi. Koska poliisitutkinta ei johtanut mihinkään ja poliisit eivät edistyneet, he tunsivat itsensä

avuttomiksi ja kaipasivat epätoivoisesti vastauksia. He viettivät lukemattomia tunteja keskustelemalla mahdollisista skenaarioista ja yrittäen muistella epäilyttäviä tapahtumia tai henkilöitä, jotka voisivat liittyä salaperäiseen kaulakorusta annettuun varoitukseen.

Kirjeen saaminen

Kirje oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Se oli Dorothylta. Siinä hän selitti jättäneensä perheen, koska oli rakastunut toiseen mieheen. Jotakuta, joka oli paljon varakkaampi kuin John. Hän aikoi elää ansaitsemaansa elämää eikä halunnut enää olla missään tekemisissä

perheensä kanssa. Koska Anna ja John eivät voineet lainkaan luottaa paikalliseen poliisiin, he ottivat asiat lopulta omiin käsiinsä. He ottivat yhteyttä ystäviin ja tuttaviin, kertoivat tarinansa ja pyysivät heitä antamaan sellaisia tietoja, jotka voisivat auttaa.

Hän oli karannut toisen miehen kanssa

Toivuttuaan siitä ensijärkytyksestä, jonka viesti oli aiheuttanut, John huomasi, että kirjeessä oli jotakin, mikä näytti olevan pahasti pielessä. Se oli käsinkirjoitettu, mutta käsiala ei ollut Dorothyn omaa käsialaa. Siinä oli myös sanoja, joita hän ei ollut koskaan

aiemmin kuullut vaimonsa käyttävän. Näiden epäilyjen vuoksi John meni jälleen poliisin puheille, muttei saanut toivomiaan vastauksia. He saivat muutamia johtolankoja, mutta mikään niistä ei johtanut mihinkään. Viikot venyivät lopulta hyvin pitkiksi kuukausiksi.

Jotain oli vialla kirjeen suhteen

Poliisi ilmoitti Johnille, että he pitivät kyseistä kirjettä pätevänä selityksenä sille, miksi hänen vaimonsa lähti, ja siinä oli myös järkeä naapureiden kertomusten rinnalla, jonka mukaan vaimo oli haettu hyvin arvokkaalla autolla ja vielä saatettu autoon sisälle. Poliisi

kertoi Johnille, että heidän olisi lopetettava tutkinta, joka ei todellisuudessa ollut edes koskaan alkanut. John olisi omillaan, jos hän haluaisi jatkaa etsintöjään kadonneen vaimonsa suhteen. Anna miettikin löytäisivätkö he koskaan vastauksia tapaukseen.

Poliisi sulki tapauksen

Yksikään Johnin elimistön solu ei halunnut luopua vaimonsa ja vastausten etsimisestä, mutta hän oli joutunut täysin mahdottoman dilemman eteen. Hänen täytyisi käyttää paljon aikaa etsintöihin ja kukaan ei aikonut auttaa häntä. Mutta kaiken sen raskaan

työn ohelle hänellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Tutkimusten edetessä Anna ja John saivat tietää, että heidän tilanteensa oli monimutkaisempi kuin mitä he olivat osanneet kuvitellakaan. He tajusivat joutuneensa keskelle vaarallista peliä, joka ei loppuisi hevillä.

Johnilla oli suuri päätös tehtävänään

Johnin työpaikka ei aikonut antaa heille lisää vapaapäiviä, ja jos hän ei palaisi pian takaisin, löytäisivät he varmasti jonkun muun tekemään työn. Kun kotona oli 8-vuotias tytär, josta hänen oli huolehdittava, ei hän yksinkertaisesti voinut menettää työtään.

Tilanteen kaikki näkökohdat huomioon ottaen Johnista tuntui, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. Johnille on varmasti ollut uskomattoman haastavaa selviytyä vaimonsa äkillisestä katoamisesta ja yrittää hyväksyä, että vaimo oli päättänyt jättää hänet.

Hänen oli palattava töihin

Sopeutuminen kotitalouden hoitamiseen ja Annasta huolehtimiseen yksin oli epäilemättä hänelle ylivoimaista. John luopui vaimonsa etsimisestä ja yritti vakuutella itselleen, että kirje oli totta ja vaimo oli todella päättänyt jättää hänet. Hän palasikin

töihin elättääkseen itsensä ja Annan, jonka oli nopeasti opittava huolehtimaan itsestään nyt, kun äitiä ei enää ollut kotona. Epävarmuuden vallitessa ja ilman johtolankoja John teki vaikean päätöksen keskittyäkseen huolehtimaan niin itsestään kuin tyttärestään.

Luopui etsinnöistä

Tilanne säilyi ennallaan pari vuotta, ja sekä isä että tytär löysivät toisensa uudelleen. Tuona aikana he eivät kuitenkaan saaneet Dorothysta enää mitään uutta tietoa ja alkoivat hiljalleen unohtaa hänet. Ja kun Dorothy katosi Johnin mielestä, toinen nainen

käytti tilaisuutta innokkaasti hyväkseen. Hän uppoutui työhön, ehkä keinona harhauttaa itsensä pois kokemastaan tuskasta ja hämmennyksestä. John työskenteli väsymättä varmistaakseen, että heillä olisi vakaa ja turvallinen elämä, ja suojeli Annaa kaikelta.

Uusi suhde

Samaan aikaan Anna joutui tilanteeseen, johon hän ei ollut valmistautunut, ja hänen oli nopeasti sopeuduttava ja otettava uusia vastuita. Hän joutui kohtaamaan haasteet, joita kasvaminen ilman äitinsä opastusta toi hänelle, ja opetteli selviytymään elämän

monimutkaisissa asioissa omin avuin. Se oli rankkaa, mutta Annan sitkeys ja päättäväisyys auttoivat häntä löytämään tiensä, vaikka hänen äitinsä ei ollut läsnä. Vaikka John ja hänen uusi naisensa sopivat hyvin yhteen, Annan kohdalla näin ei ollut.

Anna vihasi äitipuoltaan

Annalla oli hyvin jäykkä suhde uuteen äitipuoleensa. Oli hyvin ilmeistä, että nainen piti silmällä vain omaa poikaansa ja näki Annan esteenä täydelliselle elämälleen Johnin kanssa. Hän alkoi pian toimia näiden tunteiden mukaan. Kun John oli poissa töistä, 15-

vuotias Anna jäi usein yksin uuden äitipuolensa kanssa, eikä riita ollut koskaan kaukana. Anna ei useinkaan saanut äitipuoleltaan ruokaa, hänelle huudettiin, ja toisinaan äitipuoli kävi jopa fyysiseksi häneen käsiksi. Se oli luonnollisesti kamalaa aikaa nuorelle Annalle.

Anna joutui huonon kohtelun kohteeksi

Anna harkitsi monta kertaa isälleen kertomista, mutta tiesi, kuinka onnellinen isä oli uudesta suhteestaan, eikä halunnut pilata sitä. Anna päätti lopulta, että hänen lähtönsä olisi tilanteeseen kaikista parhain vaihtoehto. Mutta miten? Hänellä ei ollut rahaa edes

ruokaan. Mutta sitten eräänä päivänä hänelle tarjoutui odottamaton mahdollisuus. Syvällä sisimmässään hän ei voinut päästä eroon tuosta piinaavasta epäilystä ja huolesta äidin äkillisen poismenon suhteen. Hän jatkoi eteenpäin pitäen kiinni toivosta.

Ei halunnut kertoa isälleen

Johnilla ja Annalla olisi kuitenkin yhä toisensa. Heidän siteestään tuli voiman ja tuen lähde, kun he selvisivät epävarmasta elämästä ilman Annan äitiä. Yhdessä he tukeutuivat toisiinsa ja löysivät lohtua yhteisistä kokemuksistaan ja rakkaudesta, joka

sitoi heidät isänä ja tyttärenä. Eräänä päivänä ovikello soi keskellä päivää, kun Anna oli yksin kotona. Hänen isänsä oli töissä ja äitipuoli oli hakemassa poikansa kanssa ruokaa. Anna avasi oven ja sai vastaansa pienen paketin. Anna avasi sen heti sen saatuaan.

Odottamaton paketti

Siinä ei ollut palautusosoitetta, eikä lähetilläkään ollut aavistustakaan, mistä se oli alunperin tullut. Paketti sisälsi kolme esinettä: Annalle osoitetun kirjeen, kauniin, kalliin näköisen kaulakorun, joka oli täynnä timantteja, sekä kehystetyn valokuvan henkilöstä,

jonka Anna tavallaan tunnisti äidikseen ja jolla oli yllään juuri sama kaulakoru kuin se, mikä paketissa oli mukana. Hämmentyneenä Anna avasi kirjeen ja alkoi lukea. Edessä oleva tie tulisi olemaan täynnä haasteita ja monia vastaamattomia kysymyksiä. Joten?

Kaulakoru, kuva ja kirje

He kohtasivat jokaisen päivän päättäväisesti, sinnikkäästi ja toivoen, että jonain päivänä he saisivat totuuden selville ja löytäisivät epätoivoisesti kaipaamansa ratkaisun. Annan saama kirje oli hyvin lyhyt ja asiallinen. Siinä kerrottiin, että Dorothy oli kuollut kaksi

kuukautta sitten ja että hautajaiset oli jo pidetty, mutta siinä ei kerrottu, mihin Annan äiti oli lopulta haudattu. Kirje päättyi kertoen, että laatikossa olevat tavarat olivat sellaisia, jotka Dorothy oli jättänyt Annalle testamentissaan. Anna oli hyvin järkyttynyt.

Dorothy oli kuollut

Anna oli hyvin hämmästynyt kyseisestä kirjeestä. Toki hän ei ollut nähnyt tai kuullut mitään äidistään lähes seitsemään vuoteen, mutta äitipuolensa kanssa vallinneen kamalan tilanteen vuoksi hän piti luonnollisesti Dorothya yhä oikeana äitinään, ja oli

hyvin surullinen tämän poismenon vuoksi. Mutta suru teki nopeasti tilaa hyvin opportunistiselle ajatukselle. Annan halu itsenäisyyteen ja uuteen alkuun vauhditti hänen päättäväisyyttään lähteä nykyisestä tilanteestaan. Mutta millä ihmeen tavoin?

Anna oli surullinen

Anna oli edelleen päättänyt päästä pois kotoa mahdollisimman nopeasti, mutta hänen suurin ongelmansa oli se, ettei hänellä ollut rahaa. Niinpä hän ajatteli, että jos kyseinen kaulakoru olisi puoliksikaan niinkin arvokas kuin miltä se näytti, hän voisi ehkä myydä

sen ja saada siitä tarpeeksi rahaa rahoittaakseen uuden elämänsä. Mutta hän suhtautui varauksellisesti suunnitelmaansa. Ajatus kaulakorun myynnistä keinona rahoittaa uusi elämä vaikutti kuitenkin hyvin mahdolliselta ratkaisulta hänen taloudellisiin vaikeuksiin.

Kaulakorun myyminen?

Kaulakoru oli kehystetyn valokuvan ohella ainoa asia, joka hänellä oli jäljellä äidistään. Ja mitä todennäköisimmin kaikki, mitä hänellä koskaan tulisi olemaan. Oliko talosta pois pääseminen hänelle nyt arvokkaampaa kuin äidin muisto? Hän oli yhä epävarma ja

päätti, että ei olisi pahitteeksi, jos kaulakoru arvioitaisiin, sillä ainoastaan tällä tavoin hän näkisi, josko sellaista päätöstä olisi edes tehtävissä. Anna muisti kuitenkin myös äitinsä varoituksen siitä, että kaulakoru toisi ainoastaan ongelmia. Voisiko se todella?

Viimeinen muisto äidistä

Vaikka Anna halusi kovasti paeta, ei hän voinut päästä eroon tuosta levottomasta tunteesta, joka hänet vallitsi kaulakorun myynnin pohtimisesta. Hän pohti, voisiko perintökalleudesta luopumiseen liittyä syvempiä seurauksia tai piileviä vaaroja. Anna vei

kaulakorun paikalliseen koruliikkeeseen saadakseen käsityksen sen arvosta. Työntekijä vei kaulakorun takahuoneeseen ja oli poissa hyvin pitkään. Kesti lähes tunnin ennen kuin hän pääsi palaamaan Annan luo, sillä hänellä oli kaulakorusta hyvin outo johtopäätös.

Vei sen arvioitavaksi

Anna päätti, että ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin, olisi viisasta saada lisätietoja kaulakorun arvosta ja mahdollisista seurauksista. Niin hän oli päätynyt tuolle hyvämaineiselle korumyyjälle, joka voisi arvioida sen arvon vaarantamatta hänen

turvallisuuttaan tai paljastamatta sen olemassaoloa kenellekään, jolla saattaisi olla pahoja aikeita. Jalokivikauppias kertoi Annalle, että koko kaulakoru oli väärennös. Hyvä väärennös, mutta silti väärennös. Se oli valmistettu halvasta metallista ja lasista.

Väärennös!

Se ei sinänsä ollut kovin kummallista. Hänelle tuli väärennettyjä koruja liikkeeseen lähes päivittäin. Mutta tässä väärennöksessä oli jotain, joka todella erottui, sillä koko kaulakoru ei ollut väärennös. Ison, lasisen riipuksen yläpuolella oleva pieni kivi oli itse

asiassa aito timantti, ja vieläpä erittäin arvokas sellainen. Jalokivikauppias ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää, miksi joku laittaisi sellaisen timantin väärennettyyn kaulakoruun. Hän luuli antaneensa Annalle huonoja uutisia ja yllättyi, kun näki reaktion.

Yksi oikea timantti

Anna oli hyvin iloinen uutisesta, sillä hänen mielestään se tarkoitti sitä, että hän saisi molemmista maailmoista parhaat puolet. Hän voisi myydä yhden arvokkaan kiven jalokivikauppiaalle rahoittaakseen muuttonsa pois talosta ja voisi pitää lisäksi loput

kaulakorusta muistona äidistään. Ja niin myös tapahtui. Anna sai paremman käsityksen kaulakorun mahdollisesta arvosta, mikä antoi hänelle toivoa tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Mutta kaulakorun arvo oli muutakin kuin vain pelkkä rahallinen arvo.

Timantin myyminen

Korun tarina vihjasi sen alkuperän taustalla olevaan tarinaan, mikä lisäsi salaperäisyyttä ja varovaisuutta päätökseen siitä, myisikö Anna sen vai ei. Korukauppias pystyi maksamaan kivestä kohtuullisen hinnan, mutta ei sen verran tarpeeksi, jotta Anna olisi

voinut muuttaa kodistaan pois. Hänen täytyisi säästää lisää rahaa, ja kuultuaan hänen tarinansa korukauppias itse asiassa tarjosi Annalle työtä myymälänsä apurina. Kaikki näytti vihdoin menevän Annan kannalta hyvin, mutta tämä onni ei ollut pitkäikäistä.

Työskentely koruliikkeessä

Tällä tiedolla varustautuneena Anna harkitsi seuraavia askeleitaan. Hän punnitsi kaulakorun myynnin mahdollisesti tarjoamaa taloudellista vapautta sekä mahdollisia riskejä ja seurauksia. Hän pohti äitinsä varoitusta ja kaulakorua ympäröivää aavistuksen

tunnetta. Annan kotitilanne ei parantunut lainkaan. Riidat äitipuolen kanssa tuntuivat vain lisääntyvän ajan myötä, ja kävivät väkivaltaisemmiksi. Eräänä iltana tilanne kävi Annalle liian raskaaksi, varsinkin kun äitipuoli ei ollut enää ainoa, joka satutti Annaa.

Paha riita kotona

Lopulta Anna ymmärsi, että kaulakorulla oli muutakin merkitystä kuin sen rahallinen arvo. Se symboloi hänen perheensä historiaa ja yhteyttä hänen isoäitiinsä ja äitiinsä. Se oli konkreettinen linkki hänen menneisyyteensä, ja siinä oli muistoja ja tarinoita, jotka

olivat korvaamattomia. Äitipuoli kääntyi Annaa vastaan useimmiten vain silloin, kun hänen isänsä John ei ollut paikalla, mutta tällä kertaa hän alkoi huutaa ja lyödä Annaa, kun John istui samassa huoneessa. Anna odotti isänsä tulevan apuun, mutta turhaan.

Hänen isänsä ei auttanut

Annan isä katsoi vain vierestä ja antoi asian tapahtua suoraan nenänsä alla. Tämä mursi Annan täysin, joten hän pakkasi laukkunsa jo samana iltana ja hiipi ulos talosta kertomatta kenellekään. Hänellä ei ollut paikkaa, jonne mennä, joten hän päätti nukkua

puistossa. Seuraavana päivänä hän lopetti työnsä koruliikkeessä ja hyppäsi bussiin, joka veisi hänet mahdollisimman kauas kotipaikkakunnaltaan. Parin päivän matkustelun jälkeen Anna oli melkein maan toisella puolella ja oli valmis aloittamaan uuden elämän.

Anna karkasi

Anna löysikin nopeasti työpaikan tarjoilijana ja häneltä löytyi myös tarpeeksi säästöjä, jotta hän pystyi vuokraamaan itselleen pienen asunnon. Anna ei kuitenkaan päätyisi asumaan yksin pitkään aikaan. Tämän uuden näkökulman myötä Anna päätti tutkia

vaihtoehtoisia vaihtoehtoja uuden elämänsä rahoittamiseksi. Hän harkitsi työpaikan, stipendien tai taloudellisten tukiohjelmien etsimistä, jotka voisivat auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa ilman, että kaulakorun merkitys hänen äidille vaarantuisi.

Maan toisella puolella

Viimeisin asia, jonka Anna halusi tapahtuva olisi, että hän joutuisi mahdollisesti vaikeuksiin. Anna ymmärsi, että todellinen itsenäisyys ei välttämättä tarkoita kaikkien siteiden katkaisemista menneisyyteen. Sen sijaan se tarkoitti, että oli löydettävä keino

kunnioittaa perintöään ja arvokkaita opetuksia, joita hän oli oppinut, kun hän viitoitti omaa polkuaan eteenpäin. Niinpä Anna lähti määrätietoisesti etsimään vaihtoehtoisia tapoja rakentaa kuviteltua elämää, ja hän ammensi voimaa kaulakorusta ja tarinoista.

Menneisyyden unohtaminen

Ravintolassa, jossa hän työskenteli, oli nuori kokki, jonka kanssa Anna tuntui tulevan toimeen heti, kun he tapasivat. Anna oli aluksi hyvin varautunut, sillä oli selvää, että hän oli vielä arpeutunut parista viime vuodesta, jotka hän oli kokenut. Mutta nuori kokki,

Thomas, yritti herkeämättä, kunnes lopulta Anna viihtyi hänen seurassaan. Anna oli säilyttänyt kaiken, mikä muistutti häntä lapsuudestaan, laatikossa, joka oli piilotettu syvälle kellariin. Se oli ollut siellä niin kauan, että Anna oli melkein unohtanut sen.

Uusi elämä

Pariskunta muuttikin yhteen jo parin kuukauden kuluttua. He tiesivät, että heidän kohtalonsa oli viettää ikuisuus yhdessä. Mitä enemmän pari rakensi yhteistä elämäänsä, sitä enemmän Anna tuntui unohtavan mitä kaikkea hän oli jättänyt taakseen. Hän unohti

pelkurimaisen isänsä, ilkeän äitipuolensa ja jopa poissaolevan oikean äitinsä. Mutta kuten kävi ilmi, hän ei voinut paeta menneisyyttään ikuisesti. Kaulakoru oli visusti piilotettuna varastoon, poissa silmistä, muttei suinkaan poissa hänen elämästään.

Laatikko täynnä muistoja

Joten kun pariskunta ja heidän vastikään syntyneet lapsensa olivat muuttamassa isompaan taloon, laatikon löytäminen uudelleen oli Annalle suuri järkytys. Anna oli tuolloin 43-vuotias, ja oli kulunut lähes 27 vuotta siitä, kun hän oli jättänyt kaiken

taakseen. Hän tunsi olevansa tarpeeksi vahva avatakseen laatikon uudelleen ja antaakseen muistojen palata takaisin. Avatessaan kannen hän huomasi ensimmäisenä tuon massiivisen kokoisen väärennetyn kaulakorun, jonka hänen äitinsä oli jättänyt.

Löytyi 27 vuoden jälkeen

Kaulakoru oli yksi niistä ainoista esineistä, johon liittyi hyviä muistoja. Tämä kaulakoru oli tärkein syy siihen, että hän oli pystynyt jättämään kaiken aikaisemmin taakseen, ja hän tunsi yhtäkkiä sellaista kiintymystä sitä kohtaan, jota ei ollut koskaan aiemmin

kokenut. Hän pujottikin sen kaulaansa ja siitä hetkestä lähtien siitä tuli esine, jota hän edes harvoin otti pois. Se muistutti häntä siitä, mitä hän oli voittanut elämässään, ja kunnioitti myös hänen äitinsä muistoa. Mutta sen käyttämiseen liittyi niin paljon riskejä.

Alkoi käyttää kaulakorua

Eräänä kohtalokkaana päivänä Anna oli pyöräilemässä kotiin kauppareissun jälkeen. Oli kulunut paljon aikaa siitä, kun hän oli löytänyt äitinsä vanhan kaulakorun uudestaan. Itse asiassa melkein 25 vuotta. Siihen mennessä hänen lapsensa olivat muuttaneet jo

pois kotoa, ja lisäksi sekä hän ja hänen miehensä Thomas olivat jääneet eläkkeelle. Elämä oli tavanomaista ja hyvää, mutta kaikki muuttuisi hyvin pian Annan kohdalla. Hän oli yrittänyt piilottaa menneisyytensä, mutta aika oli tullut viimein eikä hän voisi paeta.

Pyöräili takaisin kotiin

Yhtäkkiä auto ilmestyi tyhjästä. Kuljettaja oli näköjään menettänyt pyörän hallinnan ja oli tulossa suoraan kohti Annaa. Anna onnistui kuitenkin väistämään viime hetkellä, mutta menetti samalla tasapainonsa. Anna iskeytyikin kovaa maahan ja menetti

hetkeksi tajuntansa. Ihmiset, jotka auttoivat häntä nousemaan ylös, saivat hänet lopulta herätettyä. Kun Anna nousi hitaasti ylös maasta, hän vilkaisi alas äitinsä vanhan kaulakorun pirstaleisiin jäänteisiin. Hento ketju oli katkennut ja riipus oli nyt hajallaan.

Ja kaatui!

Onneksi Anna itse ei saanut vakavia vammoja ja selvisi vain muutamalla mustelmalla ja naarmulla. Mutta hänen äitinsä vanha kaulakoru, joka hänellä oli tuolloin ollut yllään, oli palasina maassa. Raskain mielin Anna keräsi varovasti rikkinäiset kaulakorun palaset ja

piteli niitä käsissään. Jokainen pala tuntui kantavan muistoa hänen äidistään, joka oli kuollut useita vuosia sitten. Kaulakoru oli ollut yhteys äitiin, konkreettinen muistutus heidän yhteydestään. Anna oli itkun partaalla, kunnes huomasi palasten välissä jotain.

Kaulakoru hajosi

Vaikka kaulakoru oli rikki, ei Anna saanut itseään luopumaan siitä. Hän päätti viedä sen koruliikkeeseen toivoen, että se voitaisiin ehkä korjata tai käyttää jollain tavalla uudelleen. Hän kääri rikkinäiset palat pehmeään kankaaseen ja laittoi ne laukkuunsa,

päättäen löytää ratkaisun. Hän kurottautui sen luo ja otti esiin pienen avaimen. Annan ensimmäinen ajatus oli, jos se ehkä oli jo maassa ja kaulakoru vain sattui putoamaan sen päälle. Anna näki kuitenkin mitä siinä luki, ja hänen maailmansa pysähtyi hetkeksi.

Pienen avaimen löytäminen

Avaimeen oli liimattu tarra, johon oli kirjoitettu hänen nimensä. Annan pää oli täynnä niin monia kysymyksiä. Miksi hänen äitinsä halusi, että hänellä edes oli se? Miksi se piti piilottaa näin? Annan mieli kävi kuumana yrittäessään miettiä, mitä tehdä seuraavaksi.

Päiviä myöhemmin Anna kävi paikallisella korukauppiaalla, joka oli erikoistunut korujen restaurointeihin. Hän selitti kaulakorun tunnearvon ja näytti korumestarille rikkoutuneet palat. Tutkittuaan ne huolellisesti jalokivikauppias ilmoitti, että vauriot olivat laajoja.

Hänen nimensä oli avaimessa

Kotimatkalla Anna keksi vain yhden asian, joka saattaisi antaa hänelle lisää vastauksia. Ainoa muu esine kaulakorun ohella, jonka hän oli perinyt äidiltään. Kehystetty kuva. Se oli yhä samassa laatikossa, johon hän oli säilyttänyt kaikki muutkin nuoruutensa muistot

ja esineet. Kun Anna saapui kotiin, hänen mieltään valtasi halu saada vastauksia. Hän kiiruhti huoneeseensa ja etsi laatikon, jossa hän säilytti rakkaita muistojaan ja nuoruutensa esineitä. Lopulta hän löysi tuon tutun kehyksen, jonka oli perinyt äidiltään.

Kehystetty kuva

Anna avasi laatikon kotiin päästyään ja löysi nopeasti sen sisältämän kuvan. Kun hän ei löytänyt kuvasta tai kehyksestä mitään hyödyllistä, hän päätti purkaa koko jutun. Se oli epätoivoinen yritys löytää mitään, mikä voisi antaa hänelle vastauksia, eikä se lopulta

osoittautuisi turhaksi. Varovasti Anna otti kehystetyn kuvan laatikosta ja piteli sitä hellästi käsissään. Valokuvaan oli tallentunut ajassa pysähtynyt hetki, välähdys hänen äitinsä menneisyydestä. Se oli kuva hänen äidistään, jolla oli aina niin säteilevä hymy.

Kehyksen rikkominen

Kuvan kääntöpuolelle oli kirjoitettu numerosarja. Anna ei tunnistanut, mitä nämä voisivat olla, ja päätti viedä kuvan yläkertaan ja kysyä mieheltään. Hän selitti ensin miehelle koko tilanteen, ja miehen leuka loksahti alas. Anna ei ollut koskaan kertonut

miehelleen avoimesti nuoruudestaan, joten monet näistä tiedoista tulivat shokkina.
Odotuksen ja pelon sekoituksella Anna tutki kehyksen takaosaa. Hän tiesi, että joskus ihmiset kirjoittivat sinne viestejä tai piilottivat kehyksen ja kuvan jäliin jotain muuta.

Takapuolelle oli kirjoitettu numeroita

Anna antoi Thomasille hetken aikaa käsitellä kaikkea, ja Thomas varmisti, ettei Annalla ollut saanut kaatumisesta johtuen mitään todellisia vammoja, joita ei olisi adrenaliinin takia saattanut huomata. Sitten Thomas katsoi kuvaa ja sen takana olevia numeroita.

Mutta toisin kuin Anna, tunnisti hän heti, mitä numerot olivat maataan. Numerot olivat koordinaatteja! Pariskunta käynnisti nopeasti tietokoneen selvittääkseen, mihin koordinaatit oikein johtaisivat. Heidän olisi päästävä sinne mahdollisimman pian.

Thomas tiesi, mitä ne olivat

Anna oli jo päättänyt, että riippumatta siitä, minne koordinaatit lopulta osoittaisivat, hän lähtisi kohteeseen mahdollisimman pian. Mutta onneksi heidän ei tarvitsisi mennä kauas, sillä hänen yllätyksekseen koordinaatit näyttivät osoittavan läheiseen

kaupunkiin. Kaupunkiin, jossa Anna ja Thomas olivat asuneet ennen muuttoaan nykyiseen kotiinsa. Kun tarkat koordinaatit oli syötetty Google Mapsiin, kävi selväksi, että paikka, johon hänen äitinsä yritti viedä Annaa, oli kaupungin paikallinen pankki.

Koordinaatit

Anna ja Thomas pakkasivat nopeasti yöpymislaukun kaiken varalta, nousivat autoon ja kiirehtivät kyseiseen kohteeseen mahdollisimman nopeasti. Kehystetty kuva ja viesti kädessään Anna tunsi uudelleen yhteyden äitiinsä. Näistä konkreettisista esineistä tuli

hänelle voiman ja opastuksen lähde, kun hän selvitti edessä olevia haasteita. Anna päätti laittaa takaisin kotiin palatessaan kehystetyn kuvan näkyvälle paikalle, jossa se muistuttaisi jatkuvasti hänen äitinsä rakkaudesta ja hänen antamastaan viisaudesta.

Kaupunki

Äidin kuva ja viesti rinnallaan Anna lähti kohti parantumisen ja itsensä löytämisen matkaa. Matkasta tulisikin hänen koetinkivensä, ja kyseiset esineet lohduttivat häntä kaikkina epäilyksen hetkinä ja antoivat voimaa vastoinkäymisten voittamiseen. Vaikka

rikkinäinen kaulakoru oli hajallaan ja vaurioitunut, sillä oli nyt entistä syvempi merkitys Annalle, sillä se kantoi mukanaan hänen äitinsä muistoja sekä heidän jakamaansa kestävää rakkautta. Anna ei voinut malttaa pääsevänsä kohti heidän määränpäätään.

Paikallinen pankki

Pariskunta saapui paikalle vain 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja Anna spurttasi ulos autosta, kun Thomas vielä etsi parkkipaikkaa. Hän ei voinut odottaa enää pidempään. Rakennuksen aulassa ei ollut ketään, kun hän astui sisään, paitsi vastaanottovirjailija ja

yksi työntekijä tiskin takana pyörittelemässä peukaloitaan. Hengästyneenä kiireestään Anna lähestyi vastaanottovirkailijaa ja puhui kohteliaaseen, mutta kiireelliseen sävyyn. “Anteeksi, sain koordinaatit, jotka johtivat minut tänne. Pitäisikö minun etsiä jotakuta?”

Melkein sulkemisaika

Anna lähestyi työntekijää ja melkein löi avaimen pöydälle, mikä säikäytti hajamielisen työntekijän. Anna kysyi häneltä, oliko tämä avain heidän myöntämänsä ja voisiko sillä avata ehkä kassakaapin. Työntekijä ei heti tunnistanut avainta, mutta sitten Anna kertoi

hänelle nimensä. Työntekijä vilkaisi ylös pöydältään ja katsoi Annaa uteliaana. “Koordinaatteja, sanoitko? Emme yleensä käsittele sellaisia asioita täällä, mutta anna minun tarkistaa, odottaako sinua kukaan.” Hän tarttui puhelimeen ja soitti jollekin.

Anna kertoi nimensä työntekijälle

Hän kirjoitti Annan nimem tietokoneeseen ja sai nopeasti tuloksen takaisin. Heillä oli Annan nimellä varattu ja ennakkomaksettu kassakaappi 50 vuodeksi. Ja ohjeet olivat, että kuka tahansa, jolla oli avain, saisi ottaa tyhjentää sen sisällön. Työntekijä ottikin

avaimen Annalta tarkastusta varten. Sillä välin kun Anna odotti levottomana, sydän sykkien odotuksesta, kävi työntekijä lyhyen keskustelun linjan toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Muutaman hetken kuluttua hän käänsi huomionsa takaisin Annaan.

Kassakaappi Annan nimissä

“Rouva, näyttää siltä, että teitä todellakin odottaa jotakin”, työntekijä sanoi ja viittoi tiskin takana olevaa toista työntekijää. “Olkaa hyvä ja jatkakaa tiskille, niin he auttavat teitä lisää.” Hän poisti tarran, johon oli kirjoitettu Annan nimi, ja paljasti sen alla olevan

numerosarjan. Se vastasi numeroa, joka oli yhdistetty hänen tietokannastaan löytämäänsä merkintään. Annan sydän alkoi lyödä nopeammin, kun työntekijä nousi ylös tuoliltaan. Tämä oli myös se hetki, jolloin Thomas lopulta astui sisälle pankkiin.

Vastaava numero

Työntekijä saattoi kaksikon huoneeseen, jossa oli valikoima pieniä kassakaappeja. Hän osoitti, mihin kassakaappiin avaimen oli tarkoitus toimia ja tarkisti, toimiiko se vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja poistui sitten huoneesta antaakseen heille hieman

yksityisyyttä. Annan sydän hakkasi nyt melkein ulos rinnasta. Anna hengitti syvään ja kääntyi Thomasin puoleen, joka oli vihdoin liittynyt hänen seuraansa. Hän piti avainta lähellä rintaansa, toivon kipinä silmissään. Yhdessä he lähtivät tälle tutkimusmatkalle.

Hermot kireällä

Jokainen askel paljastaisi enemmän Annan todellisesta minästä ja hänen äitinsä jättämästä perinnöstä. Anna ei ollut vuosiin ajatellut äitiään juuri lainkaan ja oli olettanut, ettei hän oikeastaan ollut koskaan edes välittänyt hänestä. Mutta hän tiesi,

että se, mitä tämän kassakaapin oven takana oli, saattoi muuttaa tuon näkökulman lopullisesti. Vapisevin käsin ja sydän jyskyttäen Anna käänsi avainta lukossa ja avasi kassakaapin. Hänen sydän oli raskas kaipuusta ja syttyi uudesta päättäväisyydestä.

Kassakaapin avaaminen

Hän ymmärsi, että hänen äitinsä huolellisesti toteutetun suunnitelman oli tarkoitus toimia katalysaattorina hänen henkilökohtaiselle kasvulleen ja muistutuksena rakkaudesta, joka aina ympäröisi häntä. Kassakaapin sisällä, joka oli yksi huoneen

suurimmista, oli pari pienempää pahvilaatikkoa, jotka oli sidottu yhteen ja joiden päälle oli teipattuna kirje. Tämä saattoi olla se, mitä Anna oli etsinyt. Selitystä jokaiseen kysymykseen, johon hän ei ollut koskaan saanut vastausta. Anna avasi kirjeen ja luki.

Pahvilaatikot ja kirje

Kirje oli pitkä, mutta sen jokainen sana oli Annalle tärkeä. Kirje alkoi hänen äitinsä anteeksipyynnöllä siitä, ettei hän ollut paikalla, kun hän kasvoi, ja että hän oli lähtenyt sillä tavalla kuin lähti. Hän oli aina tuntenut syyllisyyttä siitä, mitä hän oli laittanut

Annan kokemaan, mutta hän oli kokenut, ettei hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Vapisevin käsin Anna alkoi lukea sydämellistä viestiä. Hänen äitinsä sanat olivat täynnä rakkautta, opastusta ja syvää tietämystä. Hän selitti, miten oli ennakoinut tapahtumat.

Kirjeessä selitettiin kaikki

Päivä, jona Anna syntyi, oli ollut hänelle iloinen, mutta se osoittautuisi hyvin synkän luvun alkuksi hänen elämässään. Lapsen kasvattamisen aiheuttamat paineet ahdisti häntä ja hän vaipui sen vuoksi masennukseen, minkä seurauksena hänen suhteensa

Annan isää kohtaan muuttui nopeasti huonommaksi. Äidin aikomus oli selvä – ohjata Annaa itsensä löytämisen tielle ja auttaa löytämään itsestään voimaa ja kestävyyttä. Kirjeessä viitattiin syvempään tarkoitukseen ja kehotettiin vapauttamaan potentiaali.

Masentui synnytyksen jälkeen

Anna ei ollut koskaan aikaisemmin tiennyt tästä mitään, mutta hänen isänsä alkoi käyttää vaimoaan henkisesti hyväkseen, kun tämä pystyi masennuksen vuoksi yhä vähemmän osallistumaan aktiivisesti. Hän ei tuntenut oloaan enää turvalliseksi

kotonaan ja halusi lähteä pois, mutta tiesi, ettei voinut ottaa Annaa mukaansa peläten, mitä hänen miehensä voisi tehdä heille. Tuttu käsiala toi heti kyyneleet hänen silmiinsä. Kirje oli kirjoitettu ennen tämän kuolemaa ja säilytetty huolellisesti kaikki nämä vuodet.

Hänen miehensä oli väkivaltainen

Lähtöä edeltävän kuukauden aikana hän oli ottanut yhteyttä toiseen mieheen, joka vakuutti hänelle, että hän oli rakastumassa häneen. Mies lupasi, että jos Anna tulisi asumaan hänen luokseen, hän keksisi keinon saada myös Anna heidän luokseen. Mies

oli melko rikas ja vakuutti Annalle, että hänellä olisi varaa oikeudellisiin menettelyihin. Annan äiti olikin typerästi suostunut tähän, ja mies oli ottanut hänet kyytiin sinä yhtenä kohtalokkaana yönä. Tämän jälkeen Anna ei ollutkaan nähnyt äidistään jälkeäkään.

Rikas mies lupasi auttaa

Annan äiti oli kuitenkin nopeasti ymmärtänyt tehneensä suuren virheen, sillä miehellä ei ollut aikomustakaan yhdistää Annaa ja häntä, tai edes kohdella häntä yhtään paremmin kuin miten hänen aviomiehensä oli muutamaa päivää aikaisemmin. Mies olikin käyttänyt

siinä vaiheessa hyväkseen Dorothyn haurasta mielentilaa, mutta Dorothy olikin päättäväinen ja yritti saada tyttärelleen parasta huolimatta vaarasta, johon hän itse joutuisi. Oltuaan pari vuotta tässä kauheassa tilanteessa oli hän keksinyt suunnitelman.

Kohteli häntä huonosti

Dorothy tiesi, että avaimen saaminen Annalle oli tärkeää, mutta hänen oli oltava varovainen. Hän ei voinut ottaa sitä riskiä, että mies saisi selville hänen suunnitelmansa ja sieppaisi kaulakorun. Hän päätti kääntyä luotetun ystävän puoleen, jonkun, joka oli

aina ollut hänen tukenaan ja johon hän tiesi voivansa luottaa. Hänen ystävänsä Emily oli ollut horjumaton tuen ja ymmärryksen lähde koko Dorothyn koettelemuksen ajan. Hän oli nähnyt Dorothyn kärsimyksen ja jakoi hänen päättäväisyytensä suojella Annaa.

Suunnitteli pakoaan

Hän oli saanut selville kassakaapin koodin ja eräänä yönä, kun mies oli poissa, tyhjensi hän kassakaapin ja pakeni talosta. Saatuaan selville, että Anna oli muuttanut, järjesti Dorothy kaiken paikallisen pankin kanssa ja laittoi avaimen kaulakoruun. Nyt hänen oli

vain keksittävä keino saada se Annalle asti. Yhdessä he laativat lopulta suunnitelman kaulakorun toimittamiseksi turvallisesti Annalle herättämättä epäilyksiä. Emily, joka asui samassa kaupungissa kuin Anna, tarjoutui vapaaehtoisesti toimimaan asian välittäjänä.

Varasti rahat

Hänellä oli toinenkin ongelma. Dorothy tiesi, että mies, jota hän pakeni, ei koskaan lopettaisi hänen tai rahojensa etsimistä, ennen kuin lopulta löytäisi ne. Dorothy päätti, että hänen ainoa vaihtoehtonsa oli lavastaa kuolemansa ja lähettää kaulakoru sekä kuva

suoraan pakettina Annalle. Sovittuna päivänä Dorothy pakkasi kaulakorun huolellisesti pehmustettuun kirjekuoreen ja varmisti, että se oli hyvin suojattu matkan aikana. Hän uskoi paketin Emilyn haltuun korostaen sitä, että se oli tärkeää toimittaa heti Annalle.

Oman kuoleman lavastaminen

Emily ymmärsi tehtävän painoarvon ja vakuutti Dorothylle, että hän tekisi kaikkensa varmistaakseen sen turvallisen perillepääsyn. Dorothy kätki paketin laukkuunsa ja lähti matkaan päättäväisenä palauttaakseen kaulakorun sen oikealle omistajalle. Tämä oli

kirjeen loppu. Koska laatikoihin ei ollut koskettu sen jälkeen, kun niitä oli säilytetty pankissa, näytti siltä, että hänen äitinsä suunnitelma oli toiminut. Kyyneleet olivat alkaneet valua Annan silmiin, ja jopa Thomasilla oli vaikeuksia pidätellä itkuaan.

Anna tunsi olonsa kamalaksi

Annalla oli ollut niin monta vuotta väärä käsitys äidistään. Mikä sääli, hän pohti itsekseen. Laatikot avatessaan he löysivät kirjeessä kuvatut rahat. Mutta pariskunta ei näyttänyt välittävän rahoista lainkaan, sillä he eivät tarvinneet rahoja. He olivat täysin

tyytyväisiä elämäänsä, eikä niiden ottaminen tuntunut oikealta. Keskusteltuaan vähän aikaa he päättivät, mitä tehdä rahoille. Kyyneleet valuivat pitkin Annan kasvoja, kun hän luki äitinsä viimeisiä sanoja ja tunsi samalla kaiken sen rakkauden, jota äitinsä välitti.

He eivät halunneet rahaa

He haluavat lahjoittaa kaikki rahat hyväntekeväisyyteen. Ja nimenomaan sellaisille hyväntekeväisyysjärjestölle, jotka olivat omistettu masennuksesta kärsivien ihmisten auttamiselle sekä sellaisille, jotka auttavat naisia, jotka ovat yhtä pahassa tilanteessa

kuin Dorothy oli ollut Annan isän ja sen miehen kanssa, jolta Dorothy oli lopulta varastanut rahat. Se tuntui ainoalta oikealta teolta. Sillä hetkellä Anna tiesi, että hänen äitinsä oli taistellut hänen puolestaan synkkinä aikoina, mikä sai Annan itkemään.

Lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen

Dorothyn päättäväisyys ja uhraukset olivat johtaneet tähän arvokkaaseen jälleennäkemiseen – muistutuksena siitä, että rakkaus voittaa vastoinkäymiset. Pariskunta järjesti kaiken niin, että rahat menivät suoraan hyväntekeväisyyteen, ja sen

jälkeen he lähtivät kotimatkalle. Mutta ei ennen kuin tekivät vielä yhden pysähdyksen. Pankin työntekijä oli katsonut hieman syvemmälle arkistoihinsa Annan ja Thomasin ollessa kassaholvissa ja löytänyt jotain mielenkiintoista. Lue seuraavalle sivulle, mitä.

Toinen viesti

Pankkiin lähetettiin vuosia myöhemmin kryptinen viesti, joka olisi tarkoitus antaa kassakaappia avaamaan tulleelle henkilölle. Työntekijä ei ollut huomannut sitä heti, sillä kyseistä viestiä ei oltu vielä digitoitu. Kyseessä oli toinen joukko koordinaatteja, ja kun

Thomas katsoi niitä, tajusi hän heti, mitä kyseisestä kohteesta tulisi löytymään. Kun kaikki tuo tieto hänen äidistään oli jälleen turvallisesti hänen hallussaan, Anna vannoi vaalivansa sitä äitinsä horjumattoman rakkauden ja perimänsä voiman symbolina.

Lisää koordinaatteja

Anna ja Thomas pysäköivät auton. Aurinko alkoi laskea, kun pariskunta käveli kohti paikkaa, jonne koordinaatit johtivat. Se oli hautausmaa, ja he löysivät nopeasti hautakiven, jota he olivat etsineet. Haudalla oli yksinkertainen kivi, ja siihen oli

kirjoitettu ainoastaan syntymäaika, menehtymispäivä ja nimi; Dorothy. Oivallus siitä, että hänen äitinsä oli huolellisesti järjestänyt kaiken, jopa haudan takaa, täytti Annan sydämen sekä kunnioituksella että surulla. Mutta elämä oli johdattanut heidät tähän.

Hautausmaa

He tiesivät, että Dorothyn aikeista ja hänen jälkeensä jättämästä perinnöstä oli vielä paljon paljastettavaa ja ymmärrettävää. Tieto siitä, minne hänen äitinsä oli haudattu, oli Annalle paljon arvokkaampi kuin mikään rahamäärä. Hän pystyi osoittamaan äidilleen

viimeisen kunnioituksen, jonka tämä ansaitsi, vaikka myöhästyi siitä vuosikymmeniä. Pariskunta seisoi hautausmaalla noin tunnin, ennen kuin palasivat takaisin kotiin, ja Anna vannoi palaavansa tänne ainakin kerran vuodessa äitinsä syntymäpäivänä.

Viimeinen kunnianosoitus

Kunnioittavasti Anna polvistui ja laski kätensä varovasti hautakivelle jäljittäen äitinsä nimen kaiverrettuja kirjaimia. Thomas seisoi hänen vierellään ja tarjosi hiljaista tukea, kun he pohtivat tämän hetken merkitystä. Kun aurinko laskeutui horisontin alapuolelle ja

heitti hautausmaan ylle eteerisen hehkun, Anna tunsi syvää yhteyttä äitiinsä. Hän tajusi, että Dorothyn toimissa ei ollut kyse ainoastaan fyysisistä esineistä tai viesteistä, jotka hän oli jättänyt jälkeensä, vaan myös rakkauden, voiman ja kestävyyden perinnöstä.

Orava aneli miestä auttamaan poikastaan – et usko mitä seuraavaksi tapahtui

Tekijä
Christine R.
-

Oravaemo tarvitsi apua

Kun tämä rava tuli Miken luo poikanen kainalossaan, ei hän ollut varma siitä, mitä tehdä. Oli selvää, että orava pyysi häneltä apuaan, sillä poikanen ei silminnähden voinut hyvin. Päiviä myöhemmin oravanpoikanen oli kuitenkin kadonnut, ja oravaemo yritti selvästi

johdattaa Mikea jonnekin. Kun Mike lopulta ymmärsi minne, ei hän voinut uskoa näkemäänsä. Oliko hän juuri todistanut jotain hyvin eriskummallista? Miten ihmeessä oravaemo oli ymmärtänyt tämän? Lue eteenpäin, niin saat selville mitä oikein tapahtui.

Jokin oli pahasti pielessä

Oli kylmä tiistaiaamu yhdessä pienessä yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa, kun tämä pieni ruskea eläin tuli juosten Miken luo ja selvästi anoi hänen apuaan. Koska Mike oli työskennellyt aiemmin eläinlääkärinä, hän tiesi tarkalleen mitä tehdä seuraavaksi.

Hänen olisi saatava tuo pieni poikanen taas terveeksi, mutta jokin tuossa pienessä eläimessä ei kuitenkaan tuntunut olevan täysin kohdallaan. Mike yritti pohtia hetken mikä sitä voisi oikein vaivata, muttei saanut ajatuksesta kiinni. Mitä ihmettä hän tekisi?

Pienen eläimen auttaminen

Mike teki kaikkensa tuon pienen eläimen auttamiseksi. Hän valmisteli yhden tyhjistä kenkälaatikoistaan pyyhkeillä sekä vanhoilla vaatteilla, ja syötti tuolla heiveröiselle poikaselle äidinmaidonkorviketta pipetillä. Päivä päivältä tuo pieni eläin näytti voivan

paremmin, mutta eräänä aamuna Mike huomasi, että poikanen oli poissa. Se ei olisi voinut päästä omin neuvoin pois laatikosta, joten mikä ihme sen oli vienyt? Petoeläimet, kuten kissat tai ketut, eivät suinkaan olisi voineet päästä Miken talon sisälle. Joten?

Jokin kaukaisuudessa

Stressi pumppasi adrenaliinia läpi Miken kehon eikä hän kestänyt tuota ajatusta siitä, että hän menettäisi tuon pienen eläimen, joka oli niin paljon tarvinnut apua. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä sitä, joten hän kävi läpi puutarhansa ja sitä ympäröivän

metsän. Mike jatkoi etsintää tuntikausia, kunnes hän huomasi oravan kauempana. Miten ihmeessä se oli oikein joutunut sinne? Olisiko hänen kissansa voinut olla asialla? Mutta sehän oli niin kesy kotikissa ettei se edes astunut jalallakaan ulos. Mikä ihme sen oli?

Orava halusi näyttää jotain

Mike spurttasi eläimen luokse hukkaamatta hetkeäkään ja huomasi yllätyksekseen, että se näytti aivan samalta kuin se emoorava, joka vasta oli tuonut poikasensa hoidettavaksi. Lähemmäksi tullessaan Mike oli entistä varmempi siitä, että kyseessä oli

samainen orava. Se oli poikasen emo! Mutta jokaikisellä askeleella, jolla Mike yritti päästä hieman lähemmäksi, siirtyi orava kuitenkin hieman eteenpäin. Se yritti selvästi johdattaa häntä jonnekin. Mike päätti seurata sitä ja katsoa, minne se oikein veisi sen.

Orava johdatti Miken paikalle

Tätä jatkui muutama minuutin verran, kunnes orava päätti pysähtyä avoimeen paikkaan keskellä metsää. Paikka oli täysin puiden ympäröimä. Se näytti aivan kuin jostain sadusta, mutta jotain siinä ei kuitenkaan ollut täysin kohdillaan. Mike ei tiennytkään,

että tällainen alue oli niinkin lähellä hänen kotiaan. Hassua, hän ajatteli itsekseen ja jatkoi oravaemon tarkkailua. Se näytti kaivavan jotain maassa, ja lehtikasan alta pilkotti jotain. Voisiko se olla yksi niistä sadoista maakätköistä, joita oravat kaivavat päivittäin.

Tuo yksi puu

Orava seisoi paikoillaan ja odotti, että Mike tulisi lähemmäs, kun se yhtäkkiä siirtyi yksittäiseen puuhun aukion reunalla. Se alkoi kiivetä kiivaasti ylös ja alas puun kuorta pitkin, mikä osoitti Mikelle, että jokin oli pahasti pielessä. Se yritti osoittaa, että jokin oli

vialla, mutta Mike ei luonnollisesti saanut selvää, mikä ihme se voisi oli. Oli liian hämärää ja hän oli oravaa sentään satoja kertoja suurempi. Miten ihmeessä hän voisi nähdä saman kuin se? Mike kuitenkin yritti parhaansa ja pyrki lähestymään sitä taas.

Erikoinen puu

Mike seisoi paikallaan ja tuijotti puuta muutaman minuutin ajan. Puu näytti täysin normaalilta, eikä hän nähnyt siinä mitään poikkeavaa. Mike ajatteli, että orava leikki hänen kanssaan ja päätti, että olisi ainoastaan parasta lähteä takaisin kotiinpäin ennen

kuin pimeä koittaisi. Siinä vaiheessa orava kuitenkin katosi sisälle yhden puun katkenneen oksan muodostaman reiän kautta ja tunki päätään jatkuvasti ulos reiästä. Aivan kuin se olisi seurannut josko Mike huomaisi sen tai päättäisi jatkaa matkaansa.

Orava sujahti puun latvaan

Koska Mike halusi kovasti tietää, mitä orava yritti hänelle näyttää, siirtyi hän lähemmäs puunrunkoa ja etsi keinoja, joilla voisi nähdä paremmin mitä puun sisällä oikein oli. Ainoa reikä, joka puun kuoressa oli, oli aivan puiden latvastossa eikä hänellä olisi keinoa

päästä sinne mitenkään. Ei edes vaikka hänellä olisi tikkaat mukanaan, jos edes saisi niitä raahattua näinkin syvälle metsään. Tähän tarvittaisiin vankemmat välineet. Mutta kun Mike koputti kuorta, hän ymmärsi, että orava yritti näyttää hänelle jotain vakavaa.

Ei mikään tuikitavallinen puu

Kun Mike koputti kuorta, siitä kuului ontto ääni. Oli mahdotonta, että tämä puu olisi sisältäpäin ontto, joten sen sisälle oli pakko olla kätkettynä jotain. Miken olisi siis saatava tietää, mitä sen sisällä oli, joten hän kiirehti kotiin hankkiakseen oikeanlaisia

tarvikkeita, jotta saisi sen selvitettyä. Pitäisikö hänen kutsua paikalle myös apuvoimia, hän pohti itsekseen. Jos hän ei köyttäisi itseään puun runkoon kiinni, oli riskinä, että hän voisi pudota pitkänkin matkan alas. Ja voisiko muka oravaemo auttaa häntä sieltä pois?

Orava seurasi Mikea kotiin asti

Mike päätti kiirehtiä takaisin kotiin, orava hänen kannoillaan. Se selkeästi halusi varmistaa, ettei Mike jättäisi sitä kiperään tilanteeseen yksin. Se tarvitsi taas kerran ihmisen apua ja Mike oli juuri oikea henkilö tähän. Orava seurasi edelleen hänen jokaista

liikettään ja aina kun hän katsoi olkansa yli, oli oravaemo siellä, häntä seuraten. Se pysytteli koko ajan muutaman askeleen hänen takanaan. Saavuttuaan lopulta kotiin Mike juoksi autotalliinsa hakeakseen tarvikkeensa ja rynnätäkseen takaisin puun luo.

Mikä ihme se voisi oikein olla?

Hän ei voinut kuvitellakaan tuota asiaa, mitä orava niin hanakasti yritti hänelle näyttää. Puun sisäpuolella saattoi olla mitä tahansa. Rahaa, timantteja, vanhoja muinaisjäännöksiä tai mitä tahansa muuta kummallista. Ehkä jopa tuikitavallinen

ruokakätkö! Kaikki kyseiset vaihtoehdot pyörivät Miken päässä eikä hän saanut yhdestäkään kiinni. Jokin ei vain vaikuttanut olevan oikein. Tässä vaiheessa hänen olisi yksinkertaisesti vain saatava selville, mitä ihmettä se voisi olla. Mike oli päättäväinen.

Miten ihmeessä hän saisi sen auki

Mike kairasi varovasti reiän puun kuoreen, samalla koputellen ja katsoen mihin porallaan osui. Tämä vei jonkin aikaa, mutta lopulta hän muodosti täydellisen ympyrän, jonka saisi koputeltua pinnalta irti. Näin hän pääsisi katsomaan puun kuoren sisälle. Lopulta hän ei

voinut uskoa näkemäänsä. Kuka ihmeessä voisi piilottaa jotain tällaista puun sisälle? Se ei suinkaan ollut mikään tuikitavallinen ruokapiilo vaan jotain aivan muuta. Miken olisi avattava puun kuorta hieman lisää nähdäkseen, mitä sen sisällä oikein lopulta olikaan.

Punainen kylmälaatikko

Puun kuoren sisällä paljastui lopulta kirkkaanpunainen kylmälaatikko, jonka kannessa oli iso riippulukko. Mike yrittikin saada sitä auki vasarallaan, mutta se oli paljon vahvempi kuin mitä hän oli olettanut. Vaikka hän kuinka yritti, ei hän yksinkertaisesti vain saanut

sitä auki. Se vaikutti tavallista vankemmalta, ei lainkaan mikään tavanomainen kylmälaukku. Voisiko se kuitenkin olla kassakaappi, mutta vain kylmälaukun muodossa? Mike tulisi tarvitsemaan sen avaamiseksi jotain vankempaa. Vasara ei häntä auttaisi.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Mike kyseenalaisti itseään ja toimintaansa. Oliko se todella hyvä idea viedä tuo kummallinen kylmälaatikko kotiinsa ja yrittää avata se siellä. Mitä jos siellä oli jotain, mitä hänen ei suinkaan pitäisi nähdä. Pohdittuaan asiaa muutaman minuutin ajan, otti

ahdistus hänestä vallan. Oli miten oli, hänen täytyi ottaa laatikko mukaansa. Vaikka hän ei saisi sitä auki, tulisi hänen kuitenkin ilmoittaa siitä jollekin taholle, joka olisi viisaampi asian suhteen. Nyt hänen tulisi ainoastaan päästä takaisin kotiin ennen pimeän tuloa.

Laatikossa oli outo haju

Palatessaan kotiin, huomasi hän, että laatikosta tuli outo haju, jota ei raikkaassa ulkoilmassa ollut huomannut lainkaan. Tuoksu oli joltain luonnosta peräisin olevaa, mutta oli muuttunut ajan kuluessa joksikin pahemmaksi, aivan kuin jotain olisi

mätääntymässä sen sisällä. Laatikko ei siitä huolimatta kuitenkaan tuoksunut pahalta, mutta siinä oli jotain sellaista, jota hän ei ollut koskaan ennen haistanut. Mistä tuo eriskummallinen ödööri voisi oikein johtua? Lue eteenpäin, niin otetaan lisää selvää.

Porakoneen käyttö

Kotiin päästyään hän yritti vielä kerran avata laatikkoa yhdellä raskaammalla työkalulla, mutta tuloksetta. Kylmälaatikon lukko oli äärettömän vahva, eikä edes rautapora päässyt sen läpi. Onneksi Mikelta löytyi yksi rakennusalan ystävä, joka voisi ehkä auttaa

häntä. Hänen mielenkiintonsa oli nyt todella herännyt eikä hän voinut millään pidätellä tuota lapsenomaista jännitystä, ei ennen kuin tuo laatikko olisi auki. Sen täytyi sisältää jotain hyvin eriskummallista, eihän kukaan olisi muuten piilottanut sitä puunrunkoon.

Puhelu

Mike soittikin välittömästi ystävälleen Rickille, joka omisti entistä raskaammat laitteet. Rick sanoikin, että Mike voisi tulla käymään hänen luonaan heti, kun hän olisi valmis, ja oli samalla täysin varma siitä, että hän pystyisi avaamaan lukon. Saisiko hän vihdoinkin

selville, mitä sen sisällä oikein oli? Laatikon sisältö voisi muuttaa hänen elämänsä täysin. Oravaemo oli näyttänyt sen sijainnin syystä ja ehkäpä se olisi jollain tavalla sen tapa kiittää häntä sen huonokuntoisen poikasen voinnin parantamisesta. Vai mitä?

Autolla matkaan

Mike tarttuikin kylmälaatikkoon heti samalta istumalta ja heitti sen autonsa takapenkille. Poistuessaan pihaltaan hän huomasi, että normaalisti niin hiljaisella asuinalueella oli yhtäkkiä hirveän vilkasta. Useita autoja oli pysäköity tien varteen. Mike ei kuitenkaan

ajatellut asiasta sen suurempaa ja ajoi pois tuo salaperäinen kylmälaatikko mielessään. Miken matka olisi pitkä, noin tunnin verran, mutta se olisi sen arvoista, sillä laatikko olisi auki vain muutaman tunnin sisään. Ja Mike saisi vihdoinkin tietää sen sisällön tilan.

Oliko häntä seurattu?

Rick asui kaupungin toisessa päässä ja Mike oli ajanut jo melkein tunnin verran, joten hän olisi pian perillä. Matkalla Rickin luokse Mike huomasi, että hänen takanaan ajoi yksi auto, jonka liikkeistä päätellen vaikutti melkein siltä, että se jopa saattaisi seurata

häntä. Voisiko tuolla oudolla käyttäytymisellä olla mahdollisesti jotain tekemistä tuon kylmälaatikon kanssa? Mikestä tuntui, että hän oli menettämässä järkensä. Oli kyllä totta, että laatikko oli hyvin omituinen, mutta että joku seuraisi häntä? Ei todellakaan.

Auto seurasi Mikea

Toisaalta kukaan ei voinut edes tietää, että hän oli löytänyt kylmälaatikon tuosta eriskummallisesta piilosta, sillä hän ei ollut ottanut yhteyttä kenenkään muuhun kuin vain Rickiin, mutta hän päätti silti vaihtaa reittiään kesken matkan – vain varmuuden

vuoksi. Minne tahansa Mike menikin, auto kuitenkin seuraisi häntä edelleen. Mitä ihmettä hän tulisi nyt tekemään? Eihän hän voisi pysähtyä ystävänsä pihaan, jos tietäisi, että joku selkeästi seurasi häntä minne hän menikin. Miken oli laadittava suunnitelma.

Mike saapui ystäviensä talolle

Lopulta Mike saapui Rickin naapuruston, mutta hänen takanaan oleva auto oli edelleen hänen takanaan. Mike hiljensi vauhtiaan, jolloin auto kuitenkin ohitti hänet ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Vilkaistessaan nopeasti autoon sisälle näki hän kaksi miestä,

mutta liike tapahtui liian nopeasti nähdäkseen heidän kasvojaan selvästi. Mike päättikin olla huolehtimasta asiasta sen enempää ja soitti Rickin ovikelloa. Hän ei kuitenkaan malttanut olla katsomatta taakseen, josko joku sattuisi olemaan lähettyvillä katsomassa.

Oikea autotalli

Rick johdatti Miken suoraan työhuoneeseensa, jossa hänellä oli täydellinen arsenaali erilaisia koneita ja laitteita, joiden avulla he varmasti tulisivat saamaan laatikon auki. Lukko vaikutti hyvin kevyeltä ja sen kahvaosa oli hyvin ohut, joten ainakin Rickin pihdit

saisivat sen varmasti rikottua. Mutta se ei kuitenkaan tapahtunut niin helposti kuin mitä hän oli alkujaan suunnitellur, nimittäin lukko pysyi kiinni yhtä lujana kuin ennenkin. Se ei voinut olla totta, hän ajatteli itsekseen. Miten muka Rickin välineet eivät auttaneet?

Särkymätön lukko

Mike pääsi turvallisesti sisään ja rojautti laatikon Rickin työpöydän päälle. Vaikka Rick yritti kaikkensa ja kävi samalla lävitse koko työkalurepertuaarinsa, ei lukko liikahtanut suuntaan eikä toiseen. Rick oli hämmästynyt lukon lujuudesta, eikä ollut koskaan nähnyt

mitään vastaavaa. Mitä tahansa kylmälaatikon sisällä olikin, omistaja halusi selvästi pitää sen piilossa niiltä, joilla ei ollut asiaa sen lähettyvillekään. Pettyneenä siitä, ettei kylmälaatikko auennutkaan, Mike päätti ottaa sen mukaansa ja palata takaisin kotiinsa.

Pitäisikö minun edes pitää se?

Paluumatkalla Mike koki oudon tunteen siitä, että ehkä hänen ei lopulta kuulunut edes saada tuota kylmälaatikkoa itselleen, ja että sen omistaja oli käyttänyt sitä johonkin kammottavaan tekoon. Mike oli kyllä jossain vaiheessa ajatellut, että sen sisällä voisi

mahdollisesti olla rahaa tai jotain muuta arvokasta, mutta hän ei päässyt eroon tuosta ajatuksesta, että sen sisällä voisi mahdollisesti olla jotain laitonta. Mike ei enää kuitenkaan tiennyt mitä tehdä sen kanssa, joten ainoa keino oli vain pitää se itsellään.

Oliko sen sisällä jotain arvokasta?

Mike ei ollut varma siitä, mitä tehdä kylmälaatikolle, mutta päätti ottaa riskin sen vuoksi, jos siinä olisi mahdollisesti jotain arvokasta. Tämä voisi muuttaa hänen elämänsä radikaalisti. Mike oli kamppaillut taloutensa kanssa työpaikkansa menetyksen jälkeen, ja

tämä voisi olla se onnenpotku, jota hän niin hanakasti etsi. Voisiko yksi pieni hyvä teko todella tuoda hänelle näinkin suuren mahdollisuuden löytää jotain arvokasta, hän mietti itsekseen. Voisiko tuo pieni viaton oravaemo todellakin olla hänen onnenpotkunsa?

Rikkinäinen ikkuna

Palattuaan kotiin Mike nousi autostaan väsyneenä ja lompsi ulko-ovelleen kylmälaatikko kainalossaan. Hänen ajatuksensa olivat täysin kiinnittyneet kylmälaatikkoon, kunnes hän astui kynnyksellä oleviin lasinsirpaleisiin. Tehdessään sen hän katsoi tietenkin heti ylös

ja huomasi, että ikkuna oli rikottu sisäänpäin ja hänen ulko-ovensa oli auki. Mitä ihmettä hänen poissaollessaan oli oikein tapahtunut? Oliko tuo outo tunne lopulta ollut täysin totta? Ja entäs se auto, joka oli seurannut häntä kaupungin toiselta puolelta saakka?

Asunto oli myllätty ylösalaisin

Mike ryntäsi sisälle tarkistamaan, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Kun hän astui olohuoneeseensa, huomasi hän, että hänen koko asuntonsa oli täysin tuusan nuuskana. Pöydät olivat kaatuneet, ja kaikki kaapit oli pengottu ja tyhjennetty lattialle. Mitä

ihmettä murtautujat olivat oikein hakeneet? Hänen talostaan kukaan ei löytäisi mitään muuta sen arvokkaampaa kuin 15 vuotta vanhan television sekä uuden sähköhammasharjan. Mike oli tunnettu pihiydestään ja se näkyi myös hänen kodissaan.

Joku oli selvästi etsinyt jotain

Paloja yhdistelemällä oli selvää, että se, joka murtautui hänen kotiinsa, oli selvästi etsinyt kylmälaatikkoa. Vaikutti siltä, että tuo laatikko oli kaikista arvokkain esine, mikä hänellä oli koskaan hänen elämänsä aikana ollut. Tämä tuli entistä selvemmäksi, kun

hän huomasi, ettei mitään oltu edes varastettu, ei edes niitä muutamia arvokkaita kelloja, jotka hän oli saanut isältään perinnöksi. Se oli hyvin eriskummallista, mutta nyt hänen tulisi ainoastaan soittaa poliisit paikalle. Heidän olisi tutkittava asunto tarkkaan.

Poliisi ryhtyi tutkimaan

Talosta ei löytynyt mistään muusta lähteestä sormenjälkiä kuin Miken omista. Kuka ikinä olikaan murtautunut hänen taloonsa, oli ammattilainen ja tiesi tarkalleen, mitä oli tekemässä. Kun poliisi kysyi Mikeltä, voisiko hän keksiä ketään, joka olisi saattanut tehdä

hänelle näin, vastasi hän tietenkin kieltävästi ja vaikeni samalla löytämästään kylmälaatikosta. Hän oli varma siitä, että tuo vihuliainen laatikko oli kaiken tämän lähde. Mutta miten hän onnistuisi pitämään sen piilossa poliiseilta? Mitä ihmettä hän tekisi?

Ilmoituksen teko

Poliisi kertoi Mikelle, että hänen ei kannattaisi nukkua kotonaan tänä yönä, sillä murtovaras saattaisi palata takaisin. He kysyivätkin häneltä, olisiko hänellä mahdollisesti joku tuttu tai perheenjäsen, jonka luona hän voisi yöpyä seuraavan yön.

Mike kertoi kuitenkin, että hän kyllä tulisi pärjäämään vallan mainiosti ja soitti heti samalta istumalta Rickin numeroon. Hän kyllä auttaisi kaveria hädässä, mutta olihan tapahtuma hieman outo, sillä vastahan Mike oli ollut hänen luonaan. Aika näytti heille.

Järkyttyi tapahtuneesta

Selitettyään mitä oikein oli tapahtunut Rick tietenkin pyysi Mikea luokseen ja mielellään antoi hänen viettää yön luonaan. Mike oli selvästi järkyttynyt tapahtuneesta, mutta oli iloinen siitä, että sai jäädä Rickin luokse. Hän tunsi olonsa turvalliseksi ystävänsä kotona

ja sai jopa hieman rentouduttua. Hän onnistui jopa nukahtamaan aikaisin eikä suinkaan osannut arvata, että hänen yönsä saisi pian jyrkän käänteen. Mike oli jo aikoja sitten nukahtanut unten maille ja oli autuaan tietämätön mitä hänen ympärillään tapahtui.

Kova pamaus

Mike heräsi kuitenkin keskellä yötä hirvittävän isoon pamahdukseen. Hän heräsi hiestä markänä ja muisti, että oli Rickin talossa. Hän kuuli lasin kahinaa, ja selvästi joku ei-toivottu oli murtautumassa taloon. Hänellä ei olisi aikaa miettiä yksityiskohtia, sillä

heidän olisi puolustauduttava. Tunkija selvästi tiesi, että talossa oli paikalla ihmisiä, ja siitä huolimatta yritti rikkoutua ikkunasta sisään. Mike ja Rick nousivat ylös nähdäkseen, mitä tapahtui, huomasivat he olohuoneessa seisovan neljä mustiin pukeutunutta miestä.

He halusivat kylmälaatikon

“Emme ole täällä aiheuttamassa ongelmia, mutta omistat jotain, joka kuuluu meille”, yksi miehistä sanoi. Rick ei ollut varma, mitä mies oikein tarkoitti sanomallaan, ja Mike esitti tyhmää. Mutta Mike tiesi varsin hyvin, että he halusivat tuon eriskummallisen

kylmälaatikon eivätkä luopuisi siitä niin helpolla. Miken olikin keksittävä suunnitelma ja nopeasti, sillä miehet eivät tulisi luovuttamaan ennen kuin saisivat sen, mitä halusivat. Rick tärisi pelosta hänen vierellään ja Mike tunsi huonoa omatuntoa ystävänsä puolesta.

Mike otti riskin

Naamioituneet miehet eivät tienneet, että Mike oli ottanut salaa kuvia heidän autojensa rekisterikilvistä toissapäivänä, kun he olivat ajaneet hänen ohitseen Rickin talon edustalla. Tämä oli ollut riskialtista, mutta Miken mielestä hänen oli tehtävä jotain

turvatakseen selustansa. Jos he olisivat huomanneet Miken puuhailut, olisi hänelle varmasti aiheutunut entistä enemmän ongelmia. Siitä huolimatta Mike otti riskin ja tiesi, että näistä tuntomerkeistä olisi varmasti apua poliisien tutkimustyölle. Vai mitä luulet?

Poliisille soitto

Mike eli edelleen shokissa eikä tiennyt mitä tehdä ja niin hän päättikin soittaa poliisille – toisen kerran saman vuorokauden aikana. Rauhallisessa naapurustossa asuessaan murtoja ei sattunut usein eikä varsinkaan kahdesti vain muutaman tunnin sisällä. Kun

poliisit saapuivat paikalle, Mike yllättyi nähdessään, että he olivat täysin sama tiimi, joka vasta oli vieraillut hänen luonaan aiemmin. Oliko kaikilla heillä jotain tekemistä tämän kaike kanssa? Mike tunsi, ettei luottanut enää keneenkään eikä tiennyt mitä enää tehdä.

Kuulustelut

Konstaapelit olivat harmissaan siitä, että Mike oli aiemmin vaiennut kylmälaatikosta. Se olisi ollut erittäin tärkeä tieto, ja oli ollut varsin tyhmää, ettei hän kertonut siitä sanallakaan. He voisivat jopa syyttää häntä tutkinnan vaikeuttamisesta sen vuoksi. Mike

ei kuitenkaan jaksanut miettiä sitä nyt, sillä oli keskellä hyvin kinkkistä tilannetta ja tarvitsi apua. Kaikki oli kuitenkin näyttänyt käyvän häntä vastaan eikä hän saanut sitä apua, jota niin kovasti kaipasi. Mitä ihmettä hän voisi oikein tehdä asian suhteen enää?

Autojen rekisterikilvet auttoivat asiassa

Mike kyllä ymmärsi varsin hyvin olleensa tyhmä ja kertoi poliiseille tekevänsä yhteistyötä tutkinnan suhteen. Hän jopa näytti heille kuviaan kyseisistä autoista ja niiden rekisterikilvistä. Riittäisikö tämä tieto poliisille murtovarkaiden löytämiseksi?

Poliisi ei kuitenkaan vaikuttanut olevan hyvin yhteistyöhaluinen asian suhteen ja Mike tunsi tämän nahoissaan. Vaikutti siltä, että hän oli täysin yksin tilanteessa eikä Rickistäkään näyttänyt olevan lainkaan apua. Hänen tulisi selvityä siitä omin neuvoin.

Rikollinen organisaatio

Rekisterikilvet kuitenkin auttoivat poliiseja pääsemään murtovarkaiden jäljille. Tutkimusten tulokset palasivat muutamaa päivää myöhemmin ja kävi ilmi, että kilvet kuuluivat aiemmin varastetulle autolle. Kyseessä oli ammattimainen rikollisorganisaatio

ja poliisilta alkoi loppua voimat sekä resurssit. Poliisi halusi kyllä epätoivoisesti löytää tekijät ja päätti johdon päätöksen myötä laittaa koko poliisivoiman asialle. Mike oli tyytyväinen päätöksen, sillä olihan hänen rauhaansa rikottu hyvin räikeällä tavalla.

Rekisterikilvet paljastivat jotain

Muutaman päivän ajan asia kuitenkin pysyi täysin kylmänä eikä uusia johtolankoja tullut. Kunnes kaksi rekisterikilpeä havaittiin valtatiellä poliisin nopeuskameran toimesta. Poliisit saivat hyvän käsityksen siitä ketä he oikein olivat seuratessaan heidän reittiään.

Heillä ei kuitenkaan ollut käsitystäkään siitä, minne autot olivat oikein matkalla ja olisi aivan liian läpinäkyvää, jos he seuraisivat heitä poliisiautoillaan. Miken oli parasta tulla apuun, sillä ryöstäjät eivät voisi millään tunnistaa hänen tavallista autoaan perässään.

Rekisterikilpien varmistaminen

Tässä vaiheessa poliisi teki jo yhteistyötä osavaltion poliisin kanssa, ja he partioivat alueella, jolla odottivat autojen olevan. Muutaman tunnin ajelun jälkeen yksi poliiseista huomasikin yhden niistä autoista, joita he olivat vasta muutamaa tuntia aikaisemmi. Nyt

he tarvitsisivat Miken apua ja mahdollisimman pian, sillä aika oli käymässä vähiin. He eivät voisi seurata autoa poliisiautoillaan, sillä se herättäisi liikaa epäilyksiä. Joten ainoa keino oli käyttää jonkinlaista suojaa, ja se olisi tietenkin Mike. Mutta mitä hän miettisi?

Ryhmän valmistelu

Kaikki tarkistettiin varmuuden vuoksi, sillä he eivät suinkaan haluaisi pysäyttää väärää autoa ja väärää epäiltyä aivan turhaan. Mutta nämä olivat todellakin juuri ne autot, joita he olivat etsineet koko pitkän aamupäivän. Tässä vaiheessa paikalle oli kutsuttu myös

SWAT-ryhmä, joka tunti myöhemmin saapui paikalle. Olisivatko ryöstäjät jo sisällä talossa ja oliko kylmälaukku mahdollisesti myös siellä? Mike ja Rick seurasivat tapahtumaa jännittyneinä vierestä. Rick ei vieläkään tiennyt koko totuutta asiasta.

Laatikon sisältö

He olivat kuulleet kyseisestä rikollisjärjestöstä jo monta vuotta sitten, mutteivät olleet koskaan päässeet käsiksi yhteenkään niiden jäsenistä. He eivät edes tienneet olevansa tekemisissä juuri kyseisen kauan etsityn organisaation kanssa kyseisen tutkinnan

aikana, mutta kun he näkivät kylmälaatikon sisällön, iski totuus heihin – ja kovaa. Mike ei osannut arvatakaan minkälainen soppa yhdestä oravasta ja kylmälaatikosta oli muodostumassa. Tämänhän oli pitänyt olla hänen kauan kaivattu palkintonsa, mutta ei!

”Saimme heidät kiinni”

Kylmälaatikon sisällä oli jäljitin ja toinen pieni laatikko, jonka sisällä piilotettuna USB-tikku. USB-tikku oli nähtävästi täynnä salaista tietoa sekä tiedot, jotka johtivat kryptokolikkotiliin, jolta he saisivat palkkaa ja jolla he rahoittaisivat laittomia menojaan.

 

Poliisit päättivät kertoa Mikelle, oltuaan suureksi avuksi tutkinnassa, mitä ihmettä tuossa salaperäisessä kylmälaatikossa lopulta oli oikein ollut. Mike ei osannut arvatakaan, mitä se voisi sisältää. Hän oli ensin kuvitellut puunrungon sisältävän vain oravan ruokapiilon.

Kaikki alkoi tuosta oravasta

Mike ei ollut uskoa korviaan, kun hän kuuli poliisilta uutisen kylmälaatikon sisällöstä. Hän tajusi olleensa mielettömän tyhmä käyttäydyttyään niin kuin oli, mutta oli iloinen sen suhteen, että tilanne oli selvitetty ja kaikki oli nyt vihdoinkin ohitse. Kun hän palasi

 

kotiin, istuutui hän keinutuoliinsa ja tuijotti ikkunasta ulos tuohon metsään, josta kaikki oli vasta muutama päivä sitten alkanut. Tarina, joka oli alkanut niinkin pienestä avuliaasta teosta, auttamisesta sekä oravaemon seuraamisesta. Mitäköhän sille kuului?

Miehen sairastuessa päätti hän tarkastella vaimonsa joululahjaa tarkemmin

Tekijä
Christine R.
-

Joulu – vuoden parasta aikaako?

Kaikki varmasti tietävät, miksi joulu tunnetaan vuoden parhaana aikana, jolloin miljoonat perheet ympäri maailmaa juhlivat sitä joka vuosi. Allan Jonesille joulu ei ollut suinkaan vieras – hän rakasti sitä! Kunnes tuli se päivä, jolloin joulu melkein maksoi

hänen henkensä. Allan tiesi, että hänen terveytensä heikkeni hitaasti, ja siksi hän päätti hakeutua lääkärin hoitoon. Jones halusi ymmärtää, mitä hänelle tapahtui. Hän ei voinut uskoa kuultuaan, kun lääkäri kehotti häntä hankkiutumaan eroon vaimon joululahjasta.

Vointi heikkeni

Vaikka Jones ja hänen vaimonsa olivat jo kunniakkaasti päässeet 78-vuoden ikään, heidät tunnettiin terveenä ja aktiivisena pariskuntana. He treenasivat päivittäin ja pitivät huolen siitä, että ottivat kaikki lisäravinteet, joita heidän kehonsa tarvitsi. He olivat

iäkkäänä terveyden perikuva, ja se näkyi. Lasten ja lastenlasten kanssa nautitun jouluillallisen jälkeen herra Jones alkoi saada kuitenkin oireita. Oireet alkoivat hienovaraisina ja muuttuivat sitten sellaisiksi, jotka veivät hänet vuoteenomaksi.

Terveystarkastus

Valitettavasti hänen perheellään ei ollut aavistustakaan siitä, mikä sen aiheutti. Herra Jones soitti nopeasti lääkärille tuntiessaan hengenahdistusta, sillä hän tiesi, että tämä oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tehtyään useita tarkastuksia ja testejä lääkäri

neuvoi häntä pysymään erossa kaikista mahdollisista allergeeneista, kuten eläimistä, savusta ja pölystä. Rouva Jones eliminoi kaiken, mikä voisi mahdollisesti aiheuttaa samankaltaisen reaktion hänen miehensä keholleen. Yksi kerto oli jo aivan liian paljon.

Kova yskä kiusasi

Rouva Jones siivosi talon perusteellisesti ja lopetti jopa kuistilla käyskentelevien kissojen ruokkimisen. Mutta tapa, jolla hänen miehensä reagoi, sai hänet huolestumaan entisestään. Sen sijaan, että Allanin vointi olisi parantunut, alkoi hän kärsiä kovasta

yskästä, joka ei loppunut lainkaan. Epätoivoinen rouva Jones pyysi lapsiltaan apua. Hänen poikansa suositteli, että hän varaisi ajan yhdeltä hyvältä ystävältään, joka oli erikoistunut keuhkosairauksiin. Poikansa neuvoa kuunnellen herra Jones varasikin ajan.

Tapaaminen

Allan oli tässä vaiheessa hirveän huolissaan ja halusi todella saada selville, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän ei osannut arvatakaan, että tästä tulisi yksi pahimmista löydöistä, jonka hän koskaan oli saanut. Tohtori Henryn luona käynnin jälkeen herra Jones aloitti

lääkityksen, joka näytti vaikuttavan asiaan. Tuntien kiitollisuutta, pariskunta kutsui hänet illalliselle kotiinsa. Pariskunta halusi vetää kaikki kortensa kekoon ja meni jopa niin pitkälle, että he loivat täydellisen viiden ruokalajin aterian pelastaneelle lääkärille.

Illallinen kolmelle

He olivat todella kiitollisia siitä, mitä lääkäri oli tehnyt Allanin vuoksi. He eivät tienneet, että vierailu olisi vastaus kaikkiin kysymyksiin, joita pariskunnalla oli. Henry ja herra Jones juttelivat auttaessaan rouva Jonesia kattamaan pöydän. Kolmikko keskusteli aina

säästä heidän lempiruokiinsa: karitsanpaistiin, johon kuului neljä muuta ruokalajia, kuten alkuruoka, jälkiruoka, kalaruoka ja cocktaileja. Puoli tuntia illallisen jälkeen herra Jonesin terveydentila tuli lopulta puheeksi. He keskustelivat diagnoosista ja hänen voinnistaan.

Syy oli seuraava

Lisäksi he keskustelivat siitä, mitä he voisivat toteuttaa varmistaakseen, että herra Jones alkaisi pian voimaan paremmin. Yksi kysymys leijui illallispöydässä, mikä sai kolmikon tuntemaan itsensä avuttomaksi. Kolmikolla oli yksi kysymys, johon he eivät

oikein osanneet vastata. Syy herra Jonesin terveysongelman taustalla ei ollut vielä tiedossa. Vaikka he tekivät useita testejä, eivät he vieläkään pystyneet selvittämään, mistä hän kärsi. He yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää, mistä kaikki oli alkanut.

Viimeinen joulu

He yrittivät löytää jonkinlaisen yhteyden asioiden suhteen, jotta kaikki napsahtaisi kohdalleen. Kuin etsivät, nämä kolme alkoivat jäljittää herra Jonesin jälkiä. Ainoa asia, josta he olivat varmoja, oli se, että oireet alkoivat joulun jälkeen. Sen pitäen mielessä he

tutkivat joka ikisen tekijän, kunnes pääsivät lahjoihin. Koska heidän perheensä oli suuri, vanha pariskunta sai jälkikasvultaan melko paljon lahjoja. Yksi kerrallaan he alkoivat tutkia herra ja rouva Jonesin saamia lahjoja, kunnes he päätyivät yhteen tiettyyn.

Tuo lahja!

Henry piti huolen siitä, että hän tutki jokaisen lahjan perusteellisesti, kunnes he päätyivät lahjaan, jonka rouva Jones oli lahjoittanut miehelleen. Kun vaimo selittin tuon lahjan alkuperää, jonka hän muuten oli tehnyt käsin miehelleen, Henryn päässä syttyi

lamppu. Lääkäri alkoi pohtia tiettyä mahdollisuutta, jota ei kuitenkaan pitänyt kovin mahdollisena, mutta merkit viittasivat hyvin vahvasti siihen, että “se” oli juuri se syy miehen oireille. Lääkäri ohjasikin rouva Jonesia näyttämään valmistamansa lahjan.

Kädet vapisten

Hän piteli kädessään rouva Jonesin miehelleen joululahjaksi tekemää veistosta, keskittyi pieneen salpaan ja avasi sen löytääkseen jäänteitä jostakin, joka näytti luonnosta peräisin olevalta ainesosalta. Harjaantumattomalle silmälle se näytti harmittomalta.

Mutta tohtori Henry tiesi paremmin. Jostain syystä hän tiesi, että tämä oli se vastaus, jota he etsivät. Hän kysyi suoraan naiselta, mitä jäänteet olivat. Vastaus sai tohtorin pamauttamaan huolestuneelle pariskunnalle neljä sanaa: “Heittäkää se pois heti”.

Luonnon elementit

Järkyttyneenä kuulemastaan rouva Jones pyysi selitystä tohtorin lausahdukselle. Tohtori Henry jatkoi selittämällä, että sinisimpukat, etenkin jauhettuina, voivat aiheuttaa raskasmetallimyrkytyksen, varsinkin jos niille altistuu pitkään. Monet ihmiset eivät

tienneet, että tämä oli loppujen lopuksi edes mahdollista, ja pariskunta ajatteli, että lahja olisi parhaimmillaankin harmiton. Kaksikko kuunteli tarkkaan, kun lääkäri Henry selitti, millaisia loputtomia vaikutuksia sinisimpukoille altistumisella oikein lopulta oli.

Tuulen mukana

Pariskunta heitti lahjan nopeasti pois, sillä he löysivät tietoja taiteilijoista, jotka olivat kohdanneet suuria terveysongelmia simpukankuorista, sillä ne toimivat suodattimen tavoin ympäristötekijöille. Ne keräävät ympäristöstään löytyviä myrkkyjä. Näin ollen

simpukat päätyvät täyteen myrkyllisiä kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa paljon vahinkoa ihmisten terveydelle. Rouva Jones tunsi itsensä hyvin huolestuneeksi ja päätyikin äärimmäisiin toimenpiteisiin miehensä voinnin parantamiseksi nopeasti.

Testit vahvistivat voinnin tilan

Sekä herra että rouva Jones kävivät useissa testeissä varmistaakseen, että simpukan jäänteet olivat poistuneet heidän kehostaan eivätkä aiheuttaneet muita terveydellisiä komplikaatioita. Onneksi he eivät altistuneet simpukan päästämille myrkeille tarpeeksi

kauan aiheuttaakseen peruuttamattomia vaurioita. Vahingot heidän tunteilleen olivat kuitenkin tapahtuneet. He olivat uskomattoman kauhuissaan sairastumisesta simpukoiden takia. Pettyneenä löydöksestä rouva Jones otti asiakseen ryhtyä toimiin.

Mitä enemmän tiedät, sitä…

Rouva Jones ryhtyi kaikkiin mahdollisiin toimiin lisätäkseen tietoisuutta luonnossa esiintyvien, ihmisten jokapäiväisessä elämässä käyttämien ainesosien mahdollisista riskitekijöistä. Ihmiset olivat aivan liian tietämättömiä sellaisista asioista, jotka voisivat

aiheuttaa heille haittaa. Mitä enemmän hän oppi, sitä enemmän hän jakoi ja halusi samalla varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi kokea samankaltaista pelkoa kuin mitä he olivat kohdanneet. Rouva Jones löysi paljon riskejä, joita löytyi taidemateriaaleista.

Terveysriskit

Rouva Jones huomasi, että kiven- ja puunveistoon, lasintekoon ja moniin muihin taidemateriaaleihin ja niiden työstämistapoihin liittyi useita eri terveysriskejä. Heidän tarinansa olikin opiksi meille kaikille, että on aina tehtävä tutkimuksia ennen kuin

käyttää asioita, joista ei tiedä paljoakaan. Rouva Jonesia eniten koskettanut tarina kertoi kuitenkin kanadalaisesta taiteilijasta, jonka oma taide myrkytti häntä hitaasti. Hänen kokemuksensa oli niin lähellä sitä, mitä tämä vanha pariskunta oli vasta kokenut.

Kuvataiteilija Gillian Genser

Gillian Genser, kanadalainen kuvanveistäjä ja kuvataiteilija, oli työstänyt erityistä veistosta Eedenin puutarhasta ja Aatamista jo vuodesta 1998 lähtien. Hän piti sitä sellaisena mestariteoksena, joka ei nähnyt loppua eikä siksi ole lopettanut työskentelyä

sen viimeistelemiseksi. Luonto ja nykyinen ympäristökriisi inspiroivat Gillian Genseriä, ja suurin osa hänen teoksistaan onkin esitetty tällä tavalla. Gillian ei kuitenkaan ollut lainkaan tietoinen siitä, että lopulta hänen oma taiteensa myrkytti häntä hitaasti.

Luonnonmateriaaleja

Gillian käytti taiteessaan mielellään luita, simpukankuoria ja kuivattuja kasveja, jotka olivat tärkeitä osia veistostensa materiaaleina. Hänen mielestään tällaisten orgaanisten materiaalien käyttämisessä oli jotain erityistä. Aatamia kuvaavassa veistoksessa, hän

halusi erityisesti käyttää sinisimpukan kuoria. Hän oli tehnyt Lillith-veistoksen ennen kuin hän aloitti Aatamin – ja se oli tehty kokonaan munankuorista. Hän käytti vain luonnollisia, orgaanisia materiaaleja. Hän ei tiennyt, että se koituisi hänen kohtalokseen.

Aatami

Gillian halusi käyttää sinisimpukan kuoria Aatami-veistoksessaan, koska hän oli huomannut, miten ne kiillotettuna muistuttivat ihmisen lihassyitä. Hän arveli, että siitä tulisi erittäin hieno esteettinen kokonaisuus veistokselle. Hän aikoi veistoksen olevan

hänen elämäntyönsä – hänen pääteoksensa. Gillian ei pelännyt käyttää kaikkia temppuja tämän projektin eteen. Mutta ironista kyllä, tämä teos, jonka valmistumiseen oli kulunut niinkin monta vuotta hänen elämästään, tulisi lopulta olemaan hänen elämänsä loppu.

Tuntikausia hiontaa

Gillianin Aatami-veistos valmistettiin sinisimpukan kuorista, joita hän oli ostanut irtotavarana Kanadan Toronton Chinatownista. Hän veisteli ja hioi simpukankuoria tuntikausia hienoksi jauheeksi ja hioi ne sitten, kunnes ne kiiltelivät kuin kirkkaimmat

timantit. Häneltä kesti viisitoista vuotta saada Aatami-veistos vihdoin valmiiksi. Olikin kova työ saada kaikki toimimaan ja sopimaan täydellisesti yhteen. Hän ei kuitenkaan osannut ikimaailmassa odottaa, että tämä teos lopulta aiheuttaisi hänen kuolemansa.

Oudot oireet

Muutaman vuoden kuluttua taideprojektinsa aloituksesta Gillian alkoi voida huonosti. Hänellä oli jatkuvaa päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta kaikki, mitä hän teki yrittäessään lievittääkseen oireitaan, tuntui vain pahentavan niitä. Hänellä ei ollut

ulospääsyä. Kaikki alkoi pienistä säryistä ja kivuista, mutta nyt oireet olivat kärjistyneet niin pahoikis, että luut olivat kipeitä ja väsytti. Aluksi hän ohitti sairautensa stressinä. Mutta hitaasti se paheni entisestään, kun hänen terveytensä jatkoi romahtamistaan.

Mystinen sairaus

Gillian etsi mitä tahansa keinoa voidakseen paremmin samalla, kun hän jatkoi veistoksensa työstämistä – joka oli lähes valmis. Hän kokeili kaikkia saatavilla olevia vitamiineja, kuten B- ja C-vitamiinia, sinkkiä, rautaa ja E-vitamiinia. Kun hän oli ottanut

niitä muutaman viikon ajan, päänsärkyyn, lyhytaikaiseen muistinmenetykseen ja lamauttavaan väsymykseen ei kuitenkaan tullut merkittävää parannusta. Lopulta hän päätti palata takaisin lääkärin luo saadakseen selville häntä vaivanneen ongelman syyn.

Takaisin lääkäriin

Gillian pääsi nopeasti lääkärin vastaanotolle, jossa oltiin hyvin järkyttyneitä hänen tilastaan. Se, mitä he olivat muutama viikko aiemmin pitäneet flunssana, olikin nyt pahentunut huomattavasti. Siitä oli tullut enemmänkin kuin vain pelkkä flunssa. Lääkäri

oli yllättynyt siitä, että Gillianin kaltaisen terveen immuunijärjestelmän omaavan naisen, jonka olisi pitänyt selvitä flunssasta jo viikkoja sitten, vointi heikkeni edelleen. Nyt hekin alkoivat huolestua – mikä ihme Gillianille oli ollut oikein tullut? Lisätestejä oli tiedossa.

Testit

Nähtyään Gilianin uudelleen lääkäri alkoi suhtautua hänen tilaansa hieman vakavammin. Lääkäri teetätti veri- ja allergiatestejä, jotta he toivottavasti löytäisivät mahdolliset sairaudet tai intoleranssit. Testit antoivat kuitenkin saman tuloksen: Gillian

oli täysin terve. Diagnoosia ei ollut, mutta he päättivät kokeilla “eliminointimenetelmää”, joten Gillianille annettiin useita eri antibiootteja. Toivottavasti he saisivat siten selville, mistä todella oli kyse. Gillian ei malttanut odottaa saadakseen selville mitä vaivasi.

Ei vastauksia

Kun Gillianille oli annettu seuraavat lääkkeet, odottivat he miten hän reagoisi niihin. Tämä oli heidän paras toiveensa saada selville, miksi Gillianin tila ei parantunut. Tärkeintä oli estää hänen vointinsa paheneminen. Lääkitys, jonka lääkäri antoi Gillianille,

antaisi toivottavasti enemmän tietoa siitä, mikä aiheutti hänen sairautensa, mutta sen sijaan sillä oli päinvastainen vaikutus. Sillä sen jälkeen, kun lääkkeet olivat määrätty, asiat alkoivat kääntyä huonompaan suuntaan. Lue lisää seuraavalta sivulta Gillianista.

Kivut jatkuivat

Gillian alkoi voida entistä huonommin eikä vointi näyttänyt parantuvan lainkaan lääkkeiden aloituksen jälkeen. Hänellä oli vatsakipuja ja hän pystyi tuskin pitämään silmiään auki. Kunnes tuo salaperäinen sairaus alkoi lopulta vaikuttaa hänen

mielenterveyteensä. Hänen ystävänsä ja perheenjäsenensä alkoivat huolestua. Oliko sairaus vain mielentila? Gillian ei voinut uskoa sitä. Hän tunsi kehonsa ja tiesi, että jokin oli vialla. Tämä ei ollut hänelle tuttua, ja hän ymmärsi, että tämä oli paljon vakavampaa.

Syöksykierre

Gillian, joka oli päättänyt selvittää sairautensa syyn, etsi oireilleen syitä netistä. Hän puhui “asiantuntijoiden” kanssa erilaisissa nettikeskusteluissa, ja kokeili erilaisia yrttihoitoja ja luonnonlääkkeitä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Ajan myötä yhä

useammat ihmiset menettivät uskonsa häneen, eikä kukaan osannut antaa hänelle vastauksia. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut oloaan näin yksinäiseksi. Ehkä kaikki oli todella ollut vain hänen päässään. Hän piti siitä kiinni, kun hänen tilansa paheni.

Kaikki mahdolliset testit

Gillian kävi lääkärissä säännöllisesti seuraavien kahden vuoden aikana. Hänen lääkärinsä antoi hänelle parasta hoitoa ja testasi häntä kaiken mahdollisen varalta. Hän teki kaikkensa yrittäessään diagnosoida Gillianin oudon sairauden. Hän kävi myös

psykiatrien luona, jotka antoivat hänelle psykoosi- ja masennuslääkkeitä. Mutta silti mikään ei auttanut. Gillian oli vakuuttunut siitä, että hän oli kuolemassa, mutta hänen oli saatava Adam-veistoksensa valmiiksi. Hänen pääteoksensa oli saatava valmiiksi.

Läpimurto

Vuonna 2015, kun Gillian oli jo melkein saanut Aatami-veistoksensa valmiiksi, hän teki vihdoin läpimurron. Käytyään toisensa jälkeen eri lääkäreillä tapasi hän vihdoinkin erikoislääkärin, jolla oli käsitys siitä, mikä voisi aiheuttaa kyseisen ongelman.

Asiantuntija teetätti muutamia verikokeita ja löysi hänen verestään poikkeuksellisen paljon lyijyä ja arseenia. Kun hän sai tietää syyn korkeisiin pitoisuuksiin, oli hän aivan kauhuissaan. Miten ihmeessä tuollaiset pitoisuudet olivat edes lopulta mahdollista?

Täyttä myrkkyä

Selkärangattomiin erikoistunut professori Ontarion kuninkaallisessa museossa järkyttyi kuullessaan, kun Gillian kertoi hänelle, että hän oli työskennellyt sinisimpukan kuorien kanssa lähes viidentoista vuoden ajan. “Lääkäri sanoi minulle, että ihmiset eivät

ymmärrä, miten myrkyllisiä sinisimpukan kuoret oikein ovat”, Gillian kertoi. Ironista kyllä, Gillian oli kirjaimellisesti antanut henkensä oman taiteensa puolesta. Ja vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että näin kävisi, hän tunsi silti suurta katumusta.

Keho täynnä myrkkyjä

Saastuneissa vesissä elävät simpukat keräävät kuoriinsa lyijyä ja arseenia. Gillian oli kosketellut ja työskennellyt näiden myrkyllisten simpukankuorien kanssa yli kymmenen vuoden ajan työskennellessään Aatami-veistoksensa parissa. Ja nyt viikatemies oli tullut

hakemaan. Vielä pahempaa oli, että hän hengitti työskentelynsä aikana jauhettujen kuorien pölyä. Myrkyt kulkeutuivat hänen kehoonsa ja vahingoittivat hitaasti hänen hermostoaan, joka oli pikkuhiljaa alkanut pettää vuosikymmenien vaurioiden vuoksi.

“Kaunis kuolemani”

Gillian sai lopulta valmiiksi Aatami-veistoksensa, mutta hänen elämänlaatunsa oli jo huonontunut. Vaikka hänen taiteensa oli lopulta myrkyttänyt hänet, ei hän voinut jättää elämäntyötään kesken. Tämä oli hänen viimeinen ponnistuksensa tehdä jotain kaunista.

“Kun katson Aatamia, tunnen surua – sekä itseni että planeettamme puolesta. Mutta tunnen myös tyydytystä, sillä hän on upea. Näin löydän toivoni. Kutsun häntä kauniiksi kuolemakseni.” Gillian odottaa nyt päivää, jolloin hänen luojansa ottaa hänet luokseen.

Maatilan pariskunta auttoi raskaana olevaa lehmää synnytyksessä ja todistivat tapahtumaa, joka sattuu kerran 11 miljoonasta

Tekijä
Christine R.
-

Eivät olleet koskaan nähneet vastaavaa

Chuck ja Deb rakastivat karjanhoitoa ja yksinkertaista elämäänsä Yhdysvaltojen Minnesotassa sijaitsevalla maatilallaan. He olivat nähneet lukemattomia määriä lehmiä kulkevan heidän peltojensa läpi ja myös luonnollisesti käsittämättömän määrän

synnytyksiä matkan varrella. Huomatessaan, että yksi heidän lehmistä oli tiineenä, se tuntui hyvin tavanomaiselta. Tiineys oli kuitenkin äärimmäisen erilainen kuin kaikki muut. Tuo epätavallinen tapahtuma muutti lopulta pariskunnan elämän ikuisesti…

Viettivät vuosia niiden kanssa

Tämä epätavallinen tapahtuma sai maatilan pariskunnan, Chuckin ja Debin, todenteolla hämmästymään. He olivat viettäneet suuren osan elämästään maatilallaan Sebekan kaupungissa, Minnesotan osavaltiossa. Nautaeläinten parissa  työskentely ei ollut siis

mitään uutta tälle avioparille. He eivät kuitenkaan olleet valmistautuneita siihen mitä yhden heidän lehmänsä synnytys toisi mukanaan. “Olen ollut karjan parissa koko ikäni, enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa”, Deb kertoi paikalliselle uutiskanavalle.

Perhetila

Chuckille ja Debille lehmien hoitaminen oli verissä. He ovat pitkän linjan karjankasvattajia, ja Chuckin perhe peri tontin Sebekan lähistöltä jo vuonna 1882. Tämä tarkoittaa sitä, että Chuck teki juuri sitä, mitä hänen iso-isovanhempansa aikoinaan

tekivät, täsmälleen samalla paikalla. Hänen mukaansa pariskunta hoitaa noin 120 yksilöä lihakarjaa. Niistä 50 oli raskaana ja poikivat hiljattain, mutta yksi lehmistä erottui kuitenkin muista tällä ihmeellisellä tavalla. Lue eteenpäin, niin opit lisää tapauksesta.

Yksi niistä oli isompi

Eräänä päivänä Deb vilkaisi karjaansa ja huomasi, että yksi niistä oli hieman tavallista isompi. Debin tyttären mukaan hän “oli huomannut, että [lehmä] oli suuri, muttei ollut ajatellut siitä sen kummemmin”. Ajan myötä lehmä kuitenkin kasvoi ja kasvoi. Deb

ihmetteli itsekseen, miksi se oli paljon isompi kuin kaikki muut tilansa tiineet lehmät, ja tuli pian siihen tulokseen, että sen täytyi olla tiineenä useammalle kuin yhdelle vasikalle. Debin olettamus osuikin lopulta oikeaan, ja lehmä oli tiineenä kaksosille!

Raskaana?

Vaikka lehmästä ja sen raskaudesta ei tehty suurta numeroa, Deb epäili, että se saattoi kantaa kaksosia. Tämä selittäisi sen, miksi se oli paljon isompi kuin aiemmin tiineenä olleet lehmät, joista he olivat huolehtineet koko raskauden ajan. Tämä olisi hyvin

erikoista, sillä oli hyvin harvinaista, että lehmä synnyttää kaksoset. Oli miten oli, Deb tiesi, että tämä lehmä tarvitsi erityishuomiota. Hän sopikin aviomiehensä Chuckin kanssa, että he pitäisivät sitä tarkkaan silmällä siihen asti, kun se synnyttäisi vasan.

He pitivät siitä hyvää huolta

Seuraavien kuukausien aikana pariskunta varmisti, että lehmä oli hyvin ruokittu ja että sillä oli kaikki, mitä se tarvitsisi onnistuneen tiineyden loppuunsaattamiseksi. Älkää erehtykö – he eivät koskaan laiminlyönyt yhtääkään karjansa jäsentä. Olosuhteiden

vuoksi heidän oli kuitenkin käsiteltävä tätä lehmää hellävaroen ja varmistettava, että se oli fyysisesti mahdollisimman terve. Oli kuitenkin toinenkin hyvä syy, miksi Chuck ja Deb kiinnittivät tarkempaa huomiota juuri tähän yksilöön. Lue tästä lisää seuraavalta sivulta.

Ei suinkaan ensimmäinen laatuaan

Kävi ilmi, että he pitivät kyseistä lehmää tarkasti silmällä, koska he olivat käyneet läpi samanlaisen tapauksen aiemminkin. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen yksilö oli tiineenä. Itse asiassa se oli synnyttänyt kaksoset vain muutamaa kuukautta aiemmin.

“Itse asiassa sille oli syntynyt kaksoset aiemmin tänä vuonna”, Deb kertoi. Kävi kuitenkin ilmi, että tähän tarinan osaan liittyi traaginen käänne. Lehmä näytti voivan hyvin, mutta sen aikaisemman raskauden aikana oli käynyt jotain peruuttamatonta.

Traaginen menetys

Pian sen jälkeen, kun lehmä oli synnyttänyt kaksosensa, Chuck ja Deb kokivat poikkeuksellisen kylmän talven, jolloin tilalla satoi paljon lunta ja asteet laskivat hyvin mataliksi. “Valitettavasti poikaset syntyivät huhtikuussa, hullun kylmän sään aikana,

eivätkä ne lopulta selvinneet.” Siksi Chuck ja Deb olivat erittäin huolissaan siitä, että historia toistaisi itseään ja että seuraavat vasikat eivät selviäisi hengissä. Onneksi hyviä uutisia oli tiedossa nurkan takana, mutta pariskunta ei osannut arvata millä tavoin.

Perheen ilo ja onni

Samaan aikaan kun lehmä kävi läpi rankkaa aikaa tiineydensä vuoksi ja sen jälkeen, Chuck ja Deb saivat paljon parempia uutisia: he saivat kuulla, että heidän tyttärensä oli juuri synnyttänyt tyttövauvan. Epäröimättä pariskunta hyppäsi autoon ja lähti heti

tapaamaan vastasyntynyttä tyttärentytärtään ja juhlimaan muun perheen kanssa. Päivä oli täynnä juhlintaa ja kun pariskunta palasi myöhään illalla takaisin kotiinsa tilalle, ei mikään voinut valmistaa heitä siihen, mitä he tulisivat kohtaamaan yhdessä karsinassa.

Aika oli tullut

Astuessaan ulos autosta Deb tunsi nahoissaan, ettei jokin ollut kunnossa. Hän tiesi sen usean vuosikymmenen kokemuksella tilalta. Deb huomasi, että tiineenä oleva lehmä kamppaili. Pian kävi selväksi, että se oli jo synnyttämässä. Deb näki sen siitä, miten

kiivaasti suuri nisäkäs heilutti häntäänsä. Deb ja Chuck olivat valmistautuneet tähän hetkeen kuukausien ajan ja ryhtyneet tarvittaviin varotoimiin. Kun he katselivat turvallisen välimatkan päästä, hetki oli vihdoin koittanut – se oli synnyttämässä…

Vastasyntynyt vasikka

Se oli uskomaton näky, jota he eivät koskaan tule unohtamaan. Chuck ja Deb rohkaistuivat katsellessaan lehmän synnyttävän viimeisintä vasikkaansa, ja he pitelivät toisiaan kädestä ja itki nähdessään uuden elämän astuvan maailmaan. Sanomattakin oli

selvää, että lehmän aiempien kokemusten jälkeen he rukoilivat, että tuo pieni vasikka olisi kunnossa ja terve. Vain hetkeä myöhemmin heitä odotti kuitenkin suuri yllätys. Oli aina tapana, että eläin synnyttäisi omin voimin ja ihminen astuisi myöhemmin apuun.

Toinen!

Vaikka pariskunta oli tunteiden vallassa, heidän oli pysyttävä varuillaan, sillä oli selvää, että lehmä ei suinkaan ollut vielä lopetellut! Ensimmäinen poikasista oli jo ulkona, mutta se aikoi synnyttää jälleen kerran! Deb oli jo aiemmin epäillyt, että lehmä synnyttäisi

kaksoset, ja näytti että hän oli ollut oikeassa! Lifestyle Block -maataloussivuston mukaan lehmän mahdollisuus saada kaksoset on noin yksi 4000:sta. Siitä huolimatta he olivat tässä, toivottamassa tervetulleeksi kahta vasikkaa maailmaan ja samalla toivoen.

Niitä oli kolme!

Pariskunta toivoi, että molemmat niistä jäisi henkiin. Hämmästyttävää kyllä, lehmä ei ollut valmis vaikka se oli synnyttänyt jo kaksi kaunista vastasyntynyttä vasikkaa. Emo tuskaili ja oli valmis synnyttämään vielä toisen! Tässä vaiheessa Deb meni hieman

lähemmäs emoa, sillä halusi nähdä paremmin, mitä oli tapahtumassa. Pian hän pystyi vahvistamaan kolmannen tulokkaan. “Deb oli edessäni, ja hän nosti kolme sormea ylös”, Chuck sanoi. Jo ennestään upea päivä eskaloitui joksikin paljon surrealistisemmaksi.

Neloset!

Eikä päivä suinkaan ollut vielä edes ohitse. “Sitten Deb astui lähemmäs ja sanoi [neljä]”, Chuck kertoi. Uskomattomalla kohtalon käänteellä sama lehmä oli synnyttänyt nyt neljä vasikkaa, menetettyään kaksi vasikkaa ankaran talven aikana. Deb ei koskaan olisi

voinut uskoa, että sinä iltana hän toivottaisi neloset tervetulleiksi maailmaan. Kaksi urosvasikkaa ja kaksi naarasvasikkaa. “Eläinlääkärimme sanoi, että lehmän kohdun molemmissa sarvissa oli tiineys”, Deb kertoi. Mutta mitä tämä oikein tarkoitti sille?

Yksi 11,2 miljoonasta

“Arvelemme, että poikaset saattavat olla kaksi paria identtisiä kaksosia.” Pariskunta nipisti itseään miettien, oliko se, mitä juuri oli tapahtunut, oikeasti totta vai ei. “Synnytyksen jälkeen molemmat hiehot halailivat lepäillessään, samoin kuin kaksi

sonnia”, Deb kertoi. “Hiehot ovat pienempiä kuin sonnit.” He olivat hyvin tietoisia siitä, että mahdollisuudet siihen, että lehmä synnyttäisi neloset, olivat äärimmäisen harvinaiset. Mutta kuinka harvinaista nelosten syntyminen tavalliselle karjalehmälle on?

Emon vastuut

Itse asiassa neljän vasikan selviytymismahdollisuuden uskotaan olevan noin yksi 11,2 miljoonasta. Siinä vaiheessa heidän oli kuitenkin annettava luonnon toimia. Kun he antoivat emon hoitaa vastasyntyneitä, oli selvää, että se oli häkeltynyt siitä, mitä oli

juuri tapahtunut. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hänellä oli neloset, ja heidän hoitamisensa oli mahdollisesti pelottava tehtävä. Muutaman minuutin kuluttua lehmä kuitenkin löysi itsehillintänsä ja toimitti jokaiselle vasikalle kunnon täyspuhdistuksen.

Ne olivat niin pieniä

Vaikka tämä sai Chuckin ja Debin tuntemaan olonsa hieman rauhallisemmaksi, yksi asia huolestutti heitä edelleen. Pariskunta saattoi olla hurmioitunut nähdessään tämän harvinaisen tapahtuman. Se ei kuitenkaan estänyt heitä olemasta huolissaan vasikoiden

terveydestä ja hyvinvoinnista. He eivät halunneet tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, varsinkin kun vasikat olivat niin pieniä. Chuck väitti, että ne olivat niin kevyitä, että hän pystyi pitelemään yhtä kerrallaan. “Ei siinä paljon vasikkaa ollut”, sanoi huvittuneena.

Ne tarvitsivat apua

Kukin vasikka oli syntyessään vain 20-25 kiloa, kun vastasyntynyt vasikka painaa keskimäärin noin 60 kiloa. Pariskunnan oli siis tehtävä jotain. Deb ja Chuck tiesivät, että heidän oli autettava emoa, jos vasikoilla olisi mitään mahdollisuuksia selviytyä.

Ensimmäisten viikkojen aikana oli vaikeaa pitää vasikat rauhallisina ja samalla antaa niille juuri sitä, mitä ne tarvitsivat. “Työnnämme sammakoita kottikärryissä”, Chuck sanoi vitsikkäästi. Tämä ei kuitenkaan ollut naurun asia, sillä tilanne oli hyvin vakava.

Pulloruokinta

Jos pariskunta ei olisi huolehtinut vasikoiden tarpeista, historia olisi saattanut toistaa itseään. Mutta tulisiko se tapahtumaan taas? Yksi tärkeimmistä asioista oli varmistaa, että vasikat saivat riittävästi ravintoa. Kun Deb ja Chuck huomasivat, että vasikat olivat

alipainoisia, he päättivät ryhtyä ruokkimaan niitä pullolla. Se antoi myös emolle kaivatun tauon. Hämmästyttävää kyllä, pariskunta pystyi hankkimaan poikasille synnytyksen jälkeistä ternimaitoa. He myös kyselivät vapaaehtoisia auttamaan heitä prosessissa.

Ne selvisivät!

“Ne ovat aivan kuin mitä tahansa vauvoja. Ne saavat ruokaa, ovat väsyneitä ja menevät makuulle”, Deb sanoi. Mutta jäisivätkö vasikat henkiin? Jonkin aikaa vasikoiden terveydentila oli hyvin epävakaalla tasolla. Muutaman viikon huolenpidon jälkeen Deb ja

Chuck onnistuivat kuitenkin pitämään vauvat kunnossa, terveinä ja ennen kaikkea elossa. “Luulen, että selviämme jo”, Chuck sanoi, ja jatkoi: “Viikko sitten en olisi lyönyt siitä vetoa.” Deb vahvisti, että vasikat siirtyivät nopeasti syömään viljaa ja heinää.

Eikö emo ollutkaan kiinnostunut?

Pariskunta jopa asensi niille pullotelineet. Oli vain ajan kysymys, milloin pariskunta tekisi suuren päätöksen. Alkuun näytti siltä, että emolehmä kykeni huolehtimaan vasikoistaan riittävästi. Vaikka ne olivat äärimmäisen heikkoja, ne onnistuivat lopulta pysymään sen

perässä. Siitä huolimatta se oli edelleen vaikea tehtävä. “Kahdeksan päivää myöhemmin, ne olivat tarpeeksi vahvoja pysyäkseen emon perässä, mutta se ei osoittanut kiinnostusta”, Deb kirjoitti. Pariskunnan olisi puututtuva yhtälöön ja auttaa.

Pitivät niitä lemmikkeinä

Nähdessään, että emo ei antanut poikasille niiden tarvitsemaa johdonmukaista hoitoa ja huomiota, Deb ja Chuck päättivät tehdä jotain. Kuten useimmat lehmätilat, Chuckin ja Debin lehmät kasvatetaan yleensä naudanlihan tuottamiseksi. Pariskunta päätti

kuitenkin tehdä poikkeuksen sen jälkeen, mitä he ovat kokeneet nelosten kanssa. “Ehdotettiin, että pitäisimme niitä lemmikkeinä”, Deb sanoi. “Ne, jotka sellaista ehdottavat, eivät ymmärrä, että nämä kullanmurut voivat kasvaa tonnin painoisiksi.”

Heidän tarinansa levisi netissä

“Meistä tuntuu, että ne on annettu meille erityistä tarkoitusta varten”, Deb lisäsi, ja jatkoi: “Harkitsemme vaihtoehtoja hyväntekeväisyydessä.” Pian Deb jakoi heidän tarinansa verkossa. Vain päivä poikasten syntymän jälkeen Deb jakoi kuvan Facebook-

tilillään ja selitti kuvatekstissä, mitä oli tapahtunut. Elokuuhun 2019 mennessä viesti oli saanut yli 58 000 reaktiota, 13 000 kommenttia ja 83 000 jakoa. Deb väitti saaneensa viestejä ihmisiltä ympäri maailmaa. Kaikki tämä huomio vaikutti heistä hyvin erityiseltä.

Ensimmäinen talvi

“Niin uskomatonta, että viestiä jaettiin ympäri maailmaa”, Deb sanoi. “Niin ilo levittää hyviä uutisia. Ne voivat kaikki hyvin!” Tämä herättikin kysymyksen: miten vasikat voivat vuosi myöhemmin? Yksi asia, josta Deb oli huolissaan vasikoiden hyvinvoinnin suhteen,

oli se, miten ne pärjäisivät, kun lunta alkaisi sataa Minnesotan maatilallaan. Loppujen lopuksi vasikat kestivät kylmyyden melko hyvin. “Nelosilla ei ollut lainkaan kiire lähteä suojastaan ja ottaa vastaan vuodenajan ensimmäinen merkittävä lumisade”, Deb kertoi.

Vuosi myöhemmin

Ne vetäytyivät usein pieniin suojiinsa ja kyhjöttivät yhdessä pysyäkseen lämpiminä. Niiden syntymästä oli siis kulunut vuosi. Miten ne voivat nyt? Vuosi niiden syntymän jälkeen vasikat voivat hyvin. Lisäksi ne asuvat edelleen Chuckin ja Debin tilalla, ja ovat

heidän lemmikkejään. “Ne ovat pienempiä kuin muut viime vuoden vasikat, mutta olemme ylpeitä siitä, että olemme pitäneet ne hengissä”, Deb kirjoitti. Kyseinen ihme-emo on sittemmin synnyttänyt toisen vasikan, joka on myös kunnossa ja onneksi terve.

Tämä isäpuoli twiittasi suorana lähetyksenä, kuinka hänen poikansa yritti livahtaa tytön kanssa ulos talosta

Herättyään eräänä aamuna tämä mies sattui huomaamaan, että jokin hänen kodissaan ei ollut aivan kohdallaan. Hän päätteli nopeasti, että hänen 18-vuotiaalla poikapuolellaan oli naisvieras, joka oli jäänyt yöksi. Kysymys oli kuitenkin siitä, miten

tilanne hoidettaisiin. Pitäisikö hänen kohdata poikapuolensa? Vai auttaa poika ulos hankalasta tilanteesta? Vai pysyisikö poissa, mutta kertoisi tarinan askel askeleelta maailmalle? Hän valitsi kolmannen vaihtoehdon ja jätti meille tämän loistavan tarinan.

Kaikki alkoi yhdestä twiitistä

Tämä perheenisä jätti meille hauskan Twitter-ketjun luettavaksi yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta tulisiko hänen poikapuolensa onnistumaan? Nuori isä, joka käyttää Twitterissä käyttäjänimeä “Tricky D”, joutui kiusalliseen tilanteeseen nähdessään, että

hänen poikapuolensa yritti salaa viedä naispuolisen ystävänsä ulos talosta. Tämän seurauksena hän päätti dokumentoida tapahtumat tilillään. Vaikutti siltä, että Tricky D tiesi, että tämä oli skenaario, joka kiinnostaisi monia ihmisiä sosiaalisessa mediassa.

Päivityksiä

Kaikki alkoi yhdestä röyhkeästä twiitistä. Tricky-D on ollut Twitterissä jo jonkin aikaa. Joten kun hän näki olevansa tämän hulvattoman tilanteen keskipisteessä, hän ei voinut olla jakamatta päivityksiä ulkomaailmalle. “Ihmiset kyselevät päivityksiä: tyttö on yhä

täällä, vaimo on siirtynyt täyteen lauantaiseen kotisiivoustilaan”, hän kirjoitti. “Ei ole vieläkään huomannut söpöjä valkoisia kenkiä oven vieressä. Tämä voisi olla hänen tilaisuutensa, kun vaimo on hajamielinen.” Mitä Tricky D tulisi tekemään tilanteessa?

Haluamme nähdä lisää!

Pian hän jakoikin jokaisen jännittävän yksityiskohdan reaaliajassa. Kuten Tricky D oli ennakoinut, ihmiset kaipasivat epätoivoisesti lisää sisältöä. Toki hänellä oli runsaasti päivityksiä jaettavaksi kiehtovien Twitter-käyttäjien kanssa. Ensinnäkin, hänen

poikapuolensa naisystävä oli yhä talossa. Jännitteet olivat kuitenkin nousussa, kun hänen vaimonsa päätti, että oli aika siivota koti todenteolla. Tricky D:n mielestä tämä oli oivallinen tilaisuus tuolle oudolle vierailijalle tehdä rohkea pako. Mutta tapahtuiko se?

Nopeasti, piilota todisteet!

Tricky D ei ainoastaan lähettänyt kirjallisia päivityksiä ihmeellisestä pakomatkasta. Hän postasi myös valokuvapäivityksiä, jotka antoivat Twitter-käyttäjille visuaalisia indikaattoreita rakastavaisten etenemisestä. Esimerkiksi tämä kuva, jossa näkyy selvästikodin sisäänkäynti, kenkäteline mukaan lukien. Löysimme kuitenkin surullisenkuuluisat, valkoiset, virheettömät lenkkarit, jotka hänen poikapuolensa tyttöystävä otti pois astuessaan sisään. Kuka sanoi, ettei voi olla hienotunteinen ja kohtelias samaan aikaan?

Autuaan tietämätön

Juoni tiivistyy. Paikalla oli siis Tricky D:n vaimo nauttimassa lauantaisesta siivoushetkestään. Juuri niin, hän päätti laittaa Backstreet Boysin Greatest Hits-kokoelman täysille puhdistaessaan likaa kylpyammeesta. Voisiko olla mitään muuta

tapaa, jolla haluaisit viettää viikonloppusi? Hän ei kuitenkaan tiennyt, että tuo kovaääninen musiikki hukuttaisi kaikki nuo äänet, jotka lähtivät nuorista, jotka yrittäisivät poistua ttalosta huomaamatta. Hän ei edes huomannut Tricky D:tä takanaan.

He jäävät varmasti kiinni

Kun nuo nuoret rakastavaiset nauttivat hiostavasta paineesta paetakseen talosta huomaamatta, he melkein innostuivat hieman liikaa. Kun äiti sai siivouksensa valmiiksi kylpyhuoneessa, hän päätti siirtyä alas keittiöön. Kun hän kuitenkin käveli portaita

alas, nuoret tajusivat, että hänellä oli suora näköyhteys etuovelle – heidän ainoalle mahdolliselle pakoreitilleen! Perheen äiti ei ehkä kuullut heitä, mutta näki heidät varmasti. Joten, pääsivätkö perheen poika sekä hänen yöllinen vieraansa pakenemaan?

Tulokset olivat selvillä!

Hämmästyttävää kyllä, Tricky-D pystyi jopa kaiken tämän kaaoksen keskellä tarjoamaan tilaisuuteen runsaasti keveyttä. Kesken Twitter-päivitysten hän jakoi Twitterissä kyselyn, jossa hän pyysi yleisöä äänestämään, ketä he kannustavat. Hän nimesi teinit “nuoriksi

rakastavaisiksi” ja kumppaninsa “äitikarhuksi”. Ei liene kovin suuri yllätys, että suurin osa äänestäjistä asettui “nuoren rakkauden” puolelle. Mutta voittaisivatko he? Vai tulisiko perheen äiti löytämään pariskunnan itse teosta paetessaan pois talosta?

Nopeasti, ottakaa popcornia myös!

Niillä, jotka olivat onnekkaita törmätessään tähän mahtavaan Twitter-ketjuun, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki tekemisensä kesken ja seurata jännittäviä tapahtumia, jotka muuttuivat kutkuttavimmiksi hetki hetkeltä. Suuri osa Twitter-

yhteisöstä kannusti Tricky D:n poikapuolta ja tämän tyttöystävää pakenemaan vaimon kynsistä. Eräs henkilö postasi tämän twiitin, joka kuvaili hyvin sitä, kuinka jännittävänä hän piti koko skenaariota. Verkossa piilevää jännitystä pystyi leikkaamaan veitsellä.

Tunsi myötätuntoa

Aiemmista raaoista kommenteistaan huolimatta isäpuoli alkoi tuntea sympatiaa tyttöparkaa kohtaan. Aivan kuten Julia, tämä neito hädässä ei ollut pääsemässä sieltä pois lähiaikoina. Tricky-D twiittasi, että hän kuuli liikettä yläpuolellaan olevasta

huoneesta. Hän totesi odottaville seuraajilleen: “Kello on 10:39, eikä tämä tyttöparka ole voinut käydä edes pissalla tänä aamuna.” Ihmisenä, jolla on normaali virtsarakon toiminta, alkoi hän olla hieman huolissaan tytön puolesta. Joten, mitä lopulta kävikään?

Kyselyn käynnistäminen

Pohdittuaan tuota mahdollisesti piinavaa stressiä, joka aiheutui siitä, että joutui odottamaan useita tunteja vessaan pääsyä, ja tarkasteltuaan edellisen postauksensa ristiriitaisia reaktioita, Tricky-D päätti sekoittaa hieman pakkaa. Hän loi gallupin: “Ketä

me siis kannatamme?” ja kysyi antaen kaksi vaihtoehtoa: Nuoret rakastavaiset vai äitikarhu. Koska hänen viestinsä olivat suorassa lähetyksessä, tulokset tulivat välittömästi. Halusivatko ihmiset tytön onnistuvan pakenemaan vai äidin voittavan?

Tulokset

Ei kestänyt kauaakaan, kun tuloksia alkoi tulla tulviten. Prosenttiosuudet vaihtelivat runsaasti, mutta pian selvä voittaja oli tiedossa: Nuoret rakastavaiset. Lähes murskavoiton saavuttanut Twitter-käyttäjien enemmistö päätti kannustaa näitä hulluja

rakastuneita nuoria ennätyksellisellä 63 prosentin kannatuksella. Valitettavasti äitikarhun kannatus oli vain vaivaiset 37 prosenttia. Ehkä juuri tämä saattoi johtaa siihen, että Tricky-D sai myöhemmin hyvin häiritseviä kommentteja vaimostaan.

Aiheuttivat ongelmia

Koska äänestys osoittautui melko erimieliseksi, eräs Twitter-käyttäjä, @LizRdz13, jakoi äänestyksensä viestiketjuunsa naureskellen (emojien avulla), kuinka hänellä oli poikaystävänsä kanssa vastakkaisia näkemyksiä. Hän kertoi, että hän oli äänestänyt

epäonnistuneesti äidin puolesta, kun taas hänen (mahdollisesti romanttisempi) poikaystävänsä oli äänestänyt nuoria rakastavaisia. Sosiaalisen median maailmassa tämä oli valitettavasti sellainen asia, joka voi repiä pariskunnat ikuisesti erilleen!

Suuri läpimurto?

Hieman myöhemmin Tricky-D päivitti tilannetta yleisölleen. Hän oli edelleen huolissaan tytön mahdollisesta vessahädästä ja selitti, kuinka uskoi, että rakastavaiset “saattoivat odottaa” suurta taukoaan. Hän tajusi, että ehkä hänen poikapuolensa tunsi äitinsä

liiankin hyvin ja odotti, että tämä osallistuisi tavanomaiseen menettelyynsä, jossa hän ainoastaan pötköttelee ja lukee lounaan sekä erityisesti suuren siivousurakan jälkeen. Se tarkottaisi vielä yhtä tuntia. Pystyikö tyttö pidättelemään pissaansa niinkin kauan?

Avulias ratkaisu

Sillä välin eräs huolestunut seuraaja päätti tarjota apua tilanteeseen. @ItsMeAshleyWee vastasi viestiketjuun humoristisella videoklipillä, jossa mies hyppäsi ulos talon ikkunasta. Hän otsikoi sen kuvatekstillä: “Jos kaikki muu epäonnistuu, tämä on viimeinen

vaihtoehtomme…”. Vaikka tämä saattoi tuntua hyvältä idealta kyseiselle tytölle, lopputulos ei toiminut kuitenkaan niin hyvin videolla esiintyvän miehen kannalta. Ehkä vastaus tähän kuvaklippiin olisi seuraava: älä missään nimessä kokeile tätä kotona.

Pahinta peläten

Eräs käyttäjä alkoi huolestua sen jälkeen, kun Tricky-D ei ollut päivittänyt käyttäjiä vähään aikaan. Palauttaen mieleen gallupin hän kommentoi: “Pitääkö meidän tehdä hyvinvointitarkastus? Tappoiko vaimo kaikki?” Vaikka onkin ehkä ylireagointia uskoa,

että äitikarhu olisi lynkannyt kaikki, @ssfrank212 oli oikeassa. Äitiä ajatellen voimme ymmärtää, että hän saattaisi muuttua hieman hulluksi saatuaan selville, mitä hänen selkänsä takana oikein tapahtui. Mutta Tricky-D piti edelleen seuraajansa jännityksessä.

Pieni helpotus

Valitettavasti Tricky-D ei juurikaan helpottanut edellisen Twitter-käyttäjän ahdistusta ja todennäköisesti lisäsi ainoastaan jännitystä monien muiden seuraajien keskuudessa. Tricky-D vain vastasi, että hän “odotti” ja “tarkkaili” vielä tässä vaiheessa, mikä viittasi

siihen, ettei hän ollut varma toteutuisivatko tytön epäilyt – ehkä tämä päättyisi huonosti, ehkä ei. Käyttäjät olivat nyt täydessä odotuksessa. He eivät olleet ainoastaan huolissaan tytön virtsarakon puolesta, vaan pelkäsivät nyt myös jopa hänen henkensä puolesta!

Tästähän syntyi iso hype!

Tässä vaiheessa kaikki Twitter-käyttäjät odottivat pojan isäpuolen kanssa jännittyneinä. Pystyisikö poika hiipimään salaisen rakastajattarensa kanssa talon ulkopuolelle turvaan? Vai saisiko äiti selville tuosta salaisesta operaatiosta, jonka tarkoituksena oli saada

pikkuneiti ulos heidän kodistaan? Vain aika tulisi näyttämään sen. Isäpuoli oli hyvin kärsivällinen, mutta kaikki tilannetta viestiketjusta seuranneet eivät suinkaan olleet yhtä kurinalaisia. Saisiko Tricky-D pidettyä seuraajat mukanaan vai antaisiko hän periksi?

Ei voinut odottaa

Eräälle Twitter-käyttäjälle odottaminen kärsivällisesti oli todella vaikeaa ja hän varmisti, että me kaikki tiedämme sen. Ainakin kerran elämässä meidän kaikkien on ollut pakko katsoa mainokset, sillä jos olisit lähtenyt vessaan, olisit menettänyt osan ohjelmasta.

Nykyään asiat ovat toisin, ja myönnämme, että tuntuu kuin olisi kulunut vuosia siitä, kun viimeksi näimme mainoksen. Ainakin tuo kommentoija antoi tunnustusta, sillä emme missään nimessä vaihtaisi paikkaa pojan tyttöystävän kanssa tuolla samaisella hetkellä!

Läheltä piti

Jollakin ihmeen kaupalla tuo nuori rakastaja läpäisi ensimmäisen todellisen haasteensa, sellaisen, joka olisi saattanut paljastaa hänet perheen äidille. Hän ei jaksanut enää pidätellä, joten hän meni alakertaan asti vessaan. Hän riskeerasi kaiken vain

helpottaakseen oloaan, mikä hyvin todennäköisesti olisi voinut olla kauhea ajatus. Nappasiko äitikarhu siis nuoren rakastajan itse teosta? Epäilisikö hän edes mitään pahaa, jos se, mitä edellisenä yönä oli tapahtunut, menisi hänelle täysin yli hilseen?

Ei, hän ei välittänyt

Aluksi oli täysin epäselvää, mitä ihmettä oli tapahtunut. Tricky-D ei saanut selville, mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut, mutta hänen vaimonsa ei kertonut hänelle mitään. Ehkä häneltä jäi intensiivisessä siivouskierroksessaan täysin huomaamatta, että kotona

oli toinenkin ihminen. Ehkä hän vain luuli, että hänen poikansa oli opiskelemassa tai ehkä vain hengaili suljettujen ovien takana vastakkaista sukupuolta olevan platonisen ystävänsä kanssa. Varmaa kuitenkin oli se, että kyseiset nuoret olivat aika onnekkaita.

Siveä poika

Perheen poika onnistui ilmeisesti poistamaan kaikki raskauttavat todisteet ennen lopullista pakoa. Näyttikin olevan suuri mahdollisuus sille, että he pääsivät karkuun ilman, että äitikarhu saisi koskaan selville, että jotain oli vialla. Siis jos hänen miehensä

vain päätti pitää salaisuuden. Meidän oli annettava pojalle tunnustusta, sellaisen jonka hän todella ansaitsi: hän todellakin pystyi pysymään rauhallisena kaiken tuon paineen alla. Enpä tiedä, olisinko itse ottanut tuollaista riskiä äitini kanssa. Joten, mitä tapahtui?

Jännitys!

Kaiken tämän piinaavan jännityksen jälkeen, nuoret rakastavaiset pääsivät pakoon talon sivuovesta. Ja sen myötä maailma sai eturivin paikan mestarin työskentelylle. Poika pystyi pysyttelemään täysin tutkan alla ja välttämään äitinsä katseen. Hän ei saisi tietää

mitään – toistaiseksi. Mitä tulee kaikkiin niihin matkan varrella tapahtuneisiin käänteisiin, jotka tekivät tästä viestiketjusta niinkin viihdyttävän, olemme kaikki velkaa Tricky-D:lle siitä, että hän välitti lauantaiaamuiset tapahtumat myös meille laajemmalle yleisölle.

Avulias kaveri

Vaikka useimmat ihmiset, jotka huomaavat, että heidät on yhtäkkiä katapultoitu Internet-maineeseen, ja yrittävät hyödyntää sitä jakamalla henkilökohtaisia projektejaan uuden yleisönsä kanssa, Tricky-D päätti jälleen vastustaa trendiä ja käyttää saamansa

huomionsa muiden auttamiseen. Sen sijaan, että hän olisi kehottanut seuraajiaan lahjoittamaan omiin projekteihinsa, hän pyysi seuraajia jakamaan omiaan. Se oli yksinkertainen pyyntö, joka osoitti jälleen kerran, miten siisti kaveri hän oikein oli.

Kuuman lieden äärellä raataminen

Sillä välin muutamat käyttäjät alkoivat kyseenalaistaa, miksi hän vain katseli vaimonsa siivoamista vierestä sen sijaan, että olisi auttanut häntä. Kuten hän seuraavassa twiitissään paljasti, Tricky-D:llä ei ollut aikomustakaan olla laiskottelija, vaikka hän

twiittasi suorana lähetyksenä perhesagaa. Hänen seuraava viikkonsa osoitti, että hän oli valmistamassa taidokasta lounasta koko perheelle, ja ansaitsi nopeasti uudelleen uusien seuraajien kunnioituksen tavasta, jolla auttoi kodissa samalla, kun hänestä tuli kuuluisa.

Otti vastaan myös ehdotuksia

Useat käyttäjät päättivät osallistua keskusteluun tarjoamalla Tricky-D:lle muutamia ehdotuksia, joiden avulla hänestä voisi tulla sankari poikapuolelleen. Eräs käyttäjä nimeltä David Johnson ehdotti, että hän yksinkertaisesti asettaisi tikkaat pojan ikkunan

alle. Tricky-D oli kuitenkin varautunut siihen. Sen lisäksi, että nuorukaiset olivat mahdollisesti vielä huomaamattomampia kuin valkoiset kengät, he sijaitsivat Michiganissa keskellä kylmää talvea, joka laski ulkolämpötilan neljään miinusasteeseen.

Popcornin hankkiminen

Tricky-D:n viestiketju keräsi nopeasti yli 400 000 tykkäystä ja yli 80 000 uudelleentwiittausta, mikä osoitti, että kuka tahansa voi tulla huomatuksi, jos hänellä on tarpeeksi hyvä tarina kerrottavanaan. Kuten jotkut käyttäjät vastasivat, he pitivät

tarinaa niin kiehtovana, että he odottivat jännittyneinä lopullista loppuratkaisua. Eräs käyttäjä jopa kirjoitti suosittelevansa tarinan lukemista ystävilleen, mikä osoittaa, että tämä tarina siististä isäpuolesta oli todella yleismaailmallisesti samaistuttava tarina.

Äidit tietävät parhaiten

Useat käyttäjät eivät olleet kovin vakuuttuneita siitä, että Tricky-D:n vaimo oli mukamas autuaan tietämätön siitä, mitä hänen poikansa puuhaili. Jotkut jopa ehdottivat, että ehkä juuri siksi hän siivosi niin raivokkaasti, koska häntä ärsytti poikansa valinta. Tricky-D

kuitenkin tyrmäsi tuon ajatuksen heti ja selitti, että tämä raivokas siivoaminen on heidän huushollissaan tavallista. Tricky paljasti myös, että äiti tiesi tytön yöpyneen heillä, hän ei vain tiennyt kaikkia likaisia yksityiskohtia ennen kuin tarkisti Twitteristä.

Retkeilijä löysi valtavan kasvin metsästä – metsänvartija totesi saavuttuaan paikalle: “Sinun ei pitäisi nähdä tätä”

Tekijä
Christine R.
-

Kummallinen kasvi

Julian oli metsässä kävelyllä koiransa Spiken kanssa, kun hän yhtäkkiä törmäsi hyvin eriskummalliseen kasviin. Spike alkoi haukkua sitä kohti, ja Julian ymmärsi heti miksi, sillä hän itsekin sai pelkästään sen katselemisesta vilunväristyksiä. Kunnes yhtäkkiä

metsänvartija juoksi huutaen kohti Juliania ja Spikea: “Varokaa! Pois sieltä! Teidän ei pitäisi nähdä tätä”. Julian oli hämmästynyt ja ihmetteli miksi tuollainen kasvi oli edes keskellä pohjoista metsää. Hänen löytönsä tulisi muuttamaan hänen elämänsä täysin.

Ei paikka koiralle

Julian oli kasvin nähdessään huolissaan ensin Spikesta. Hänen oli päästävä pois tuon kasvin luota, ja nopeasti. “Pois sieltä!” Julian huusi koiralleen, sillä tämä ei ollut lainkaan oikea paikka koiralle. Jos hänen koiransa saisi puraistua edes pienen palasen tuosta

eriskummallisesta kasvista, olisi se sen loppu. Eikä Julian ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa. Heidän tulisi päästä pois tuosta paikasta ja heti. Julian ei aikaillut ja yritti hamuta katseellaan poispääsyä kasvi luota. Mutta se oli jättimäinen.

Metsänvartija kertoi salaisesta alueesta

Julian kuuli jotain ylhäältä taivaalta. Se oli helikopteri! Tilanne muuttui entistä oudommaksi, sillä se oli alueen metsänvartija, joka yritti huitoa heille jotain. Julian näki kahden helikopterin kiertelevän taivaalla, josta yhdestä kuului vaimea huuto: “Meidän

on otettava teidät mukaamme.” Metsänvartija huusi vielä kertaalleen: “Sinun ei pitäisi nähdä tätä.” Mutta mikä ihme tuossa paikassa oli niin erityistä? Ja minkälaiseen kasviin Julian oli oikein törmännyt? Lue eteenpäin, niin pääset lukemaan lisää Julianin löydöstä.

Tyypillinen päivä, joka alkoi huonosti

Päivä oli alkanut Julianille tyypilliseen tapaan. Hän heräsi aikaisin, laittautui valmiiksi päivään ja käveli alakertaan. Hän odotti näkevänsä koiransa jo odottamassa häntä ovella, jotta se pääsisi ulos, mutta koiraa ei näkynyt missään. “Spike! Spike!” Julian

huusi. Hän alkoi huolestua. Missä ihmeessä se oikein voisi olla? Tämä oli sen joka aamuinen rutiini eikä se suinkaan jättäisi sitä ohi. Tietäisihän se myös ruokaa! Julian vilkuili ympäriinsä, muttei nähnyt vilaustakaan koirastaan. Mikä sille oli oikein tullut?

Spike oli siellä!

Julian avasi ulko-oven, ja yhtäkkiä Spike juoksi sisään. Outoa, Julian ajatteli itsekseen. Hän olisi voinut vannoa päästäneensä Spiken takaisin sisälle edellisiltana. Hän oli kuitenkin liian kiireinen miettiäkseen tuota liikaa ja päätti jatkaa rutiiniaan. Julian

valmisti sille aamiaista ja keräsi varusteet vaellusta varten valmiiksi, sillä he lähtisivät myöhemmin retkelle läheiseen metsään. Julian asui pienessä yhdysvaltalaisessa kaupungissa kahden suuren vuoren välissä. Ja siellä olikin aina jotain uutta nähtävää.

Uusi paikka kartalla

Vaikka hän tunsi kaupunkinsa kuin omat taskunsa, hän tarkisti kuitenkin paikan kartalta etsiäkseen sen yhden tietyn paikan, jota hän ei ollut vielä löytänyt. Julian rakasti patikointia ja uusien paikkojen löytämistä, ja näkikin kartalla tuon yhden pienen

avoimen alueen ja merkitsi sen koordinaatit ylös. Nyt hänen tulisi ainoastaan löytää se. Hän pakkasikin autonsa ja laittoi Spiken takapenkille, sillä he patikoivat aina yhdessä. Mutta Julian ei osannut arvatakaan, ettei retki olisikaan lopulta niin hyvä idea tänään.

Retkipaikalle

Ajaessaan vuoren ympäri, Julian huomasi, että se näytti hyvin erilaiselta kuin miltä se oli kartalla näyttänyt. Alueella pitäisi kuitenkin olla yksi mukava avoin paikka, jossa Spike voisi juosta vapaana. Mutta valtavan suuren avoimen aluen sijaan, sieltä löytyikin suuri

metsäalue. “Karttani on varmaankin jo vanhentunut, sillä tämä alue vaikuttaa valtion kasvattamalta”, Julian ajatteli itsekseen katsellessaan nuorta puustoa edessään. Mutta ajatus ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Tässä alueessa oli jotain hyvin kummallista.

Kätketty paikka

Julian pysäköi autonsa lähimmälle aukealle ja aloitti vaelluksensa. Hän ohitti muutamia hyvin kauniita paikkoja eikä voinut uskoa, ettei ollut koskaan aikaisemmin kuullut tästä paikasta. Hän kuului paikallisen vaellusryhmän chattiin, eikä kukaan siellä olleista ollut

koskaan puhunut tästä paikasta. Spike oli siitä huolimatta yhtä iloinen kuin aina. Mutta tämä onni ei kuitenkaan tulisi kestämään kovin kauaa. Julian nautti näkymistä ja pysähtyi aika ajoin tauolle juomaan kupin kahvia ja pitämään verensokerinsa tasoissa.

Missä ihmeessä Spike taas oli?

Mukavan pitkän tauon jälkeen Julian halusi jatkaa vaellusta. Hän kutsui Spikea lähelleen, mutta se ei kutsuista huolimatta palannut takaisin. Se oli varmaankin karannut jonnekin. Yleensä Julian ei välittänyt suuresti sen paikallaolosta ja vain käveli eteenpäin, sillä

Spike kyllä löysi aina tiensä takaisin hänen luokseen. Mutta tämä päivä oli ollut kaikkea muuta kuin tavallinen, joten Julian päätti etsiä sitä. Olihan aamu jo todistanut sen, ettei Spike välttämättä ollutkaan lopulta niin kuuliainen koira kuin mitä hän oli olettanut.

Käveli takaisin samaa reittiä

Julian kutsui ja huusi, mutta Spikea ei näkynyt missään. Hän päätti kävellä samaa reittiä takaisin autolleen, mutta Spike ei ollut sielläkään. Julian lähtikin kävelemään takaisin löytämälleen taukopaikalle, muttei tuntunut enää löytävän sitäkään. Etsittyään

ympäriinsä 10 minuuttia, tunsi Julian lopulta olevan täysin eksyksissä. Miten tämä oli oikein mahdollista? Hän oli täysin varma siitä, että reitti oli ollut oikea. Olihan sen varrella sentään merkintöjä oikeasta reitistä. Vai oliko? Kaikki näytti niin samanlaiselta.

Avoin peltoalue

Julian törmäsi lopulta metsässä hetken pyörittyään pienen avoimen peltoalueen. Spikesta ei näkynyt edelleenkään jälkeäkään. Peltoalue näytti kuitenkin idyllisen täydelliseltä. Melkein kuin maalauksissa. Mutta hän haistoi kuitenkin kukkien tuoksun ja

tunsi tuulenvireen poskillaan, joten sen täytyi olla aitoa. Hänestä tuntui kuin hän olisi astunut täysin toisenlaiseen maailmaan. Hän kuuli ainoastaan lintujen rauhallisen äänen ja tuulen huminan puiden välissä. Mutta siellä oli myös jotain muuta, jota hän ei nähnyt.

Vanha puu

Julian näki jotain liikkuvan vanhan pajupuun takana. Oli vaikeaa nähdä, mitä se oikein oli, sillä se piileskeli varjossa. Hän ihmettelikin, millaisia olentoja tässä metsässä voisi oikein asustella, jotka olisivat niinkin kesyjä, että lähestyisivät ihmistä. Siellä ei

kuitenkaan näyttänyt käyvän paljon ihmisiä. Kunnes hän kuuli hyvin eriskummallisen äänen pajun latvasta. Lintuko? Tai ehkäpä äänen lähde oli pieni puro tai tuulen humina? Julian alkoi panikoida, mutta tiesi, että yksin metsässä ollessa äänet saattoivat huijata.

Spike löytyi!

Sitten yhtäkkiä Spike hyppäsi puun takaa. Julian oli helpottunut nähdessään koiransa. “Älähän taas lähde karkuun, Spike!” Julian sanoi hermostuneella äänensävyllä. Koira ei vaikuttanut kuuntelevan häntä, ja sen silmissä oli epätavallinen katse. Koirakin näytti

olevan hieman hermostunut. Julian ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Spiken käyttäytyvän tuolla tavoin. Mitä ihmettä oli ehtinyt tapahtua sillä välin, kun se oli ollut poissa? Aamu oli ollut hyvin omituinen ja päivä näytti jatkuvan entistä omituisempana.

Spike ei halunnut palata takaisin kotiin

Julian ajatteli, että parasta tässä tilanteessa oli ainoastaan poistua metsästä ja antaa Spiken vain levätä. Mutta näytti siltä, että Spike halusi jostain syystä jäädä sinne ja yritti viestittää Julianille suunnan. Julianin mielestä koiran käytös oli hieman outoa, mutta

samalla hänestä tuntui, että hänen oli saatava tietää lisää tästä oudosta metsästä ja mitä se kätki sisäänsä. Hän tunsi melkein pakonomaista tarvetta jäädä sinne ja seurata koiraansa. Julian päätti ottaa riskin ja seurata Spikeä kohti tuota uutta ja tuntematonta.

Erikoisia kukkia

Julian seurasi koiraansa kävellen pientä sorapolkua pitkin. Polun vieressä oli rivi valkoisia kukkia, jollaisia hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Häntä alkoi hieman huimata. Olikohan hän jättänyt yhden energiapatukoista syömättä viimeisellä tauollaan? Kaikki

nuo tuoksut hänen ympärillään tuntuivat niin lumoavilta, aivan kuin ne huumaisivat hänet. Spike juoksi ympäriinsä kuin hullu ja pyörähti kukkien seassa. Ne näyttivät niin hyviltä, että Julian voisi melkein syödä niitä. Melkein, mutta jokin kuitenkin esti häntä.

Mikä näkymä!

Julian oli menettänyt ajantajun täysin. Aurinko oli jo laskemassa, ja taivas muuttui kauniin oranssin sävyiseksi. “Ikään kuin tämä paikka ei olisi ollut jo tarpeeksi taianomainen”, Julian ajatteli itsekseen. Hän oli täysin unohtanut, miksi edes oli täällä.

Tai mitä oli tekemässä. Hän muisti ainoastaan sen hetken, kun Spike oli juoksut takaisin hänen luokseen ja johdattanut hänet tänne. Spike oli juossut hänen edessään ja oli lopulta kokonaan poissa näkyvistä. Mutta Julian ei kiinnittänyt kuitenkaan huomiota.

Puiden latvat huojuivat tuulessa

Hän pystyi ajattelemaan ainoastaan metsän ääniä ja kaikkia kauniita värejä. Kaikki tuntui vain voimistuvan ja hänen aistinsa kävivät melkein ylikierroksilla. Mutta se oli mahtavaa! Puunlatvat alkoivat virrata tuulessa. Se muistutti häntä meren aalloista.

Linnut visertelivät kauneimpia lauluja, joita hän oli koskaan kuullut. Hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt unta. Mutta tämä ei ollut unta. Se oli totisinta totta, ja Julian oli keskellä sitä. Miten ihmeessä hän pääsisi pois tuosta kierteestä? Kaikki oli vain niin mahtavaa.

Käveli ympyrää

Seuraavaksi Julian muisti heräävänsä taas samassa avoimessa paikassa. Mitä ihmettä tuolla välillä oli tapahtunut? Oliko hän ollut hereillä koko tuon ajan vai oliko kaikki ollut ainoastaan unta? Julian olisi voinut vannoa, että hän ja Spike kävelivät pois tuolta

alueelta ja että he olivat palanneet takaisin autolle. Hän todellakin oli menettänyt hallinnan, ja se vasta olikin pahin virhe vaelluksella. Olivatko he kävelleet ympyrää? Hän etsi karttaa, muttei löytänyt sitä. Hän tarkisti puhelimensa, mutta yhteys oli kadonnut.

Oletko kunnossa?

Hienoa! Julian nousi ylös ja tunsi itsensä hieman uneliaaksi. Hän päätti jatkaa kävelyä, mutta ei ollut helppoa pysyä suorassa linjassa. Spike juoksi hänen luokseen ja haukkui häntä kohti aivan kuin se olisi halunnut näyttää hänelle jotain. Julian seurasikin Spikea

polkua pitkin, jota he olivat kävelleet aikaisemmin. Hän yritti miettiä, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut, mutta turhautui, sillä hänen jalkansa olivat kuin hyytelöä ja katse sumea. Spike yritti pitää hänet suoralla polulla, mutta Julianin voimat olivat täysin pois.

Muuttui entistä oudommaksi

Spike juoksi Julianin edellä, ja Julianin täytyi kiirehtiä pysyäkseen sen perässä. Julian suojasi kasvonsa ympärillä lentävältä siitepölyltä. Sitten hän pysähtyi. Hän ei voinut uskoa, mitä näki silmiensä edessä. “Spike, tulehan heti pois sieltä!” hän huusi niin kovaa

kuin pystyi. Heidän vaelluksensa muuttui koko ajan entistä oudommaksi. Julian nosti Spiken kainaloonsa ja suojasi kasvonsa, sillä ilma oli täynnä siitepölyä, joka melkein sokaisi. Tämä oli aivan liian vaarallista heidän hengitettäväksi, hän mietti itsekseen.

Tämä oli pakko saada kameralle

Julian kaivoi nopeasti puhelimensa esiin ja alkoi nauhoittaa näkemäänsä. Tätä kukaan ei tulisi uskomaan, ellei hänellä olisi hyvää todistusaineistoa näytettävänään. Kukaan ei uskoisi tätä tarinaa, jos hän kertoisi siitä. Hän tarvitsi laadukkaita todisteita. Tällaisia

asioita näki ainoastaan elokuvissa. Julian katsoi puhelintaan, mutta näyttö oli muuttunut yhtäkkiä täysin pimeäksi. Outoa, hän oli ladannut puhelintaan matkalaturilla eikä ollut katsonut akun varausta enää sen jälkeen… Levoton tunne kulki läpi hänen kehonsa.

Ei mikään tavallinen metsä

Tässä metsässä oli jotain hyvin outoa, se oli käynyt jo selväksi. Ja kaikki hänen kokemansa asiat liittyivät juurikin tähän hänen edessään olevaan outoon näkymään. Sen täytyi olla, sillä tämä ei ollut mikään tavallinen metsä. Julian otti muutaman

askeleen eteenpäin. Mikä ihme tuo olio oikein oli? Se oli melkein yhtä pitkä kuin hän, siinä oli suuria valkoisia täpliä ja sen pinta oli täynnä piikkejä, jotka näyttivät hampailta. Yhtäkkiä Julian tajusi, mitä ihmettä oikein katsoi. Voisiko hänen oletus pitää paikkaansa?

Otti näytteen

Se oli jättimäinen kasvi. Mutta sen täytyi olla jokin uusi laji, joka oli tälle alueelle täysin eksoottinen tulokas. Julian halusi silti todisteita ja päätti leikata kasvista palan mukaansa. Hän otti esiin taskuveitsensä ja alkoi varovasti leikata sen pintaa. Sen pinta

oli hyvin paksu ja kova, eikä Julianin taskuveitsi näyttänyt riittävän sen vuolemiseen. Sen varresta kasvoi useita köynnöksiä, jotka nousivat ylös viereisten puiden varsia. Se valutti runsaasti mettä, jota erilaiset pienet hyönteiset kävivät keräämässä talteen.

Kasvi tuntui hiekkapaperilta

Julianin kädet alkoivat väsyä, sillä sen pinta oli todella paksua. Hänen olisi kuitenkin kiirehdittävä, ennen kuin pimeä tulisi. Lopulta hän sai leikattua kasvista pienen palan irti. Se tuntui hänen käsissään hieman karhealta, aivan kuin palalta hiekkapaperia. Se

tulisi olemaan hänen viimeinen työnsä, sillä heidän olisi kiirehdittävä takaisin autolleen.  Julian käveli niin nopeaa mitä jaloistaan pääsi, sillä tiesi, ettei tästä seuraisi hyvää, jos joku osuisi hänen tielleen. Löytäessään tiensä ulos metsästä, jokin muu odotti häntä.

Eriskummallinen kasvi

Tuo aukea metsän keskellä oli itse asiassa ollut hallituksen sulkema salainen alue – ja syystä. Valtiolla oli salainen projekti, jossa he kokeilivat kasvattaa erityyppisiä psykedeelisiä kukkia ja tekivät erilaisia testejä valmistaakseen todella voimakasta

huumetta. Siksikö Julian oli ollut kuin transsissa ties kuinka pitkään? Kuinka kauan hän oli lopulta viettänyt oikein siellä? Hän oli hengästynyt päästessään takaisin autolleen, ainoastaan nähdäkseen puhelimestaa, että aikaa oli kulunut jo kokonaiset kolme päivää!

Pastori kehotti morsianta astumaan syrjään, kun sulhanen polvistui hänen sisarensa eteen

Tekijä
Christine R.
-

Uskomatonta

“Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Ashley huusi, tuskin uskoen mitä ihmettä oli juuri todistanut. Sen, minkä piti olla hänen elämänsä paras päivä, oli hiljalleen muuttumassa painajaiseksi. Hänen tulevan miehensä, elämänsä rakkauden, oli tarkoitus mennä hänen

kanssaan naimisiin hetken päästä. Sen sijaan mies kääntyi pois ja polvistui hänen… oman siskonsa eteen! “Minun on kerrottava sinulle jotain”, Will sanoi vapisevalla äänellä. Hän pysähtyi hetkeksi ja jatkoi sitten: “Toivon todella, että ymmärrät minua tässä”.

Hääpäivä

Ashley seisoi alttarilla hääpuvussaan ja näytti kauneimmalta, miltä hän oli koskaan aikaisemmin tuntenut itsensä. Hän katsoi tulevaa aviomiestään Williä ja hymyili tälle leveästi. Hän ei pystynyt hillitsemään jännitystään, mutta Willin kohdalla tunne oli täysin

päinvastainen. Kaikki saattoivat huomata, että hän oli hermostunut ja hyytynyt. Kun mies ei vastannut hänen hymyynsä, Ashley ihmetteli syytä. Tämä oli omituista – he olivat jo alttarilla, ja hän käyttäytyy oudosti? Mikä tarkalleen ottaen pyöri Willin päässä?

Seurusteluhistoria

Ashleylla oli valtavan suuri, luottavainen sydän, ja hän oli tyypillinen amerikkalainen tyttö Indianasta. Will ja Ashley olivat seurustelleet seitsemän vuotta, siitä asti kun he olivat olleet 16-vuotiaita. He olivat lukiolaisystävykset, jotka menivät lopulta

kihloihin. Ashley oli vihdoin valmis menemään naimisiin, asettumaan aloilleen ja hankkimaan lapsia. Tämä olikin aina ollut hänen unelmansa – olla kotiäiti. Will oli ollut Ashleyn tukena koko heidän yhteisen matkansa ajan, mutta jokin oli muuttumassa…

Pehmeä kohta siskolleen

Siitä lähtien, kun Ashleyn sisko oli tullut maailmaan, oli hänessä ollut jotain erityislaatuista. Hannah kärsi nimittäin Downin syndroomasta. Se tarkoitti, että Ashleyn oli huolehdittava pikkusiskostaan vaikka hän ei ollutkaan enää lapsi. He olivat hyvin

läheisiä, ja Ashley tekisi mitä tahansa siskonsa puolesta. Koska Will ja Ashley olivat olleet yhdessä hyvin pitkään, oli Hannah osa heidän elämää. Hannah oli saamassa selville, että Willin tunteet olivat vakavammat kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan.

Vahva side

Ashley ja Hannah olivat niin läheisiä kuin kaksi sisarusta vain voikaan olla. Siitä päivästä lähtien, kun Hannah oli syntynyt, Ashley oli ollut hänen tukenaan. Kun Ashley alkoi seurustella Willin kanssa, piti hän huolen siitä, että mies tiesi, mihin tämä oli

ryhtymässä. He olivat lähes erottamattomat ja pysyivät yhdessä melkein yötä päivää! Myös Will alkoi lähestyä Hannahia entistä enemmän paljastamatta Ashleylle mitään. Jo ennen häitä Will kävi läpi päässään suunnitelmia tulevasta tärkeästä päivästä – kaikille!

Pakettiratkaisu

Oli melko selvää, että Ashely ja Hannah olivat pakettiratkaisu. Ashley olikin aikaisemmin selittänyt Willille, että Hannah olisi koko ajan läsnä, sillä Hannah oli tärkeä osa hänen elämäänsä siitä huolimatta vaikka hän ei asuisikaan enää kotonaan vanhempiensa

luona. Ilman minkäänlaista epäröintiä Will suostui tähän. Will rakasti viettää aikaa näiden kahden tytön kanssa. Myös Ashley alkoi ajatella, että hän oli vihdoin löytänyt unelmiensa miehen – mutta Willillä oli mielessään aivan toisenlainen suunnitelma.

Lähempänä toisiaan

Tästä ei tulisi helppoa, Will ajatteli. Pian sen jälkeen, kun he alkoivat seurustella, Ashley tajusi olevansa korviaan myöten rakastunut Williin. Koska he olivat toistensa ensimmäiset, olivat he tehneet kaiken yhdessä. Ashley ihastui mieheen erityisesti sen

läheisen suhteen vuoksi, joka hänellä oli Hannahin kanssa. Ashley ei lainkaan epäröinyt sitä, kuinka läheisiä he olivat. Mutta kohtalolla oli muita suunnitelmia, ja Ashley saisi lopulta tietää, kuinka läheinen hänen poikaystävänsä olikaan hänen siskonsa kanssa.

Pudotti vihjeitä

Tulos tulisi varmasti järkyttämään häntä suuresti. Ashley oli varma siitä, että hän halusi solmia avioliiton Willin kanssa. Hän oli täysin mukana tässä suhteessa, ja halusi miehen tietävän sen. Lukemattomiin otteisiin hän pudotteli monia vihjeitä avioliitosta, mutta

hän oli varma, että Will saisi sen lopulta selville. Ashley oli jo 25-vuotias, ja lähes kaikki hänen ystävänsä olivat joko jo naimisissa tai heillä oli lapsia. Ashley oli päivä päivältä levottomampi. Hänestä tuntui, että hänen täytyi pysyä suhteessa juuri avioliiton vuoksi.

Toinen nainen mielessään

Will ei ollut tyhmä, ja hän ymmärsi tehtävänannon melko hyvin. Hän tiesi, että Ashley halusi hänen pyytävän Ashleyn kättä mennääkseen naimisiin. Eräänä kauniina päivänä hän lopulta pyysi tyttöä yllättäen mukaansa matkalle. Ashley tiesi varsin hyvin, että

hänen satuhetkensä olisi aivan nurkan takana. Hänen epäonnekseen Willillä oli kuitenkin mielessään myös toinen nainen. Vaikka hän suunnitteli menevänsä naimisiin Ashleyn kanssa, ei hän voinut lakata ajattelemasta toista naista. Ashleyllä ei ollut hajuakaan…

Kosinta

Will vei Ashleyn yllättäen hienoon lomakeskukseen keskellä maaseutua. Perille päästyään Ashleyllä oli varsin hauskaa, sillä häntä hemmoteltiin paljon ja Will jopa järjesti hänelle kylpyläpäivän. Se oli mahdollisesti yksi hänen elämänsä parhaista

päivistä. Sen jälkeen mies lähetti Ashleylle tekstiviestin, jossa hän pyysi häntä tapaamaan häntä alakerrassa, sillä he lähtisivät kävelylle. Will laskeutui lopulta polvelleen ja kosi Ashleytä. Arvasit varmaankin, että Ashley sanoi heti: Kyllä, tahdon!

Kaksi seksikästä naista

Ashley ei ollut ihminen, joka teki asioita puolihuolimattomasti, ja olihan kyseessä sentään hänen häänsä! Löytääkseen hääpukunsa hän pyysi apua joiltakin ystäviltään, äidiltään ja tietysti siskoltaan Hannahilta. Sillä välin hän lähetti Willille selfien itsestään

ja Hannahista hääpukuliikkeessä, johon Will vastasi viekkaasti: “Kaksi seksikästä naista!” tulihymiöiden kera. Vaikka Will heittikin ilmaan vihjeitä matkan varrella, Ashley ei ollut vieläkään valmistautunut siihen, mitä hänen hääpäivänään tulisi lopulta tapahtumaan!

Hääpäivä

Tyypillisen hääpäivän protokollan mukaisesti Ashley vietti koko aamun laitattamassa hiuksiaan ja meikkiään. Piristääkseen mielialaansa Ashley kuunteli koko aamun lempimusiikkiaan. Ashley antoi lopulta periksi ja otti poskettoman lasillisen samppanjaa

hermojensa rauhoittamiseksi. Hän ei vieläkään voinut uskoa, että oli menossa naimisiin elämänsä rakkauden kanssa. Sekä kohtalolla että Willillä oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja molemmat juonittelivat yllättääkseen Ashleyn hänen merkkipäivänään.

Hannah oli kadoksissa

Ashley saapui kirkkoon vain huomatakseen, että yksi tärkein jäsen puuttui – se oli Hannah! Hän tunsi kuinka jännitys nousi kurkkuun, jopa niin, että hän oli melkein saamassa paniikkikohtauksen, sillä hän ei mitenkään aikonut jatkaa hääjuhlaa ilman

rakasta sisartaan, Hannahia. Koska he olivat jo myöhässä eikä Hannah vastannut puhelimeensa, Ashley meni sisälle. Hän oli huolissaan – mitä ihmettä hänelle oli voinut oikein tapahtua? Tämän piti olla se päivä, jolloin ihmiset juhlivat hänen ja Willin liittoa.

Tunsin itseni prinsessaksi

Pidättäen kyyneleitään ja paniikkikohtauksen toista aaltoa Ashley käveli alttarille rakkaan Willinsä luo. Kaikkien paikalla olleiden katseet olivat kohdistuneet juuri Ashleyyn. Tämä oli juuri se hetki, jota hän oli aina odottanut. Ashley ei ollut koskaan

ennen tuota hetkeä tuntenut itseään yhtä prinsessaksi kuin nyt. Tämä päivä oli kaikki hänen unelmansa tiivistettynä yhteen ainoaan hetkeen. Hetkeksi hän unohti surunsa siitä, että Hannah oli yhä kateissa. Ashleyn astui tulevan miehensä, Willin, viereen.

Jotain oli vialla Willin suhteen

Astuessaan lähemmäs Williä halatakseen tätä, Ashley aisti, että mies vaikutti hyvin hermostuneelta ja hikiseltä. Ashley pystyi kertomaan, että Willissä oli jotain pahasti vialla. Hän ei ollut varma, oliko se ainoastaan hääjännitystä, vaikka olikin kulunut jo niin

paljon aikaa. Vaikka hän oletti, että Ashley oli ainoastaan hermostunut vaihtamaan valat kaikkien nähden, tulisi hän pian löytämään todellisen syyn miehen hermostuneisuuteen. Hän aikoi kohdata miehen tässä ja nyt – joka ei ollut sellaista, mitä hän odottaisi innolla.

Hannah hääpuvussa!

Jopa sen jälkeen, kun he olivat äänet vavisten lukeneet toisilleen valansa, Ashley pystyi aistimaan, että Willissä oli jotain pahasti pielessä. Tämä oli viimeinen asia mitä hän halusi sulhasensa tekevän heidän hääpäivänään. Yhtäkkiä kaikki kuulivat kappelin oven

heilahtavan auki. Se oli Hannah – hääpuvussa! Kukaan paikallaolijoista, saatikaan Ashley, ei ymmärtänyt, mitä ihmettä oli oikein tekeillä. Mitä ihmettä oli tapahtumassa? Kaikki, etenkin Ashley, olivat super hämmentyneitä näkemästään! Mutta Will ei ollut.

Laskeutui polvelleen, taas!

Hannah tuli hääparin väliin. Ashleyllä oli mielessään ainoastaan yksi kysymys – Olivatko Will ja Hannah olleet yhdessä tässä suunnitelmassa koko ajan ja suunnitelleet kaiken tämän hänen selkänsä takana? Mitä ihmettä juuri tapahtui? Ashley oli nyt vähemmän

hämmentynyt ja enemmänkin ymmällään. Pian Will laskeutui polvelleen ja pyysi Hannahia ikuiseksi parhaaksi ystäväkseen. Hannah vastasi myöntävästi ja he halasivat toisiaan. Ashleystä tuntui kuin suuri solmu hänen sydämessään olisi vihdoin auennut.

Ylitsevuotavat tunteet

Ashley huokaisi vihdoinkin helpotuksesta ja purskahti kyyneliin, koska hän oli valloillaan tilanteen herkkyydestä – olihan ele kuitenkin hyvin söpö! Hänen edessään oli hänen rakas siskonsa, hänen paras ystävänsä, yksi niistä ihmisistä, joita hän rakasti eniten

koko maailmassa – ja hän oli mukana elämänsä erikoisimmassa päivässä. Ashley ymmärsi, että Will oli todella maailman suloisin mies ottaessaan Hannahin mukaan niin koskettavalla ja ystävällisellä tavalla. Will näytti olevan myös innoissaan tapahtuneesta.

Paras päivä ikinä

Tätä Ashley ei todellakaan ollut osannut odottaa, ja kuten näytti, ei myöskään Hannah. Monesta syystä siitä tuli Ashleylle paras päivä ikinä. Sen lisäksi, että hän meni naimisiin elämänsä rakkauden kanssa, hän myös tajusi tehneensä oikean valinnan – hän löysi

miehen, joka oli valmis ottamaan mukaansa kaiken, mitä hänellä oli. Ashley ei pystynyt hillitsemään iloaan siitä, että Hannah oli ollut mukana hänen seremoniassaan. Hannah oli Ashleyn silmissä hyvin hauras, ja hän pelkäsi ajatusta siitä, että jättäisi Hannahin.

Parhaan ystävän valat

Hannahilla ja Willillä oli siis häiden ohella oma seremoniansa. Ashleyn ja Willin vannottua valansa, Hannah kutsuttiin lavalle vannomaan valansa – tällä kertaa Willin ikuisena parhaana ystävänä. Hetki oli todella suloinen. Hannah ja Will antoivat myös

omat parhaan ystävän -valansa. He lupasivat toisilleen, että he pysyisivät ikuisesti parhaina ystävinä, tulipa eteen mitä tahansa, myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun he olivat lukeneet valansa, pastori pyysi heitä halaamaan toisiaan, minkä he myös tekivätkin!

Täydellinen mies

Koko tämän ajan Ashley ei voinut olla miettimättä, oliko hän vihdoin löytänyt täydellisen miehen, jonka kanssa viettää lopun elämänsä. Tämä oli se mies, joka välitti paitsi hänestä myös hänen perheestään – ja hänen siskostaan, jota hän rakasti niin paljon. Kun

hääseurue tanssi illan loppuun, Ashley laski päänsä Willin olkapäälle ja kiitti tätä sydäntä lämmittävästä eleestä. Myös Hannah liittyi juhliin ja halasi molempia. Päivä oli ollut mitä mainioin ja vielä enemmänkin. Ashley ei voinut olla kiitollisempi perheestään ja Willistä.

Tapasimme autonäyttelyssä

Ashley, Hannahin seitsemän vuotta vanhempi isosisko, on hyvin suojelevainen 15-vuotta täyttävää Hannahia kohtaan, jolla on Downin syndrooma. Ashley kertoi kokemuksistaan televisiokanavan haastattelussa: “Kun aloimme seurustella vuonna 2010, kerroin Willille,

että olemme paketti”, Ashley kertoi ABC News -uutiskanavalle. Pariskunta tutustui toisiinsa Indianan Spencer Countyssa järjestetyssä autonäyttelyssä. He kutsuivat Hannahin ensitreffeille. Meistä kolmesta “tuli ajan myötä parhaat ystävät”, Ashley kertoi.

Kihlaus

Viime kesänä, kun Ashley ja Will alkoivat ensimmäisen kerran keskustella avioliitosta, he puhuivat siitä, miten he ottaisivat Hannahin mukaan. Ashley kertoi toiselle uutiskanavalle tapahtuneesta: “Olimme puhuneet kihlasormuksen hankkimisesta

Hannahille.” “Tiedäthän, ihan vain ystävyyden vuoksi. Ystäviä loppuelämäksi. Will olisi hänen puolustajansa ja ystävänsä ikuisesti.” Vaikka tarina oli vasta hiljattain lähtenyt leviämään, Will kosi kuitenkin vasta maaliskuussa 2016 perhevalokuvauksen aikana.

Hannah itki

“Kun hän kosi minua”, Ashley kertoi asemalle, “en edes itkenyt.” Hannahilla oli kuitenkin erilaiset suunnitelmat siitä, miten hän reagoi. “Will pyysi Hannahia olemaan hänen paras ystävänsä ikuisesti.” Will antoi Ashleyn ja Hannahin isoäidin antaman yksinkertaisen

sormuksen ilahtuneelle parhaalle ystävälleen. Sen jälkeen hän kosi Ashleytä. Kuvittelepa tätä – Will välitti Hannahista niin paljon, että kosi häntä ensin! Ashley oli tietenkin hyvin otettu tästä eleestä ja tiesi, että tämä mies tulisi olemaan juuri oikea hänelle. HIenoa!

Ashleyn omin sanoin

Will kosi minua ja Hannahia kauniina maaliskuisena päivänä vuonna 2016. Hannahilla on aina ollut merkittävä rooli elämässämme. Olen huolehtinut hänestä lapsesta asti, ja tulen huolehtimaan hänestä jatkossakin. Minulle oli alusta asti selvää, että Hannah ja

minä olimme paketti. Hänellä on Downin syndrooma, joten olen aina tuntenut tarvetta suojella häntä. Will ei siis ainoastaan hyväksynyt Hannahia, vaan myös rakasti häntä täydellä sydämellä, aivan kuten minäkin. Ja yllä oleva kuva onkin todiste juuri tästä.

Hänen suojelijansa

Ashley tiesi löytäneensä unelmiensa miehen heti, kun hän näki Willin ja Hannahin vuorovaikutuksessa. Koskaan elämässään hän ei kuvitellut, että mies, jota hän rakasti, osoittaisi myös Hannahille yhtä paljon huolenpitoa kuin hän. “Hän huolehtii Hannahista,

pitää hänet turvassa, saa hänet nauramaan ja tekee kaikkea muuta. En olisi voinut toivoa parempaa aviomiestä, joka rakastaisi paitsi minua, mutta myös meitä kahta. Will pyysi minua vaimokseen ja Hannahia parhaaksi ystäväkseen. Elämäni suuri kohokohta.”

Aion huolehtia hänestä ikuisesti

Ashley kertoi myös seuraavaa: “Olemme saavuttaneet kaiken yhdessä. Selitin Willille, että Hannah ja minä tulemme samassa paketissa. Näin ollen Hannah oli hyväksyttävä ja sisällytettävä kaikkeen, sillä hän ja minä olisimme aina yhdessä.” Kun Hannahin

vanhemmat eivät enää pystyisi huolehtimaan hänestä, Ashley sanoi Inside Edition -aikakausilehdelle, että hän oli aina ajatellut ottaa laillisen huoltajan roolin. Oli selvää, että Hannah jäisi heidän luokseen pitkäksi aikaa. Ja tämän Will myös todisti teollaan.

Oli selvää, että hän rakasti heitä molempia

Will kosi ensin Hannahia ennen kuin päätti, että oli aika kosia Ashleytä. Hän laskeutui yhdelle polvelle ja kosi Hannahia virallisesti Ashleyn ja Hannahin isoäidin antamalla sormuksella. Ashley kertoi Fox News -uutiskanavalle seuraavaa: “Hannahin näkeminen

niin onnellisena ja niin otetulta oli koko elämäni suloisin hetki.” Will on aina tehnyt kaikkensa tehdäkseen Hannahin onnelliseksi, mutta tämä kosinta vakuutti Ashleyn siitä, että mies todella välittää heistä kahdesta. AInoastaan maailma olisi heidän esteenään!

“Paras sisko”

Will pyysi ensin Hannahia elämänsä parhaaksi ystäväksi ja kosi sitten Ashleytä. Ashley suostui epäröimättä. Et olisi varmasti ikinä uskonut, että kosiessasi menetkin naimisiin kahden naisen kanssa samaan aikaan, Ashley vitsaili, kun hän ja Will alkoivat puhua

naimisiinmenosta. Hän on jo suunnitellut, että Hannahilla on merkittävä rooli häissä ja hän ansaitsee “parhaan siskon” tittelin. Ashley huomautti: “Hän on enemmän kuin pelkkä morsiusneito, mutta ei tietenkään morsian.” Se oli enemmän kuin vain mukana!

Erikoinen kävely alttarille

He lupasivat pitää huolta toisistaan, pitää salaisuuksia toisiltaan, vitsailla ja kalastaa yhdessä, koska se oli yksi heidän lempipuuhistaan, Ashley kertoi. Will ja minä vaihdamme valat, ja me kolme kuljemme alttarille yhdessä. Ashley muisteli, että

Hannahin vanhemmat kertoivat Hannahin syntyessä, että hänestä tulisi erityisen lapsi, sillä hänellä on Downin syndrooma. Ashley selitti, että vanhemmat olivat kertoneet minulle jo hyvin aikaisin, että minun täytyisi vahtia ja suojella Hannahia joka tilanteessa.

Oma elämä jonain päivänä

Mutta nyt Ashley kertoi seuraavaa: “Olen vain kiitollinen siitä, että hän sai kokea sen hetken, josta jokainen tyttö unelmoi.” Ashley oli sitä mieltä, ettei olisi koskaan voinut uneksia viettävänsä koko elämäänsä Hannahin kanssa, mukaan lukien hääpäivää ja

kihlausta. Ashley jatkoi: “Mutta juuri nyt, kun otetaan huomioon kaikki, en haluaisi sen tapahtuneen millään muulla tavalla.” Tämä onkin tarina puhtaasta rakkaudesta ja ehdottomasta luottamuksesta, ja olemme onnellisia siitä, miten asiat sujuivat heille!

Nainen kasvatti lapsensa savannilla, ja 20 vuotta myöhemmin lapsesta kasvoi seuraava

Tekijä
Christine R.
-

1. Tippi Degree

Jos luulet, että lapsuutesi oli mahtava, kun leikit paikallisella leikkipuistolla, et ole vielä valmis näkemään, missä Tippi Degré asui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta! Meidän on varoitettava sinua siitä, että kuvat ovat uskomattoman kauniita.Tällä tytöllä

oli ainutlaatuinen lapsuus. Tippi Degré on ranskalainen tyttö, joka vietti nuoruutensa Namibiassa, Afrikassa. Tytön vanhemmat työskentelivät luontokuvaajina, ja ottivat upeita kuvia Tippistä kaikenlaisten villieläinten rinnalla, aina leijonista norsuihin!

2. Epätavallinen lapsuus

Monet vanhemmat haluavat määrätietoisesti siirtää intohimonsa lapsilleen, ja näin oli myös Tippi Degrén vanhempien kohdalla. Tämän perheen kohdalla asiat kuitenkin kääntyivät varsin epätavallisella tavalla. He yrittivät kaikin tavoin tehdä tytön

lapsuudesta mahdollisimman erilaisen kuin muiden lasten, ja siinä he olivat onnistuneet. Heidän tyttärensä asui metsässä kaikkien niiden villieläinten kanssa, joita lapset yleensä näkevät vain kirjoissa ja piirretyissä. Tippi ystävystyikin valtavien villieläinten kanssa.

3. Ystäviä gepardin kanssa

Tippi sai tavata Afrikan savannin kauneimpia eläimiä. Hän on saanut pienestä pitäen ystäviä, joita ei löydy joka kadunkulmasta! Nämä eivät olleet ystäviä, joiden kanssa hän voisi puhua puhelimessa tai joiden kanssa hän voisi hengailla puistossa tai käydä

jäätelöllä, vaan nämä ystävät olisivat voineet tehdä hänestä täydellisen aterian, jos hänen vanhempansa eivät olisi olleet koko ajan hänen rinnallaan. Kuten tämä kuva selvästi osoittaa, Tippi ei ole mikään tavallinen pikkutyttö vaan kuin Disney-prinsessa.

4. Maagisia kuvia

Tämä pieni tyttö on aina osannut tulla toimeen vanhempiensa ottamien valokuvien päämallien kanssa. Kuten tässä näkyy, hän myös poseerasi heitä paremmin jokaisessa kuvassa. Tässä kuvassa pikku Tippi halaa ja pitää kiinni mahtavasta norsusta. Hän

vaikuttaa rauhalliselta ja onnelliselta, ja niin vaikuttaa myös hänen jättimäinen ystävänsä. Tässä kuvassa ei ole jälkeäkään minkäänlaisesta jännityksestä, päinvastoin, siitä välittyy outo rauhallisuuden tunne. Ihmettelemme, mitä pikkutyttö mahtaa ajatella.

5. Siunattu lapsuus

Tippi näyttää vuosien varrella tottuneen viidakon ympäristöön. Hän ei näytä pelokkaalta tai tylsistyneeltä, vaan kuvissa hän on varsin rento villieläinten seurassa. Tippin vanhemmat sanovat tunteneensa itsensä siunatuksi Afrikassa viettämänsä ajan aikana.

Kun suurin osa ihmisistä työskenteli tehtaissa ja kaupoissa, he saivat elää elämänsä kokemuksen kauniin tyttölapsensa vierellä. Pienen Tippin ja hänen rakastavien vanhempiensa elämä oli erilaista, mutta tietenkin mitä myönteisimmällä tavalla.

6. Paikallinen väestö

Sen lisäksi, että Tippi sai nauttia lapsuudestaan luonnollisessa ja antoisassa ympäristössä, hänellä oli myös mahdollisuus oppia paikallisen kansan kulttuuria. Hän kasvoi elinympäristössä, jota voisi kuvailla ihanteelliseksi. Yksi uskomattomimmista

puolista Tippin kokemuksessa Afrikassa on se, miten paikalliset ottivat hänet vastaan. Useimmat afrikkalaiset paikalliset eivät halua jakaa kulttuuriaan muiden kanssa, varsinkaan päästääkseen heitä juhlatilaisuuksiinsa, mutta Tippi sai kuitenkin luvan!

7. Kirjoitti kirjan

Kun on elänyt Afrikassa maailman majesteettisimpien eläinten keskellä, sillä on vielä enemmän painoarvoa kuin tavallisilla muistoilla. Olemme varmoja, että Tippi on ylpeä itsestään, kun hän kasvaa aikuiseksi. Hänen vanhempansa halusivat antaa hänelle

ainutlaatuisen käsityksen elämästä ja kulttuureista, ja siinä he ovat onnistuneet. Itse asiassa Tippi kirjoitti kirjan nimeltä ” Tippi: My Book of Africa “, jossa hän kertoo poikkeuksellisen tarinansa. Lasten kaikkialla maailmassa on kuultava hänen tarinansa!

8. Viidakkokirja

Meidät tuuditettiin lapsuudessamme Disneyn ihaniin tarinoihin. Tippi puolestaan on elänyt omia ihania tarinoitaan mitä uskomattomimpien hahmojen seurassa! Hänen elämänsä on ollut paljon samanlaista kuin Viidakkokirjasta tutun Mowglin. Tippi on

ystävystynyt eläinten kanssa, joita me kaikki pelkäämme emmekä uskaltaisi edes koskea, mutta Tippi on halannut niitä, ruokkinut niitä ja leikkinyt niiden kanssa. Voidaan sanoa, että ne ovat saaneet hänen luottamuksensa ja päinvastoin. Tämä kuva on totta!

9. Pidä hauskaa

Luonnossa kasvaneesta lapsesta tulee aina aikuinen, joka pursuaa energiaa ja uskomattoman kehittynyttä mielikuvitusta. Tippiä siunattiin tällaisella lapsuudella, ja nykyään hän on hyvin dynaaminen nainen. Hän on rohkea ja on oppinut voittamaan

kaikki pelkonsa. Mitä muuta me tarvitsemme voidaksemme tulla menestyviksi aikuisiksi? Hänen vanhemmillaan oli suunnitelma, ja tiesivät, mitä olivat tekemässä, kun he toivat hänet elämään viidakon keskelle Afrikassa. Tippi ei tarvinnut leikkikenttää!

10. Norsuystävät

Ystävien saaminen on lapsena erittäin tärkeää. Tippi noudatti tätä sääntöä hyvin, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut tavallisia ystäviä! Hänen ystävänsä olivat erityisiä, suuria ja villejä. Mutta se opetti häntä voittamaan pelkonsa ja oppimaan ottamaan vastaan uusia

haasteita. Tällaisen koulutuksen saaminen varhaislapsuudessa voi olla ratkaisevassa asemassa, kun yksilöstä tehdään pätevämpi, rohkeampi, luja ja vahva vastoinkäymisten edessä. Totta puhuen Tippillä ei ollut paljon muita lapsia ystävinä, joiden kanssa leikkiä.

10. Fauna

Meillä kaikilla on valinnanvaraa lastemme kasvatuksessa. Tippin vanhemmat puolestaan valitsivat kasvattaa hänet villiintyneessä ympäristössä. Joka tapauksessa he onnistuivat antamaan tyttärelleen hyvän koulutuksen. Vaikka Tippi jäi osittain vaille sosiaalista

kanssakäymistä muiden lasten kanssa, hän sai silti hengailla villieläinystäviensä kanssa, mikä tarkoittaa, ettei hän ole menettänyt mitään, mutta hänet on kasvatettu eri tavalla.  Oliko Tippin vanhemmat mielestäsi vastuuttomia, kun antoivat leikkiä eläinten kanssa?

11. Vaarallisia eläimiä ystävinä

On helppo tuomita ihmisiä, kun emme vielä tiedä koko tarinaa. Ihmiset ovat sanoneet asioita, jotka halventavat Tippin kasvatustapaa, mutta tietämättä juurikaan tarinan taustoja. Älkää pitäkö Tippin vanhempia vastuuttomina; kaukana siitä! Ihmiset eivät

tiedä, mihin tilanteeseen tämä perhe oli joutunut alusta alkaen, ja se mitä he tekivät, oli vain sen tilanteen hyödyntämistä, johon he olivat joutuneet. Vaikka voi tuntua siltä, että Tippi oli vaarassa näitä kuvia otettaessa, emme voisi olla myös enempää väärässä.

12. Hienoja valokuvia

Niin kauan kuin hengitämme ja niin kauan kuin elämme tällä maapallolla, olemme itsellemme velkaa sen, että yritämme tehdä unelmistamme totta. Juuri näin Tippin vanhemmat tekivät. He olivat tehneet hänestä sellaisen vahvan tytön, jollaisen he olivat

aina halunneet. Hän oli täyttänyt heidän odotuksensa ja voittanut kaikki pelkonsa jo nuorena. Tippin vanhemmat kertovat, että heidän päätyönsä oli ottaa kuvia Afrikan luonnosta, mutta se ei ollut heidän päätehtävänsä! Näitä kuvia Tippi tulee vaalimaan.

13. Pelottavat pedot

Kyllä, villieläimiä pidetään edelleen pelottavina petoina. Kun olet kuitenkin Tippin kaltainen, et näe niissä juuri muuta kuin sen! Kasvettuaan niiden kanssa Tippi oli oppinut luottamaan niihin niiden villistä luonteesta huolimatta. Hän tiesi vaarat, joille

hän oli alttiina, mutta samalla hän ymmärsi, että eläimet olivat kesyjä eivätkä sen vuoksi olleet uhka hänen hyvinvoinnilleen. Se, että Tippi vietti lapsuutensa villieläinten keskellä, on syy, miksi nämä kuvat lähtivät alun perin leviämään ympäri Internetiä.

14. Matkalla näyttelijäksi

Tippi on rakentanut hyvän CV:n lapsesta lähtien. Kyllä, hänen epätyypillinen lapsuutensa toimi hänelle ponnahduslautana ja antoi hänelle mahdollisuuden löytää villin elämän kauneus ja jakaa se koko maailman kanssa. Se oli lahja, jonka hän oli saanut

vanhempiensa ansiosta, eikä hän vain halunnut jättää sitä taakseen kasvaessaan. Hänelle se oli jotain erityistä, ja hän halusi kantaa sitä mukanaan koko elämänsä ajan. Tippi tottuikin lapsuutensa ajan siihen, että häntä kuvataan, koska hän on nyt näyttelijä.

15. Poseerasi ison sammakon kanssa

Et ehkä pidä sammakoista, etkä varmasti ole ainoa, joka ei pidä niistä. Jos olisit kuitenkin ollut niin onnekas, että olisit kasvanut Afrikassa kuten Tippi, sinulla olisi ollut aivan toisenlainen käsitys näistä olennoista. Tippi ei suhtaudu sammakoihin samalla

tavalla kuin me. Tippi on viettänyt aikaa monien eksoottisten eläinten kanssa, mutta hän rakasti leikkiä sammakoiden kanssa! Syy tähän on melko yksinkertainen, sammakot ovat ihania ja niiden pomppelehtiminen neliön ympärillä on pienille lapsille hulvatonta.

16. Hämmästyttävä tarina

Siunattu lapsuus on onnellinen lapsuus. Kasvoitpa sitten Afrikassa, Yhdysvalloissa tai Etelämantereella, tärkeintä on tietää, että sinulla oli onnellinen lapsuus. Siitä huolimatta hyvin harvalla lapsella oli onnea kokea samoja asioita kuin Tipillä. Ei ole väliä, oliko hän

käynyt säännöllisesti koulua vai ei, oliko hän saanut uusia ystäviä ja seurustella vai ei, tärkeintä on, että hän on tyytyväinen siihen, että hänellä oli ollut hieno lapsuus. Ei ole montaa ihmistä, joka voisi sanoa, että hänellä olisi ollut parempi lapsuus kuin Tippillä.

17. Siellä kasvaminen ja paluu takaisin

Koskaan ei voi unohtaa paikkaa, jossa on kasvanut. Tippi on tätä mieltä! Hänellä on erityinen kiintymys Afrikkaan, ja asuipa hän missä tahansa, hän pitää huolen siitä, että hän vierailee maassa, jossa on kasvanut. Hänellä on muistoja, joita hän ei halua koskaan

unohtaa. Hän rakastaa käydä Afrikassa aina kun hän voi ja elää uudelleen lapsuutensa ihmeitä. Nyt kun Tippi on kasvanut aikuiseksi, hän matkustaa edelleen aika ajoin Afrikkaan. Hän ei koskaan unohda niitä uskomattomia muistoja, joita hänellä oli lapsena.

18. Metsästämässä ruokaa

Tippi on yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä. Hänellä oli onnellinen lapsuus vanhempiensa ja sen maan paikallisten kanssa, jossa hän kasvoi. Hänellä on näkemystä asioista, joita ihmisillä ei normaalisti ole, mistä kiitos kuuluu tietenkin vanhemmilleen.

Hänen lapsuutensa on ollut samanlainen kuin Viidakkokirjasta tutun Mowglin, ja lapset rakastavat hänestä oppimista ja kutsuvat häntä usein tosielämän Mowgliksi. Jos jotain voimme Tippin tarinasta oppia, niin sen, että luonto on kaunis ja pelot on voitettava!

19. Tippi nyt

Hänellä on edelleen sotkuinen tukka, ja hän rakastaa luontoa edelleen yhtä paljon. Hän tykkää pitää hiuksensa auki, aivan kuten ne olivat hänen lapsuudessaan. Nykyään Tippi on aloitteleva näyttelijä, ainakin sen voisi ymmärtää hänen uransa perusteella. Hän on

itsevarma ja rohkea, ja hänellä on halu päästä linssien eteen. Voitko uskoa, että kuvan tyttö on Tippi? Kyllä, Tippi ei ole enää se pieni tyttö, jonka näimme yllä olevissa kuvissa, vaan hän on kasvanut kauniiksi nuoreksi tytöksi. Kuulemme hänestä varmasti vielä!

Kissa ei antanut vauvan nukkua yksin – kun vanhemmat huomasivat miksi, soittivat he poliisille

Tekijä
Christine R.
-

Tavallinen elämä

Jenniferin ja Julianin arki oli hyvin normaalia, kunnes Jennifer synnytti kauniin tyttären. Siitä hetkestä lähtien heidän perheensä kissa, Luna, ravisteli asiat täysin uuteen muotoon. Luna ei esimerkiksi antanut tyttären nukkua yksin, ja kun he joutuivat erilleen,

se ei lopettanut maukumista. Kun Julian lopulta tajusi, mistä oikein oli kyse, sai hän elämänsä yllätyksen. Hän soitti välittömästi poliisille, jotka saapuivat paikalle kaikkien saatavilla olevien poliisien kanssa. Mitä ihmettä Jenniferin ja Julianin kotona tapahtui?

Poliisi saapui

Kun ensimmäinen poliisi saapui paikalle, Julian ei voinut uskoa näkemäänsä. Miten ihmeessä kissa oli voinut huomata tämän? Poliisi kertoikin Julianille, että hänen pitäisi olla hyvin onnellinen niinkin tarkkaavaisesta kissasta. Syvällä sisimmässään Julian tiesi,

että hän oli mokannut, sillä hänen olisi pitänyt suojella tytärtään. Muutamassa minuutissa paikalle saapui ainakin kymmenkunta poliisiautoa. Poliisit esittivätkin kysymyksiä sekä Julianille että Jenniferille, jotka olivat enemmän kuin shokissa.

Kysymyksiä

Pariskunta oli shokissa eikä heillä ollut aavistustakaan tilanteen vakavuudesta vasta kuin nyt. Muutamassa minuutissa paikalle saapui ainakin kymmenkunta muuta poliisiautoa. He esittivät liudan kysymyksiä sekä Julianille että Jenniferille. Pariskunta oli luonnollisesti

shokissa ja adrenaliini virtasi. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut, he miettivät yhteen ääneen. Onneksi heidän kaunis tyttärensä oli turvassa. Mutta voisivatko he enää pitää kissaansa? Olihan se ollut syy tähän koko sotkuun. Heidän olisi mietittävä tarkkaan.

Hälyttävä syy

Se, miksi poliisit tulivat, oli varmasti häiritsevää. Mutta se, että se alkoi jo Jenniferin ollessa raskaana, oli entistä huolestuttavampaa. He olivat luottaneet vääriin ihmisiin. Mutta miksi Luna kieltäytyi antamasta perheen tyttären nukkua yksin? Ja mistä Julian

lopulta sai selville, että niinkin hälyttävä poliisioperaatio olisi tarpeen? Jennifer oli edelleen paniikissa eikä pystynyt rauhoittumaan, kunnes he saisivat vastauksia. Perheen kissa käyskenteli heidän jaloissaan, aivan kuin mitään ei olisi edes tapahtunutkaan.

Vihdoinkin raskaana!

Kaikki alkoi, kun Jennifer oli vihdoin raskaana, sillä he molemmat olivat halunneet tätä jo hyvin pitkään. Jokin kuitenkin vaivasi molempia, ja syy siihen oli heidän kissansa Luna. He epäröivät sen reaktiota vauvaan. Jennifer ja hänen kumppaninsa olivat aina

haaveilleet perheen perustamisesta, ja kun Jennifer tuli raskaaksi, heidän ilonsa ei ollut rajaton. He eivät kuitenkaan voineet olla huolehtimatta rakkaasta kissastaan Lunasta ja siitä, miten se suhtautuisi perheen uuteen jäseneen. Miten he selvittäisivät tilanteen?

Kauhutarinoita

Jennifer oli lukenut kauhutarinoita kissoista, jotka eivät hyväksyneet perheen uutta jäsentä, Jennifer ja Julian molemmat toivoivat, että Luna hyväksyisi heidän vauvansa. Muussa tapauksessa he aikoivat ehdottomasti viedä Lunan eläinten turvakotiin. Luna oli

ollut osa heidän elämäänsä jo vuosia, ja se oli heille kuin lapsi. He miettivätkin usein, tuntisiko se itsensä laiminlyödyksi tai mustasukkaiseksi, kun vauva saapuisi. He olivat kuulleet tarinoita kissojen käyttäytymisestä tai etääntymisestä, kun uusi vauva tulisi.

Maukui vatsaa vasten

Sitten eräänä päivänä, kun Luna vihdoin huomasi, että Jennifer oli raskaana, alkoi se maukumaan herkeämättä Jenniferin vatsaa kohti. Luna ei näyttänyt olevan tyytyväinen raskauteen, sillä se alkoi käyttäytyä todella oudosti. Jennifer alkoi todella pelätä kissan

outoa käytöstä. Valmistellakseen Lunaa tuleviin muutoksiin Jennifer ja hänen kumppaninsa toteuttivat useita toimenpiteitä. He totuttivat Lunan vähitellen ajatukseen vauvasta tuomalla taloon vauvaan liittyviä esineitä, kuten leluja ja uusia huonekaluja.

Vastausten tarpeessa

He eivät kuitenkaan saaneet selville, mikä laukaisi tällaisen käytöksen. Tunsiko Luna itsensä uhatuksi vai oliko vauvassa jotain vikaa, jonka Luna pystyi tuntemaan? Jenniferin oli saatava vastauksia, ja nopeasti, ennen kuin olisi liian myöhäistä. He antoivat Lunan

tutkia ja haistella näitä esineitä, jotta Luna tutustuisi uusiin tuoksuihin ja esineisiin. He pitivät myös huolta siitä, että Lunan rutiinit säilyivät ja että hän sai paljon huomiota ja hellyyttä. He eivät halunneet, että Luna tuntee itsensä laiminlyödyksi tai hylätyksi.

Eläinlääkärillä käynti

Jennifer pyysi Juliania viemään Lunan eläinlääkäriin. Heidän oli ehdottomasti varmistettava, ettei Lunalla ollut mitään hätää, ennen kuin heidän täytyisi valita vauvan tai kissan välillä. He myös jatkoivat leikkimistä ja halailua Lunan kanssa ja tarjosivat sille

turvallisen ja viihtyisän ympäristön. Jenniferin raskauden edetessä he päättivät sisustaa lastenhuoneen varhain, jotta Luna pääsi tutustumaan tilaan. He antoivat kissan tutkia huonetta, hypätä pinnasänkyyn (kun se oli tyhjä) ja tottua uuteen ympäristöön rauhassa

Ei mikään helppo valinta

Lisäksi Jennifer ja hänen kumppaninsa hakivat neuvoja eläinlääkäriltään ja muilta kokeneilta kissanomistajilta. He saivat tietoa erilaisista strategioista, jotka auttoivat Lunaa sopeutumaan vauvaan, kuten positiivisen vahvistamisen harjoittelusta ja

asteittaisesta tutustumisesta. Kun vauva vihdoin saapui, Jennifer ja hänen kumppaninsa noudattivat varovaista lähestymistapaa varmistaakseen sujuvan siirtymisen. He esimerkiksi antoivat Lunan haistella vauvan peittoa ennen vauvan tuomista kotiin.

Tilanne oli hallinnassa

Aluksi he valvoivat Lunan ja vauvan välistä vuorovaikutusta. He loivat Lunalle turvallisia tiloja, joihin hän saattoi vetäytyä ja joissa hän saattoi olla yksin, kun hän sitä tarvitsi. He antoivat Lunalle myös ylimääräistä huomiota ja herkkuja tänä aikana, mikä vahvisti

myönteisiä mielleyhtymiä vauvan läsnäoloon. Ajan myötä Luna-kissan uteliaisuus ja hyväksyntä kasvoivat. Jennifer ja hänen kumppaninsa jatkoivat Lunan ottamista mukaan vauvan päivittäisiin rutiineihin, kuten ruokintaan ja vaipanvaihtoon. Mutta riittikö se?

Täysin sekaisin

He pitivät huolen siitä, että Luna sai huomiota ja hellyyttä vauvan läsnä ollessa, ja vakuuttivat Lunalle, että hän oli edelleen arvostettu perheenjäsen. Kuukausien kuluessa Luna sopeutui vähitellen uuteen dynamiikkaan. Se alkoi osoittaa kiintymyksen merkkejä

vauvaa kohtaan käpertymällä usein pinnasängyn lähelle tai nuoleskelemalla hellästi vauvan jalkoja. Jennifer ja hänen kumppaninsa olivat helpottuneita nähdessään Lunan myönteisen reaktion ja tajusivat, että heidän huolensa olivat ehkä lopulta olleet turhia.

Avun pyytäminen

Lopulta kissan käytös näytti ainoastaan käyvän intensiivisemmäksi. Valinta ei olisi helppo, mutta syvällä sisimmässään he tiesivät, että jos heidän olisi valittava, he valitsisivat ehdottomasti Lunan viemisen eläinten turvakotiin, jos se ei voisi hyväksyä

vauvaa. Ainoastaan näin heidän tyttärensä pysyisi turvassa. Eläinlääkäri ei kuitenkaan tuonut selvyyttä asiaan. Lääkäri teki joitakin lääketieteellisiä tarkastuksia nähdäkseen, oliko kissa kunnossa, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Mitä ihmettä he voisivat tehdä?

Ultraääni

Lääkäri teki joitakin monimutkaisia lääketieteellisiä testejä varmistaakseen, että kaikki oli kunnossa. Ultraääni, kuten muutkaan testit, eivät osoittaneet, että Jenniferissä tai vauvassa olisi mitään vikaa. He eivät vieläkään saaneet etsimäänsä vastausta. Hän

kertoi Julianille, että Julian tunsi varmaan jotain, joka on vauvan kanssa tekeillä. Hän kehotti Juliania viemään Jenniferin sairaalaan tarkastuksiin. Julianin kertoessa uutisen Jenniferille, alkoi hän itkeä vuolaasti. Hänestä tuntui, että kaikki oli raskaudessa vialla.

Kurja olo

Kun he saapuivat kotiin, Jennifer murtui ja itki herkeämättä. Hän ei halunnut valita lapsensa ja kissan välillä. Eve lohdutti häntä ja sanoi Jenniferille, että hän olisi heidän tukenaan, kun he eivät voisi olla kotona. Evestä tulisi heidän lapsenvahtinsa, sillä

hänellä olisi paljon aikaa. Eve kertoi Jenniferille, että Luna ei suostunut antamaan Lilyn nukkua yksin. Jennifer oli täysin ymmällään. Kun hän kertoi asiasta Julianille, tämä ei pitänyt asiaa kovin kummoisena. Luna vain huolehti Lilystä ja se oli hänen kaunista.

Ei jättänyt Eveä rauhaan

Kun Jennifer kertoi Julianille, että Luna kieltäytyi antamasta Lilyn, heidän vauvansa, nukkua yksin ja oli jatkuvasti hänen vierellään, Julian ei aluksi ajatellut asiasta paljoakaan. Ehkä hän uskoi, että Luna oli vain suojelevainen tai että se oli kiintynyt

vauvaan. Jenniferin hämmennys kuitenkin jatkui, kun hän yritti ymmärtää Lunan käytöstä. Jennifer alkoi tarkkailla Lunaa tarkemmin ja kiinnittää huomiota tämän vuorovaikutukseen Lilyn kanssa. Jotain oli vialla, mutta mistä ihmeestä se johtui?

Hyökkäys

Sitten eräänä päivänä Eve soitti hädissään, hän oli erottanut Lunan Lilystä ja palattuaan alakertaan Luna hyökkäsi hänen kimppuunsa. Luna oli ehdottomasti ylisuojeleva, Julian tiesi, että Lunaa oli rangaistava tästä käytöksestä. Hän huomasi, että Luna käpertyi Lilyn

pinnasängyn tai vauvansängyn viereen, ja usein murisi hiljaa. Luna näytti olevan valppaana ja vahtivan vauvaa tämän nukkuessa. Joskus Luna tassutteli hellästi pinnasängyn ympärillä, ikään kuin yrittäen lohduttaa tai suojellakseen Lilyä joltain.

Jokin oli pielessä

Raskain mielin Julian palasi takaisin eläinlääkärin pakeille, ja eläinlääkäri antoi Julianille vaihtoehdon. Hän voisi viedä Lunan joko turvakotiin tai voisi selvittää, miksi Luna käyttäytyi näin, sillä eläinlääkärillä oli tunne, että jokin oli pahasti pielessä. Eläinlääkäri

selitti, että kissat oli vat tunnetusti herkkiä ja intuitiivisia olentoja. Ne voivat havaita hienovaraisia vihjeitä ja muutoksia ympäristössään, kuten uuden perheenjäsenen läsnäolon. Näin ollen kaikki heidän kokemansa oudot seikat johtuisivat ainoastaan tästä.

Oliko se ongelma?

Eläinlääkäri ehdotti, että Lunan käytös saattaisi johtua sen luonnollisesta vaistosta suojella haavoittuvia ja nuoria. Kissojen tiedetään käyttäytyvän hoitavasti kissanpentuja kohtaan, ja Luna on saattanut ulottaa tämän vaiston Lilystä koskemaan myös Lilyä.

Eläinlääkäri mainitsi myös, että Lunan ja Lilyn välinen side saattoi johtua niiden yhteisistä tuoksuista ja vauvan rauhoittavasta läsnäolosta. Luna ei yksinkertaisesti luottanut siihen, että Lily voisi nukkua yksin. Mutta tämä vaikutti jo hieman liiotellulta.

He huomasivat jotain

Julian kuitenkin tiesi syvällä sisimmässään, että oli asiassa oli jotain muutakin. Hän ei voinut olla ongelma, eihän? Hetken aikaa he päättivät tarkkailla Lunaa yhdessä Lilyn kanssa. Lily näytti rakastavan kissaa, ja Luna ehdottomasti rakasti myös Lilyä, sillä se ei

voinut jättää Lunaa hetkeksikään yksin, sillä oli yksinkertaisesti niin ylisuojeleva vauvaa kohtaan. Jennifer alkoi nähdä Lunan käyttäytymisen eri valossa. Hän ymmärsi, ettei Luna ollut vain omistushaluinen, vaan välitti aidosti myös Lily-vauvan hyvinvoinnista.

Oivallus

Luna oli muodostanut vauvaan erityisen siteen, tarjoten vauvalle lohtua ja seuraa yön aikana. Ongelma oli se, että aina kun Julian vei Lilyn sänkyyn tai kun Lily nukahti, Luna oli heti hänen vierellään. Julian hyväksyi tilanteen, kunnes eräänä päivänä Eve soitti ja

kertoi, että Luna oli purrut häntä. Tämä antoi Julianille äkillisen oivalluksen. Hän myönsi, että Lunan läsnäolo saattoi olla Lilyn rauhoittumisen ja turvallisuuden lähde, joka loi lohdutusta Lilyn ensimmäisinä päivinä. Mutta miksi ihmeessä se olisi purrut Eveä?

Nerokas idea

Jennifer keksi nerokkaan idean. Hän käski Juliania asentamaan taloon kameroita, jotta hän voisi pitää Lunaa ja Lilyä silmällä. Näin saataisiin varmasti lisää vastauksia. He voisivat myös pitää Eveä silmällä, sillä hän oli yksin kotona vauvan kanssa arkipäivät.

Siitä lähtien Jennifer ja Julian vain hyväksyivät Lunan ainutlaatuisen yhteyden Lilyyn. He pitivät huolen siitä, että he valvoivat heidän vuorovaikutustaan ja loivat molemmille turvallisen ympäristön. Lunasta tuli olennainen osa Lilyn nukkumaanmenorutiineja.

Epäilykset

Eve näytti kuitenkin epäröivän Julianin ehdotuksesta asentaa kameroita taloon. Hän kysyi, oliko se tarpeellista ja mistä kyseinen ajatus oikein johtui. Julianin mielestä Even kommentit olivat hyvin epäilyttäviä. Hän ei jo ennestään luottanut Eveen, ja nyt Eve

alkoi kyseenalaistaa Julianin hyvää tarkoitusta luoda turvallisempi ympäristö heidän Luna-vauvalleen. Lisäksi heidän olisi saatava tietää, mistä heidän kissansa outo käytös oikein johtui. Näin ollen turvakameroiden asentaminen olisi ainoa oikea keino tehdä se.

Luna ei näyttänyt luottavan häneen

Jennifer ja Julian ymmärsivät, että Lunan kieltäytyminen antamasta Lilyn nukkua yksin oli kaunis osoitus heidän kissansa kiintymyksen ja uskollisuuden syvyydestä. He olivat kiitollisia Lunan vankkumattomasta omistautumisesta ja ainutlaatuisesta suhteesta,

jonka se jakoi heidän tyttärensä kanssa. Mutta kun Julian kävi läpi ensimmäisten päivien kuvamateriaalia, mikään ei näyttänyt tavallisesta poikkeavalta. Luna oli edelleen hyvin suojelevainen ja piti Eveä jatkuvasti silmällä. Julian sulkikin video eikä ollut huolissaan.

Jotain oli tehtävä

Mutta kyseisen kuvamateriaalin perusteella alkoi todella näyttää siltä, että Luna ei luottanut lainkaan Eveen. Julian halusi kohdata Even kyseisen asian tiimoilta, olihan hän sentään kyseenalaistanut kamerat jo heti alkuunsa. Jennifer suuttui Julianille todenteolla,

sillä Eve oli sentään hänen ystävänsä. Hän ei voinut uskoa, että Julian syytti hänen parasta ystäväänsä siitä, että hän uhkasi heidän vauvaansa. Jennifer antoi Julianille uhkavaatimuksen, joko selvittää asia nopeasti tai hankkiutua eroon Luna-kissasta.

Kuvamateriaali yöltä

Julianin oli tehtävä tämä Jenniferin tietämättä, olivathan he parhaita ystäviä. Julian suuttui ja huusi Eevalle: ”Mitä sinä olet tehnyt tyttärelleni!”. Julian tajusi juuri sillä hetkellä, että Eve oli sanonut jotain, joka antaisi hänelle kaikki hänen tarvitsemansa

vastaukset. Luna reagoi yöllä samalla tavalla. Julian ei myöskään ollut vielä katsonut yöltä kuvamateriaalia, mutta nyt hän varmasti aikoi tehdä sen. Jotain oli pahasti pielessä, mutta Julian ei ollut saanut tarvitsemiaan vastauksia asian suhteen. Mitä nyt?

Outoa

Eve oli täysin yllättynyt. Hän vakuutti Julianille, ettei hänellä ollut pahoja aikeita. Eve tulitti Julianille takaisin ja oli raivoissaan. Miten hän olisi saattanut muka tehdä jotain? Tuo typerä kissa oli käyttäytynyt näin siitä lähtien, kun Jennifer oli ollut raskaana, eikä

hän ollut edes öisin paikalla heidän talossaan. Julian käynnisti ohjelmiston ja haukkoi henkeään tajutessaan, että joka ikinen yö tallenteet pyyhkiytyivät pois kiintolevyltä. Talossa oli varmasti jotain todella outoa tekeillä, mutta mitä ihmettä se voisi oikein olla?

Erilliset varmuuskopiot

Hän päätti tehdä joka päivä erillisen salatun varmuuskopion yötallenteista. Julian tiesi nyt varmasti, että aikoi selvittää asian perinpohjaisesti. Luna oli luultavasti huomannut jotakin, mitä hän tai Jennifer eivät aistineet. Julianin päättäväisyys kasvoi, kun hän pohti

Lunan vankkumattoman läsnäolon ja tämän käyttäytymisen Lilyn seurassa. Hän ei päässyt eroon tunteesta, että Luna oli aistinut jotain, mistä hän ja Jennifer eivät olleet tietoisia. Selvittääkseen tämän mysteerin Julian päätti ryhtyä ylimääräisiin varotoimiin.

Epäilyt vahvistuivat

Julian päätti tehdä erilliset salatut varmuuskopiot yön tallenteista joka päivä. Heti seuraavana päivänä Julian oli innokas katsomaan kuvamateriaalia, ja hänen epäilyksensä saivat pian vahvistuksen, kun hän latasi tallenteet. Videomateriaali vauvan

huoneesta oli huolestuttavaa, sillä hän näki jonkin astuvan sisään ikkunasta. Luomalla salattuja varmuuskopioita Julian varmisti, että kuvamateriaali pysyi turvassa ja suojattuna. Näin hän pystyi tarkastelemaan tallenteita vaarantamatta heidän kotiansa.

Täydellinen shokki

Salatut varmuuskopiot tarjoaisivat lisäturvaa ja antaisivat Julianille mielenrauhaa, kun hän tutki asiaa tarkemmin. Mutta Julian oli jo täydellisessä shokissa ja tunsi sydämensä hakkaavan rinnassaan. Jatkaessaan kuvamateriaalin tarkistelua, hän järkyttyi entistä

enemmän. Hänen oli soitettava nopeasti poliisille, ennen kuin tilanne riistäytyisi käsistä!
Analysoidessaan nauhoja Julian alkoi huomata tiettyjä kuvioita. Luna asettui usein Lilyn ja huoneen tiettyjen alueiden väliin, ja sen katse keskittyi tiiviisti kyseisiin kohtiin.

Poliisin soittaminen paikalle

Päivä päivältä Julian kävi ahkerasti läpi yön nauhoitukset ja kiinnitti erityistä huomiota Lunan ja Lilyn vuorovaikutukseen. Hän tutki Lunan käyttäytymistä, ruumiinkieltä ja kaikkia hienovaraisia vihjeitä, jotka saattaisivat paljastaa syyn Lunan suojelevan

luonteen takaa. Julian selitti poliiseille mitä oli nähnyt. He lähettäisivät välittömästi kaikki käytettävissä olevat poliisit heidän kotiinsa. Julian tiesi, että hän oli juuri löytänyt jotain merkittävää, mutta mikä oikeutti näin suuren poliisioperaation? Lue eteenpäin.

Ensimmäinen poliisi saapui

Julian soitti Jenniferille, että hän tulisi kotiin, ja muutamassa minuutissa hän kuuli sireenit talonsa ulkopuolelta. Ensimmäiset poliisit olivat saapuneet. Myös Jennifer saapui kotiin ja vaati selitystä. Kunnes Julian näytti hänelle kuvamateriaalin. Asiantuntijat

tekivät tutkimustensa aikana erilaisia testejä, kuten sähkömagneettisen kentän häiriöiden tarkistamisen ja mahdollisten ympäristötekijöiden tutkimisen, jotka voisivat vaikuttaa Lunan käyttäytymiseen. He myös haastattelivat Juliania ja Jenniferiä laajasti.

Lunan reaktio Evaan

Julianin päätös tutkia asiaa ja tehdä salattuja varmuuskopioita yön nauhoituksista oli johtanut hänet löytöjen tielle. Vaikka ilmiöiden tarkka luonne pysyi mysteerinä, hän ja Jennifer olivat oppineet hyväksymään ja omaksumaan kodin ainutlaatuisen dynamiikan,

jossa Lunalla oli ratkaiseva rooli heidän perheensä turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamisessa. Konstaapeli kertoikin Jenniferille ja Julianille, että heidän täytyi varmasti olla ylpeitä kissastaan. Mutta ennen kaikkea he halusivat selvittää asian.

Maukui seinää vasten

He tarkastelivat kuvamateriaalia ja esittivät Julianille heti lisää kysymyksiä heidän kotitilanteestaan. Julian selitti kissan käyttäytymisen ja reaktion Eveen. Tämä herätti konstaapeliä. “Missä hän on?” hän kysyi. He halusivat kysyä häneltä kysymyksiä. Julian

antoi tytön numeron, mutta häntä ei tavoitettu. Missä Eve oli? He pyysivät lisätietoja, ja Jennifer kertoi heille kaiken, mitä he halusivat tietää. Sillä välin Luna oli yläkerrassa Lilyn kanssa, ja kun virkailijat astuivat huoneeseen, Luna juoksi heti seinän luo ja kehräsi.

Piilotettu lokero

Näytti siltä, että Luna halusi kertoa poliiseille jotain. Seinään oli varmaankin kätkettynä jotain. Poliisit päättivätkin käyttää lekaa seinän tuhoamiseen. He tuhosivat seinän kysymättä edes Julianilta tai Jenniferiltä ja käyttivät moukaria muurin tuhoamiseen. Ja

kuinka ollakaan seinän takana oli piilotettuna lokero! Mitä ihmettä heidän talossaan oikein tapahtui? Julianin oli saatava vastauksia ja heti. Onneksi kuitenkaan mitään ei ollut ehtinyt tapahtua heidän rakkaalle lapselleen. Ja kiitos siitä kuului heidän kissalle.

Kassakaapin löytäminen

Epäröimättä he vetivät sieltä kaiken pois, myös kassakaapin. Heidän oli saatava paikalle kassakaapin murtaja. Sillä välin muut poliisit suorittivat taustaselvitystä Eve Andersonin suhteen. Ja lopulta se mitä he saivat selville, järkytti Jenniferiä ja Juliania suuresti. Mitä

poliisit olivat oikein saaneet selville sillä välin, kun muu tiimi oli yrittänyt saada kassakaappia auki? Ainakin Julian oli varma siitä, että oli tehnyt oikein kyseenalaistaessaan Eveä ja hänen läsnäoloaan heidän tärkeän lapsensa luona.

Jennifer murtui

Eveä ei ollut olemassa eikä häntä edes löytynyt tietokannasta. Häntä ei oltu edes koskaan rekisteröity missään. Tämä henkilö, kuka se sitten olikin, oli keksinyt koko elämänsä. Jennifer murtui, silä hän oli tuntenut parhaan ystävänsä jo yli 10 vuotta, joten

miten ihmeessä näin saattoi tapahtua? Mitä kassakaapissa oikein oli? Jennifer ei kestänyt sitä tosiasiaa, että oli samassa rytäkässä menettänyt parhaan ystävänsä ja melkein rakkaan tyttärensä. Kaikki tämä oli heidän kissansa rohkean käytöksen ansiota.

Kassakaappi oli saatava auki

Lopulta kassakaapinmurtaja saapui paikalle, ja sillä välin Luna jatkoi maukumistaan kassakaapin luona. Hän piti myös Lilyä tarkasti silmällä. Se haistoi jotain. Kassakaapinmurtaja aloitti työnsä, manööveröi huolellisesti työkalujaan ja käytti

asiantuntemustaan kassakaapin avaamiseen. Lunan maukuna muuttui äänekkäämmäksi, aivan kuin se olisi yrittänyt välittää viestiä Julianille ja Jenniferille. Kun kassakaappi oli vihdoinkin valmis, tajusivat he yhteen ääneen tilanteen vakavuuden.

Tunnistus

Kassakaapin sisältä löytyi kokoelma asiakirjoja ja valokuvia, jotka paljastivat kätketyn salaisuuden. Kävi ilmi, että talon edelliset omistajat olivat olleet mukana laittomassa toiminnassa. Kassakaappi sisälsi todisteita heidän toimistaan, vaarallista materiaalia,

joka oli piilotettu pois paljastumisen välttämiseksi. Kassakaapista löytyi koko joukko rahaa, koruja, asiakirjoja ja passeja. Kun poliisit avasivat yhden passeista, tunnistivat he yhden kuvan henkilöistä. Jennifer huusi kovaan ääneen: ”Tuo on Eve”. Mitä ihmettä?

Kansainvälinen vakooja

Lopulta hetki koitti, ja kassakaappi avattiin onnistuneesti. Kun Julian ja Jennifer kurkistivat sisään, he hämmästyivät sitä, mitä löysivät. Tilanteen vakavuus kävi selväksi, ja palapelin palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. He löysivät Even piilottaman

kätkön. Poliisipäällikkö tuli Jenniferin luo ja kertoi heille, että he olivat tekemisissä kansainvälisen vakoojan, Elizabeth Holmesin, kanssa. Hänet oli etsintäkuulutettu seitsemässätoista eri maassa vakoilusta. Jennifer oli järkyttynyt kuulemastaan.

Luna oli sankari

Lunan terävä hajuaisti oli todennäköisesti havainnut kyseisten asiakirjojen ja valokuvien viipyvän tuoksun. Sen maukumisensa ja kassakaappiin suuntautunut huomionsa olivat sen tapansa varoittaa Juliania ja Jenniferiä jostain epätavallisesta ja mahdollisesti

vaarallisesta. Luna oli ainoa, joka huomasi jotain Elizabethista, siksi Luna yritti parhaansa mukaan suojella Lilyä kaikilta vaaroilta, joita hän aisti. Luna oli siis selvittänyt tämän tapauksen täysin. Poliisi kertoikin, että heidän pitäisi olla hyvin ylpeä kissastaan.

Yritti lähteä maasta

Tilanteen kehittyessä Julian ja Jennifer eivät voineet olla tuntematta kiitollisuutta Lunaa kohtaan. Hänen poikkeuksellinen intuitionsa ja vankkumaton omistautumisensa oli johdattanut heidät totuuden jäljille ja paljastanut salatun menneisyyden, josta he eivät

olleet olleet lainkaan tietoisia. Lopulta he onnistuivat saamaan Elizabethin kiinni, kun hän yritti paeta maasta. Hän oli huomannut poliisien läsnäolon talossa ja pakeni. Mutta jäädessään kiinni, hän kuitenkin tunnusti lopulta kaiken. Luna oli pelastanut tilanteen.

Parhaat ystävät

Tuosta päivästä lähtien Lunan asema perheessä kohosi entisestään. Siitä ei tullut vain rakastettu lemmikki vaan myös vartija ja suojelija, jota ihailtiin ikuisesti hänen kyvystään aistia näkymätöntä ja pitää perhe turvassa. Luna ja Lily kasvoivat parhaina

ystävinä. Lily sai lopulta tietää koko tarinan vanhemmiltaan. Hän ja Luna ovat siitä lähtien olleet erottamattomat. Luna ei koskaan lakannut huolehtimasta Lilystä. Ja Julian ja Jennifer yrittivät olla taas varovaisempia sen suhteen, keitä he päästivät taloonsa.

Mies adoptoi tytön, jota kukaan ei halunnut – häneltä kesti 28 vuotta selvittää miksi

Tekijä
Christine R.
-

Tässä on Dale

Kun pitkään sinkkuna ollut Dale Jefferson Yhdysvaltojen Minnesotan St Cloudista täytti 44 vuotta, sai hän mahdollisuuden adoptoida 6-vuotiaan Lise Barberin. Kasvatuslapsen, jota kukaan muu ei ilmeisesti ollut halunnut. Dale ei tiennyt miksi, mutta hän ei

välittänyt siitä. Hän halusi lapsen ja tämä oli ehkä hänen ainoa mahdollisuutensa saada sellainen. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna hänen olisi ehkä pitänyt olla enemmän huolissaan asiasta. Lopulta häneltä kestäisi 28 vuotta saada selville tuskallinen totuus.

Elinikäinen unelma toteutui

Kun Dale lopulta adoptoi Lisen, hänen elämänsä unelmastaan tuli totta. Koska hän oli koko elämänsä ajan halunnut olla isä, tämä oli tilaisuus, jota hän ei voinut jättää käyttämättä. Hän tiesi tarpeeksi hyvin vanhemmuuden haasteet, muttei välittänyt

niistä. Tämä oli yksi tärkeimmistä asioista, mitä hänelle koskaan tapahtui, sillä siitä lähtien, kun hän oli ollut pieni lapsi, oli hän halunnut saada oman perheen. Mutta ainoa ongelma ja este oli, että häneltä puuttui ainakin yksi hyvin tärkeä ja ratkaiseva osa.

Dale oli yksinhuoltaja

Valitettavasti Dale oli romantikko, joka ei ollut koskaan löytänyt elämänsä rakkautta. Koska hän ei ollut tavannut sielunkumppaniaan, eli hän aikuisuutensa ilman kumppania. Ja vaikka hän oli pettynyt siihen, ettei ollut koskaan saanut rakastua, oli hän valmis

hyväksymään sen. Lapsen hankkiminen ja kasvattaminen oli kuitenkin elämänsuunnitelma, jonka hän toivoi vielä toteuttavansa. Sitä varten Dale harkitsi vakavasti adoptiota, sillä se tuntui olevan helpoin ja yksinkertaisin vaihtoehto siihen.

Lise oli jo 6-vuotias

Dale tiesi varsin hyvin, että lapsen kasvattaminen yksin ei olisi helppoa, mutta se oli yrittämisen arvoista. Joten siinä vaiheessa kun Dale päätti adoptoida lapsen, oli Lise jo 6-vuotias. Lise oli elänyt melko vaikean elämän niin nuoreksi, sillä hän oli liikkunut koko

ikänsä adoptiojärjestelmän pyörteissä. Lise ei koskaan ajatellut, että hänet adoptoitaisiin vihdoinkin 6-vuotiaana. Matka oli ollut pitkä ja vaikea, mutta Lise ei ollut menettänyt toivoaan. Dale oli myös omalta osaltaan valmistautunut elämänsä uuteen suuntaan.

Dale ja Lise näyttivät sopivan yhteen

Kuten odotettua, Lise ja Dale tuntuivat tulevan toimeen keskenään. Dale, jonka haaveet isäksi tulemisesta, vaikka hän olikin ollut koko elämänsä sinkku, olivat vihdoin toteutumassa. Ja Lise, joka oli onnellinen siitä, että hänet oli vihdoin valittu

adoptoitavaksi, käyttäytyi hyvin. Dale oli hyvä mies. Niin epätavallista kuin se olikin, että yksinhuoltajaisä adoptoi nuoren tytön, oli Dale riemuissaan saadessaan kotiinsa uuden tulokkaan, joka voisi toteuttaa hänen unelmansa tulla ylpeäksi ja kiltiksi isäksi.

Vuodet kuluivat

Kun vuodet kuluivat, Dale yritti parhaansa mukaan rakentaa oikeanlaisen suhteen Liseen. Hän pyrki viettämään aikaa yhdessä ja objektiivisesti katsoen hänestä tuntui todella siltä, että hän kasvatti Lisen hyvin. Mutta hänestä tuntui, että Lise oli jotenkin

pidättäytynyt. Lise yritti koko lapsuutensa ja teini-ikänsä ajan olla paras mahdollinen isä; hän halusi saada Lisen luottamaan häneen ja saada kertomaankaiken, mikä häntä huoletti. Vaikka Dale yritti parhaansa, hänestä tuntui, ettei kaikki ollut täydellistä.

Lise oli todella sulkeutunut

Vaikka he olivat viettäneet vuosia yhdessä, Dale tunsi, että Lise oli edelleen etäinen. Kaiken tämän ajan jälkeen Lise oli edelleen hyvin erakoitunut. Hän ei nähnyt Lisen viettävän aikaa monien ikäistensä ystävien kanssa, mutta yritti olla ajattelematta sitä

kovinkaan paljon. Ehkäpä Lise halusi olla mieluummin yksin ajatustensa kanssa. Lise ei myöskään yrittänyt puhua hänelle asiasta. Usein Lise vietti suurimman osan päivästä makuuhuoneessaan ilman, että Dale kuuli hänestä ääntäkään. Mitä ihmettä tapahtui?

Mikään ei muuttunut

Lopulta Dale huomasi, että Lise vietti myös koulun jälkeen monta tuntia poissa kotoa ilman mitään selitystä. Hänestä tuntui, ettei Lise halunnut viettää aikaa hänen kanssaan. Lisen vanhetessa mikään ei oikeastaan muuttunut. Se, mitä Dale luuli teini-

ikäiseksi vaiheeksi, näytti kestävän, kunnes Lise täytti 18 vuotta. Ja ennen pitkää Lisen oli jo muutettava pois kotoa opiskelemaan. Tässä vaiheessa Dale todella luuli, että Lise pyrkisi sitoutumaan enemmän. Olihan hän sentään lähdössä pian pois kodistaan.

He olivat menettämässä yhteydenpidon

Mutta näytti siltä, että asiat kääntyivät huonompaan suuntaan, ja sitä Dale ei todellakaan voinut ennakoida, kun hän oli päättänyt adoptoida 6-vuotiaan lapsen. Ensimmäisinä viikkoina Dale yritti pitää yhteyttä tyttäreensä, mutta se oli entistä

vaikeampaa, kun hän oli niin kaukana kotoa. Oli ollut jo tarpeeksi vaikeaa pitää Lise lähellä ja yhteydessä, kun hän oli ollut kotona. Ja vielä enemmän, kun he olivat erossa. Tämä oli tietysti asia, joka sai Dalen tuntemaan itsensä todella yksinäiseksi, surulliseksi.

Hän yllätti tyttärensä

Lise oli valinnut korkeakoulun, joka oli hyvin kaukana heidän kotikaupunngistaan. Tapaamisten sopiminen ja suunnittelu oli hyvin vaikeaa. Eräänä päivänä Dale kuitenkin päätti lopulta matkustaa yliopistolle yllättämään tyttärensä. Hän oli suunnitellut sitä

viikkoja ja odotti innolla, että saisi nähdä Lisen niinn pitkän ajan jälkeen. Kun hän saapui kampukselle, kysyi hän vastaanottovirkailijalta, missä huoneessa Lise asui. Mutta he tulivat takaisin hyvin huolestuttavien uutisten kanssa. Mitä ihmettä oli ehtinyt tapahtua?

Lise oli valehdellut koko ajan

Dale ei voinut uskoa kuulemaansa; hän ei ollut odottanut kyseiseltä vierailulta mitään muuta niin paljon kuin sitä, että näkisi tyttärensä pitkästä aikaa. Ilmeisesti Lise oli jättänyt yliopiston jo kuukausia sitten kertomatta hänelle mitään kyseisestä

päätöksestä. Hän ei selvinnyt ensimmäisestä lukukaudestaan, ja sen sijaan, että olisi kertonut Dalelle jotain, oli hän päätynyt valehtelemaan hänelle koko tämän ajan. Lise salasi asian isältään kaikki nämä kuukaudet. Missä ihmeessä tuo tyttö nyt oikein oli?

Yritti soittaa Liselle

Vielä pahempaa oli, ettei Lise ollut viitsinyt kertoa hänelle, missä hän tässä vaiheessa asui. Huoli valtasi Dalen. Mistä ihmeestä hän voisi löytää tyttönsä? Dale oli surullinen siitä, että Lise piti asian salassa, mutta vielä enemmän hän oli huolissaan Lisen

turvallisuudesta. Ensimmäiseksi Dale soittikin hänelle ja tekstasi lukemattomia kertoja. Mutta luuri lyötiin aina korvaan. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että Dale oli uskomattoman huolissaan. Dale ei todellakaan ollut odottanut tällaista vastaanottoa.

Oli todella huolissaan

Lise ei halunnut puhua hänelle, ja tämä oli asia, joka särki Dalen sydämen. Hän ei tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Dale ajatteli soittaa jopa poliisille, mutta pelkäsi, että se saattaisi pelästyttää Lisea entisestään. Dale tunsi epäonnistuneensa vanhempana.

Koko ikänsä hän oli ainoastaan halunnut saada lapsen ja kasvattaa hänet. Lopulta kohtalo oli tuonut hänelle 6-vuotiaan Lisen ja Dale ajatteli, että tämä oli hänen unelmansa täyttymys. Mutta nyt tyttö ei edes vastannut hänen puheluihinsa.

Viimeinen yritys

Dale halusi ainoastaan tyttärensä takaisin, mutta jos Lise ei halunnut tavata häntä, miksi hän sitten haluaisi pakottaa hänet? Ainoa asia, jota hän todella halusi, oli tietää, oliko Lise edes kunnossa. Hän ei kyselisi montaa kysymystä vain ollakseen varma, että

tyttö oli turvassa. Lopulta Dale päätti yrittää vielä kerran. Hän aikoi lähettää Liselle yhden vaivaisen viestin, ja pyytää häntä ilmoittamaan, että oli kunnossa ja että hän tulisi jättämään hänet rauhaan, kunhan hän ainoastaan vahvistaisi, että on kunnossa.

Lise oli kunnossa

Dalea suretti ajatella, että kaikkien niiden vuosien jälkeen, jotka hän oli viettänyt Lisen kasvattamiseen, heidän isä ja tytär -suhteensa päättyisi näin, mutta hän halusi vain tietää, että Lise oli kunnossa. Muutaman minuutin kuluttua hän saikin vahvistuksen. Lise

vastasi olevansa kunnossa. Muita yksityiskohtia hänen ottotyttärensä ei kuitenkaan kertonut. Hän ei edes selittänyt, miksi jätti koulun kesken tai missä oli, tai aikoiko hän edes nähdä vaivaa tavatakseen ottoisänsä tai edes soittaa hänelle. Mitä tapahtuisi?

Menetti tyttärensä

Viesti oli kuitenkin kylmä ja ytimekäs – ei edes kiitosta kaikesta siitä, mitä Dale oli tehnyt tyttärensä hyväkseen. Juuri tällä hetkellä Dale tunsi sisimmässään, että hän oli lopullisesti menettänyt tyttärensä. Hän oli vuosien varrella yrittänyt parhaansa mukaan

tavoittaa ja luoda yhteyden tyttäreensä, mutta tällä hetkellä hän tiesi, että se oli tässä. Hän oli menettänyt Lisen ikuisesti – eikä luultavasti koskaan saisi tietää, miksi. Lopulta Dale tulisi kuitenkin ymmärtämään, että oli väärässä. Mutta siihen kuluisi aikaa…

Ajatusten nollaus

Mutta kaikesta huolimatta tulisi kestämään vielä 16 vuotta ennen kuin hän tulisi kuulemaan Lisestä uudelleen. Eräänä kauniina päivänä Dale oli pihallaan puutarhahommissa. Hän rakasti sitä, että hänellä oli eläkkeelle jäätyään tarpeeksi aikaa

hoitaa sitä. Se auttoi häntä keskittymään. Hän leikkasi kukkia ajatuksiinsa uppoutuneena, kun hänen puhelimensa alkoi soida. Mutta ennen kuin hän ehti vastata, soitto loppui. Dale oli kummissaan, sillä hän sai hyvin harvoin puheluita tähän aikaan.

Mysteeri

Hyvin harva edes soitti hänelle, joten Dale oli luonnollisesti yhtäkkiä utelias, kuka puhelun tehnyt henkilö oikein oli. Kun Dale tarkisti puhelimensa, näki hän ainoastaan vastaamattoman puhelun. Ei viestiä tai edes ääniviestiä. Useimmat ihmiset, jotka hän

tunsi, soittivat yleensä hänen kotipuhelimeensa. Dale oli sen verran vanhanaikainen, että piti päänsä kotipuhelimen käytöstä. Hän meni sisälle ja tarkisti puhelimen, mutta siinäkään ei näkynyt mitään. Ehkä koko juttu oli ollut lopulta vain typerä väärinkäsitys.

Kyseli ympäriinsä

Kaikeasta huolimatta Daven elämässä oli tapahtunut jotain hyvääkin, joka oli saanut hänet yrittämään entistä enemmän ja jaksamaan. Dale oli jo tavannut Hannahin – naisen, jonka kanssa hän lopulta meni naimisiin. Hannah nautti samasta rauhallisesta

elämäntyylistä kuin Dale. Hän löysikin Hannahin ulkoa ja kysyi, tiesikö tämä mitään tuosta salaperäisestä puhelinsoitosta, johon hän vastasi ei. Dale oli edelleen täynnä kysymyksiä, mutta päätti jättää asian sikseen. Hänen olisi jatkettava puutarhatöitään.

Dalen sydän

Pian ensitapaamisensa jälkeen Hannah oli huomannut, että Dale oli hyvin ihastuttava ja rakastettava mies. Hän ei pysähtynyt tehdäkseen Dalen mahdollisimman onnelliseksi ja halusi antaa hänelle ihanan elämän yhdessä. Tämän miehen ansiosta oli Hannah taas

alkanut toivoa tulevaisuudeltaan jotain. Mikään ei tuntunut voivan lannistaa häntä. Mutta Dale oli tämän asian suhteen aivan toista mieltä, sillä hän koki saavansa suurta onnea Hannahin tapaamisen myötä. He elivät nyt elämänsä parhainta aikaa yhdessä.

Toinen puoli

Mutta Hannah, vaikka hän oli tässä vaiheessa ollut naimisissa Dalen kanssa jo vuosikymmenen, oli jostain syystä rauhaton. Heillä molemmilla oli yhteistä traaginen menneisyys, joka lopulta oli tuonut pariskunnan yhteen. Dale ei kuitenkaan lainkaan

uskonut pelastaneensa Hannahia. Itse asiassa hän ajatteli, että hänen vaimonsa rakkaus oli  nostanut hänet ylös surusta, jota hän tunsi Liseä kohtaan. Viime tapaamisesta oli kulunut jo 16 vuotta, ja hän oli vihdoin päättänyt päästää ottotyttärensä menemään.

Ei aavistustakaan

Dale ei olisi koskaan pystynyt palautumaan Lisen menetyksestä ilman Hannahin apua. Hannah kertoi kuitenkin miehelleen, ettei tiennyt puhelinsoitosta mitään. Hän ei ollut antanut miehen numeroa kenellekään eivätkä he olleet tavanneet ketään uutta. Hän

kysyikin mieheltään, oliko hän soittanut numeroon takaisin, mutta Dale ei ollut vielä yrittänyt, koska hän sai toisinaan puheluita tuntemattomasta numerosta, jotka olivat ajanhukkaa. Mutta eihän se voinut olla pahitteeksi tarkistaa tämän yhden kerran.

Unohdus

Dale yrittikin soittaa numeroon takaisin, mutta kukaan ei vastannut linjan toisessa päässä. Hän ajatteli, että jos asia olisi todella tärkeä, soittaisivat he kyllä hänelle jossain vaiheessa takaisin. Hän lopettelikin työnsä puutarhassaan ja suuntasi sitten takaisin

sisälle rentoutuakseen ja ottaakseen vielä lasillisen viiniä. Dale ei kuitenkaan ehtinyt ottaa edes kulaustakaan, kun puhelin soi jälleen. Nyt hän olisi valmiina ja vastaisi puheluun. Ja Dalen onneksi puhelin soikin kauemmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Kuka se oli?

Puhelu oli samasta numerosta kuin aiemminkin. Dale tuijotti näyttöä ja mietti, kuka se voisi oikein olla. Se ei vaikuttanut miltään myyntipuhelulta eikä sellaiselta, joka tulisi joltain turhanpäiväiseltä mainostajalta, sillä puhelu tuli jo toistamiseen. Mutta outoa oli

se, että Dale antoi uusille tuttavuuksilleen aina kotipuhelimensa numeron. Mutta tästä huolimatta hän säilytti aina kännykkänsä siltä varalta, että Lise saattaisi jonain kauniina päivänä ottaa häneen uudelleen yhteyttä. Dale hengitti syvään ja vastasi puheluun…

Joku muu

Dale vastasi puheluun ja hengitti syvään. Hän odotti, että ääni luurin toisessa päässä sanoisi jotain. Mutta ääni ei selvästikään ollut Lisen. Se oli mies eikä Dale voinut peitellä pettymystään. Taustalla kuului kuitenkin muitakin ääniä, ja Dale luuli kuulevansa naisen

puhuvan. Dale kysyi, kuka mies oli, muttei saanut vastausta. Tämä hämmensi Dalea entisestään. Kuka ihme tuo linjan toisessa päässä oleva henkilö oikein oli ja mitä ihmettä hän halusi hänestä? Dale päätti kuitenkin jatkaa puhelua ja odotti kärsivällisesti jotain.

Kysymykset

Mies kysyi selvästi tuolta taka-alalta kuuluneelta naiselta, mitä sanoa. Hänen äänensä oli vaimea, aivan kuin hänellä olisi ollut käsi puhelimen luurin päällä. Dale oli epävarma siitä, mitä oli tapahtumassa, mutta sitten mies kysyi häntä nimeltä. Hän vastasi

rauhallisesti olevansa samainen henkilö. “Kyllä, tässä on Dale. Saanko kysyä, kuka soittaa?” Dale jäi odottamaan vastausta, muttei kuullut luurin toisesta päästä mitään. Oliko kuitenkin kyseessä jonkinlainen pilasoitto, Dale pohti itsekseen. Kunnes hän kuuli…

Tärkeä viesti

Soittaja kertoi kuitenkin Dalelle, että hänellä oli jotain kerrottavanaan. Dale ei ollut varma, mistä oli kyse vai oliko kyseessä jälleen yksi huijarin valesoitto. Hänen kärsivällisyytensä oli loppumassa ja juuri kun Dale oli lopettamassa puhelua, mies linjan

toisessa päässä sanoi ääneen Lisen nimen. Dale puuskahti järkyttyneenä. Hänen vaistonsa oli ollut oikeassa. Puhelu liittyi kuitenkin loppujen lopuksi Liseen! Dave oli onnensa kukkuloilla, mutta samaan aikaa jännittynyt, sillä ei tiennyt mitä tapahtui.

Hermot

Dale kuitenkin pelkäsi, että Liselle oli ehkä tapahtunut jotain kauheaa. Oliko mies linjan toisessa päässä mahdollisesti hänen yhteyshenkilönsä hätätilanteissa? Mutta sitten mies sanoi, että Lise oli aivan hänen vieressään ja halusi puhua Dalen kanssa. Lise

pelkäsi, ettei Dale haluaisi puhua hänen kanssaan kaikkien näiden vuosien jälkeen. “En ikinä tekisi niin”, Dale vakuutti miehelle linjan toisessa päässä. “Haluaisin mielelläni puhua Lisen kanssa.” Oli ainoastaan yksi kysymys, jonka hän halusi kuollakseen kysyä.

Yhteys

Dale kuuli kohinaa, kun mies ojensi puhelimen Liselle. Linjan toisessa päässä ei kuulunut ääntä lyhyeen hetkeen. Hän pelkäsi, että Lise oli muuttanut mielensä ja katkaissut puhelun. Mutta sitten linjan toisesta päästä kuului ääni, ja hän kuuli vihdoinkin

tyttärensä äänen lähes kahden vuosikymmenen jälkeen. “Hei, isä”, ääni sanoi hiljaa linjan toisessa päässä. Dave ei voinut uskoa kuulemaansa ja kyyneleet alkoivat valua hiljalleen pitkin hänen poskiaan. Mitä ihmettä hän sanoisi kaikkien vuosien jälkeen?

Kuulkaa

Lise kuitenkin aloitti puhumaan ja kertoi, että hänellä oli mennyt hyvin, mutta hänellä oli jotain, joka hänen piti saada pois rinnaltaan. Ja siksi hän olikin soittanut. Hän halusi, että Dale ainoastaan kuuntelisi häntä ja antaisi hänen puhua rauhassa loppuun, sillä se mitä

hänellä oli sanottavanaan, oli hyvin tärkeää. Ja Dale lupasi, että tekisi niin. Hän tiesi, että asian täytyi olla hyvin tärkeä, jos Lise oli soittanut niinkin pitkän ajan jälkeen. Jotain oli tekeillä ja Dalen oli saatava tietää, mitä rakas kauan kadotettu tyttärensä halusi.

Katsoi taaksensa

Lise aloitti kertomalla isälleen, kuinka paljon hän katui tekojaan ja isänsä jättämistä yksin. Nuorempana hän oli tuntenut olonsa hyvin ristiriitaiseksi sen suhteen, mihin hän kuului. Siksi hän ei ollut varma, olisiko jääminen ollut lopulta oikea ratkaisu. Hän oli ollut

nuori eikä valmis elämään. Olihan hän elänyt rankan lapsuuden ennen Dalen luokse muuttamista. Kyseisen asian käsittely vie aikaa useita vuosia ja paljon terapiaa. Mutta tämä kaikki oli vain pieni osa siitä, miksi hän oli lopulta soittanut. Oli toinenkin syy.

Vastauksia

Dale halusi tietää, miksi Lise oli jättänyt hänet eikä ollut yrittänyt edes ottaa yhteyttä. Hän kyllä ymmärsi, että tyttö oli mahdollisesti hämillään ja kadoksissa lapsuutensa vuoksi, mutta että näinkin paljon. Hän oli yrittänyt pitää yhteyttä, tavoittaa ja rakentaa

suhdetta Liseen uudelleen. Lise itki kuullessaan isänsä sanat, ja Dale inhosi, että aiheutti hänelle tuskaa, mutta hänen oli saatava tietää. Kysymys oli juuttunut hänen päähänsä jo vuosia. Lise ryhdistäytyi ja alkoi kertoa isälleen totuuden koko tilanteesta.

Opiskelutoverit

Lise kertoi Dalelle tytöstä, jonka hän oli tavannut collegessa ja joka oli myös adoptoitu. Molemmat olivat kiinnostuneita saamaan selville enemmän biologisista vanhemmistaan. Se tuntui matkalta, joka heidän oli tehtävä. Lisen ystävä saikin hänet vakuuttuneeksi

siitä, että hänen oli vältettävä ottamasta uudelleen yhteyttä Daleen, kunnes hänen tunteensa omia bilogisia vanhempiaan kohtaan olisivat täysin selvät. Mutta siinä ei suinkaan ollut vielä kaikki. Lisellä oli toinenkin tunnustus tehtävänään. Lue eteenpäin!

Ikuisesti ja aina

Lise selitti, että hän oli ollut liian hermostunut ottaakseen uudelleen yhteyttä. Hän tiesi loukanneensa Dalea lähtemisellään eikä uskonut, että Dale haluaisi ottaa uudelleen yhteyttä. Dale vakuutti Liselle, että hän ajatteli Liseä edelleen ja että mikään Lisen teko

ei muuttaisi hänen tunteitaan Liseä kohtaan. Mutta hän halusi myös tietää, oliko Lise mahdollisesti löytänyt biologiset vanhempansa. Dale kuuntelin, kun Lise vetäisi syvään henkeä puhelimen toisessa päässä. Tämä oli selkeästi hyvin vaikea aihe käsiteltäväksi.

Koko tarina

Lise oli löytänyt joitakin tietoja biologisista vanhemmistaan vuosia aiemmin ja päättikin näin jäljittää heidät. Hän etsi osoitteen ja päätti matkustaa sinne keinolla millä hyvänsä. Ennen kuin hän edes ehti perille, joutui hän ryöstön kohteeksi kävellessään yksin

naapurustossa. Lise menetti rytäkässä kaiken, mitä hänellä oli ollut mukanaan. Puhelimensa, kotinsa sekä autonsa avaimet, lompako, aivan kaiken. Mutta tästä huolimatta Lise jatkoi matkaansa päättäväisesti selvittääkseen asiasta lisää taustoja.

Auttava käsi

Lisellä ei ollut rahaa eikä puhelinta, mutta hän yritti edelleen löytää talon. Lopulta hän tunnisti sen netissä näkemiensä kuvien perusteella. Hänen biologiset vanhempansa eivät kuitenkaan enää asuneet siellä. Mutta yksi naapureista osasi kertoa hänelle, että

he olivat molemmat menneet vieroitukseen huumeriippuvuuden takia. Kyseisen tiedon saamisen jälkeen asiat muuttuivat Lisen kannalta entistäkin monimutkaisemmiksi. Mitä ihmettä hän tekisi seuraavaksi? Miten hän tulisi saamaan selville heidän olinpaikkansa?

Ei suuntaa

Lise ei tiennyt, mitä muuta tehdä, joten hän päätti muuttaa asumaan ystävänsä luokse palatessaan tekemään töitä tutkintonsa eteen. Valmistuttuaan hän ei ollut varma, missä hän halusi asua. Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen oli hyvin vaikeaa, ja monet hänen

opiskelukavereistaan olivat muuttamassa pois samasta kaupungista. Näin ollen hänellä ei olisi kämppäkaveria, jonka kanssa jakaa koti sekä kustannukset. Miten hän oikein aikoisi päästä asian suhteen eteenpäin? Lise päättikin jättää asiat suuremman käsiin.

Onnenpotku

Alku oli vaikeaa, mutta Lise oli päättäväinen. Olihan hän sentään pärjännyt tähän asti eikä sisua suinkaan puuttunut. Lopulta Lise tapasi työnsä kautta elämänsä rakkauden, ja päätti hyväksyä miehen tarjouksen yhteenmuutosta. He olivat edelleen yhdessä, ja mies

oli tukenut Liseä, kun tämä oli maininnut haluavansa ottaa uudelleen yhteyttä Daleen. Mutta Lise ei ollut toiminut kyseisen toiveen mukaan aivan heti samalta istumalta. Dale kuunteli edelleen tarkkaan, sillä ei halunnut menettää yhtäkään yksityiskohtaa siitä.

Jokin pidätteli häntä

Lise ei voinut pysäyttää tuota tunnetta, että Dale tulisi hylkäämään hänet ja olisi lopulta liian järkyttynyt päästääkseen hänet takaisin elämäänsä. Hän pelkäsi kauhuissaan, ettei Dale enää pitäisi häntä tyttärenään, vaikka Dale ei ollut koskaan oikeasti antanut

Liselle syytä uskoa hänestä pahaa. Kun Lise huomasi, että Dale rakasti häntä ehdoitta, kysyi hän, mihin Dale oli lopulta päätynyt. Mutta tämä oli vaikeampaa, kuin mitä hän olisi voinut alunperin luulla. Dale kuunteli Lisea tarkkaan, joka yritti kertoa jotain.

Jäljitys

Koska Dale ei ollut sosiaalisessa mediassa eikä hän käyttänyt juurikaan puhelinta, ei Dale ollut jättänyt jälkeensä juurikaan sellaisia jälkiä, joita Lise olisi voinut seurata. Niin monen vuoden jälkeen hän ei tosissaan uskonut, että Lise koskaan palaisi takaisin. Lise

vierailikin lopulta heidän vanhassa talossaan ja sai sieltä Dalen viimeisen tunnetun puhelinnumeron. Oli siis hänen tehtävänsä ottaa tällä kertaa harppaus ja soittaa puhelu. Ja siitä huolimatta hän odotti ja odotti, ilman minkäänlaista vastausta. Mutta miksi?

Ei hyvä vastaus

Kun Dale kysyi, miksei hän ollut soittanut heti, Lise ei keksinyt syytä. Hänen piti työstää itseään ja kerätä rohkeutta kohdata menneisyyden valintansa. Mutta nyt, kun hän oli tehnyt sen, Dale ja Lise voisivat olla jälleen perhe. He puhuivat keskenään ja yrittivät

saada kiinni kaikki kadotetut hetket ja vuodet. Dalella oli kuitenkin yksi tärkeä pyyntö, jonka hän halusi Lisen tekevän. Lise kuunteli vuorostaan ottoisänsä ääntä hievahtamattakaan. Mitä Dale oikein haluaisi ottotyttäreltään juuri tällä hetkellä?

Taas yhdessä

Dalen pyyntö oli hyvin yksinkertainen. Hän halusi nähdä Lisen henkilökohtaisesti. Kaksi viikkoa myöhemmin tämä tapahtuikin ja he tapasivat. Sekä Dale että Lise esitteli omat paremmat puolikkaansa. He olivat silminnähden onnessaan siitä, että olivat taas

yhdessä. Lopulta Dale ja Hannah muuttivat lähemmäs Lisen luokse, jotta he pystyisivät käymään niin usein kuin halusivat. Se oli onnellinen loppu, jota oli odotettu monta, monta vuotta, mutta Dalen mielestä oli parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vai mitä!

Et arvaakaan, mitä tämän newyorkilaisen löytämän salaperäisen laatikon sisällä oikein oli!

Tekijä
Christine R.
-

Emanuelin perhe Staten Islandin Todt Hillissä, New Yorkissa

Matthew Emanuel ja hänen perheensä olivat asuneet Staten Islandin Todt Hillissä, New Yorkissa, jo viimeiset neljä vuotta. Vaikka he tunsivat talonsa jokaisen kohdan kuin taskunsa, oli yksi asia siitä huolimatta edelleen mysteeri: vanha ruostunut laatikko

takapihalla. Pahan myrskyn, takapihan kipeästi tarvitseman kunnostuksen ja Bambu-Bob -nimisen maisemansuunnittelijan jälkeen mysteeri oli vihdoin ratkaistu. Klikkaa seuraava sivu, niin löydät mikä joka johti kassakaapin avaamiseen tai mitä Matthew löysi sisältä.

Salaperäinen laatikko, josta kukaan ei välittänyt

Matthew Emanuelin perhe oli neljän vuoden aikana sisustaneet ja tutkineet talon joka kolkan, mutta yksi nurkka oli kuitenkin jäänyt koskemattomaksi. Heidän takapihansa yhdessä nurkassa, osittain maahan upotettuna, oli mitä vaatimattomin rakennelma.

Emanuelin perhe ei ollut vieläkään saanut selville tontillaan olevaa uskomatonta salaisuutta, joka vastaisi niin moneen kysymykseen. Perheen takapihalla olevan aidan vieressä oli epämääräinen metallinen laatikko. Oliko se sähkölaatikko vai jotain muuta?

Vuoden 2018 talvimyrsky ja nälkäiset peurat paljastivat laatikon

Pelkästään sitä katsomalla perhe saattoi todeta, ettei sitä ollut liikuteltu, saati kosketeltu pitkään aikaan – se oli kolhiintunut ja ruosteen peitossa. Myrkkysumakki peitti myös laatikon ulkopinnan, joten kukaan ei ollut vaivautunut tarkistamaan sen sisältöä. Perhe

oli jopa heittänyt multaa sen päälle! Lumimyrsky paljasti lopulta vanhan laatikon. Talvi 2018 oli täynnä rajuja lumimyrskyjä, joten perhe lopulta huomasi laatikon. Voimakkaat tuulet saivat aitaa reunustavat puut kaatumaan, mikä tuhosi osan heidän takapihastaan.

He eivät voineet enää sivuuttaa laatikkoa

Lisäksi vaeltavat peurat söivät  kasvillisuuden jäänteitä, jotka lopulta paljastivat salaperäisen laatikon kokonaan. Kevät koitti, ja perhe tiesi, etteivät he voisi jättää puutarhaansa sellaiseen tilaan. Niinpä remontti alkoi, mikä tarkoitti, että laatikko oli

lopulta siirrettävä. Laatikko ei suinkaan ollut koko ajan täysin peitettynä. Perhe itse asiassa näki ruostuneen säiliön olohuoneen takaikkunoista ja terassilta. Se oli jo niin tavallinen näky, etteivät he olleet juurikaan ajatelleet laatikkoa sen kummemmin.

Aika aloittaa puutarhan uudelleensuunnittelu

Se oli vain yksi niistä asioista, joka ei tuntunut riittävän tärkeältä tai sellaiselta, joka vaatisi heidän välitöntä huomiotaan. Nyt, kun laatikko oli selvästi esillä, ei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kohdata tuo mysteeri. Talvimyrskyjen aiheuttamat vahingot

merkitsivät sitä, että Matthew joutui suunnittelemaan puutarhan kokonaan uudelleen. Jotta työ saataisiin tehtyä, hänen oli työskenneltävä vanhan ruostuneen laatikon ympärillä. Ottaen huomioon työ, oli hänen etsittävä maisemasuunnittelija avuksi.

Matthew palkkasi Bambu-Bobin

Perheen isä löysikin jonkun, joka vaikutti pätevältä työhön, joten hän soitti ja varasi ajan. Matthew ei osannut arvatakaan, että siitä alkaisi uskomaton tapahtumaketju. Matthew palkkasi maisemansuunnittelija Robert Foleyn hoitamaan puutarhaprojektiaan. Robert eli

Bambu-Bob teki matkan Staten Islandille huhtikuun lopulla vuonna 2018. Koska Bobilla oli kokemusta työskentelystä sekä New Yorkissa että New Jerseyssä, oli hän nähnyt työssään paljon outoja asioita. Mutta Matthew’n piha tulisi olemaan yksi oudoimmista.

Bambu-Bob löysi laatikon

Vaikka kaikki vuosien aikana eri ihmisten pihoilla ja jopa eläintarhoissa työskentelyssä sattuneet seikkailut olivatkin Bambu-Bobille jo tuttuja, mikään ei valmistanut Bobia siihen, mitä hän oli paljastamassa Matthew’n pihalta. Matthew’n puutarhan

uudelleenmuotoiluun kuului pienen bambutiheikön pystyttäminen sivupihan varrelle. Peurat eivät söisi sitä, ja se toimisi samalla yksityisyyden suojana. Kun Bambu-Bob ja hänen tiiminsä ryhtyivät töihin, oli vain ajan kysymys, milloin ruostunut laatikko tulisi.

Matthew luuli sitä sähkölaatikoksi

Bobin kysyessä Matthew’lta, mikä laatikon alkuperäistarina oikein oli, yllättyi hän työnantajansa vastauksesta. Koska Bob oli viettänyt tuhansia kertoja erilaisilla takapihoilla, joilla oli tapahtunut outoja tapahtumia, ei hän voinut olla kaivamatta ylös

tuota outoa laatikkoa selvittääkseen sen tarkoituksen. Se oli joka tapauksessa heidän työnsä tiellä, joten se oli väistämätöntä. Matthew oletti, että kyseessä oli vain viaton aitaan kiinnitetty sähkölaatikko. Hän ei olisi kuitenkaan voinut olla enempää väärässä.

Miehet kaivoivat laatikon ylös

Se, mitä Bambu-Bob ja hänen työntekijänsä seuraavaksi löysivät, muuttaisi kaiken. Bambu-Bob ja hänen tiiminsä kaivoivat laatikon ylös ja saivat sen vihdoin irrotettua maaperästä. Silloin he tiesivät varmasti, ettei kyseessä ollut mikään sähkölaatikko ja

että Matthew’n oletus esineestä viimeisten neljän vuoden ajalta oli väärä. Yhdessä miehet pyörittelivät laatikkoa kaikkiin suuntiin yrittäen selvittää, mikä se voisi olla. Ehkä se oli vain vanha romu, jonka joku oli aikonut heittää pois. Et usko, mihin he törmäsivät.

Laatikko osoittautui kassakaapiksi

Laatikon toisella sivulla oli väännettävä lukko. Se oli selvästi kassakaappi. Bambu-Bob ja hänen tiiminsä näyttivät sen Matthew’lle, joka oli löydöstä suorastaan ällistynyt. Tuon neljän vuoden aikana, jotka hän ja hänen perheensä olivat asuneet kyseisessä talossa ja

nyt takapihalta löytyi kassakaappi! He eivät olleet kertaakaan ajatelleet kaivaa sitä esiin. Kassakaappi oli ollut heidän nenänsä alla koko tuon ajan! Nyt kun he tiesivät, mikä laatikko siis oli, jäljelle jäi vain yksi kysymys: mitä ihmettä sen sisällä oikein voisi olla?

Kassakaappi painoi noin 100 kiloa

Se, mitä Bambu-Bob ja hänen työntekijänsä seuraavaksi löysivät, muuttaisi kaiken. Kassakaappi oli noin kaksi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea, ja se painoi noin 100 kiloa. Painostaan huolimatta Matthew oli päättänyt selvittää kassakaapin sisällön.

Olihan hän tuhlannut neljä vuotta tietämättä mitään! Bambu-Bob ja hänen tiiminsä seisoivat puutarhan ympärillä ja katselivat, kuinka Matthew yritti siirtää kassakaappia. Matthew halusi nähdä, kuuluisiko kassakaapin sisältä mitään, jos sitä vähän tönisi.

Matthew murtautui kassakaappiin hakkuukirveellä

Matthew ei kuitenkaan päässyt pitkälle, mutta hänen ponnistelunsa eivät jääneet siihen. Kaikesta siirtelystä huolimatta Matthew ei kuullut mitään kassakaapin sisältä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut, että se olisi tyhjä. Maisemointiryhmän avustuksella

hän nosti kassakaapin ylös tarkempaa tarkastusta varten.  Maisemasuunnittelijat jatkoivat puutarhan kunnostamista sillä aikaa, kun Matthew laati suunnitelman. Hän tarttui kirveeseen ja löi sillä kassakaapin rikki. Se toimi, ja pääsi kurkistamaan sisälle.

Kassakaapissa oli rahaa ja jalokiviä

Se, mitä Matthew näki kassakaapin sisällä, sai hänet hyytymään. Kassakaapissa oli aito aarre! Matthew Emanuel saattoi tuskin uskoa näkemäänsä. Kassakaapin sisällä oli pinoittain sadan dollarin seteleitä, joista jokainen nippu oli vähintään 10 senttiä paksu.

Sisällä oli myös vetoketjullisia muovipusseja, jotka sisälsivät arvoesineitä: löytöjen joukossa oli kullan palasia, jadea, korvakoruja, jalokiviä ja timanttisormuksia. He olivat kirjaimellisesti törmänneet todelliseen aarteeseen Matthew’n omalla takapihallaan.

Rahat olivat kärsineet kosteudesta

Kassakaappi oli ollut kaiken tuon ajan puutarhan nurkassa olleiden kaatuneiden puiden ja rehevöityneen puutarhan keskellä. Mutta oli myös yksi pieni ongelma. Vaikka hän vihdoin keksi takapihallaan olleen vanhan ruostuneen laatikon todellisen tarkoituksen,

oli kuitenkin yksi ongelma. Kassakaappi ei ollut vedenpitävä, ja monet setelit olivat pahasti vaurioituneet vuosien laiminlyönnin ja New Yorkin sääolosuhteille altistumisen vuoksi. Setelit olivat esimerkiksi liimautuneet kosteuden takia yhteen ja hapertuneet.

Matthew yritti pelastaa sen mitä pystyi

Matthew ymmärsi hyvin nopeasti, että hänen oli toimittava nopeasti, jos hänellä oli mitään mahdollisuuksia pelastaa osa rahoista. Et usko sitä, mutta kassakaapista löytyi lisää. Matthew ryhtyi töihin ja yritti pelastaa vahingoittuneita rahoja, irroitti seteleitä

toisistaan erilleen ja laittoi ne sivuun kuivumaan. Projekti oli työläs ja kesti useita päiviä. Hän kuitenkin huomasi pian, ettei pystyisi pelastamaan suurta osaa aarteesta. Setelit olivat aivan liian hapristuneita, jotta ne voitaisiin enää hyväksyä lailliseksi valuutaksi.

Käteistä oli 16 300 dollaria

Vaikka pilalle menneet setelit jäisivätkin laskuista pois, Matthew ei osannut odottaa kuinka paljon kuivuneet setelit tekisivät yhteensä. Kun kaikki oli sanottu ja tehty, Matthew ei pystynyt säästämään noin 5 000 dollarin arvosta seteleitä. Mutta loput olivat

vielä kunnossa. Joskin hieman haalistuneita, vastakuivattu käteinen teki 16 300 dollaria. Eikä siihen oltu edes laskettu jalokivien arvoa! Nyt kun Matthew oli pelastanut kassakaapista kaiken mahdollisen, mysteeri oli ratkaistu. Ei suinkaan! Lisää tulossa.

Kassakaappi ei voinut olla sattuma

Matthewin oli opittava lisää tuosta salaperäisestä kassakaapista. Vaikka Matthew’lle ja hänen perheelleen oli sattunut jännittävä löytö ja aito aarre, oli vielä kysymys siitä, miten kassakaappi oli alkujaan edes päätynyt takapihalle. Hänestä tuntui, ettei se voinut

olla jonkun vanhan asukkaan. Vaikka monet ihmiset eivät välittäisi kassakaapin alkuperästä, vaan yksinkertaisesti pistäisivät löytönsä taskuun ja jatkaisivat matkaa, Matthew ei ollut suinkaan valmis. Hän uskoi, että jotain mahdollisesti laitonta oli tekeillä.

Teki inventaarion muista rikkauksista

Tutkittuaan kassakaapin Matthew löysi vastauksen. Nyt kun rahat olivat kuivuneet, Matteuksen seuraava tehtävä oli inventoida muut kassakaapin sisältämät rikkaudet. Kassakaapin sisällä oli uskomaton määrä kultaa, ja Matthew joutui ottamaan

keittiövaakansa esiin tehdäkseen niiden painoista muistiinpanoja. Kun hän oli laskemassa ja kirjaamassa ylös loppuja kassakaapin sisällöstä, Matthew törmäsi yhdessä muovipussissa johonkin, joka muuttaisi kaiken. Katso seuraavalta sivulta, mitä löytyi.

Löysi osoitteen

Laittaessaan jalokiviä syrjään Matthew avasi pussin ja löysi sieltä taitetun paperinpalasen. Se sisälsi osoitteen! Luonnollisesti Matthew tarttui puhelimeensa nähdäkseen, missä osoite sijaitsi. Oliko se lähellä? Osoite saattoi olla missä tahansa

paikassa, mutta Matthew oli toiveikas, että se johti kassakaapin sisällön omistajan luo. Osoite ei varmasti johtaisi varsinaisen rikollisen luo, se olisi naurettavaa! Se, mitä hän löysi GPS-haun aikana, järkytti. Osoite oli lähempänä kuin olisi koskaan voinut kuvitella.

Paperissa oleva osoite oli lähellä

Kuten kävi ilmi, paperissa mainittu osoite oli hyvin lähellä, jopa niin lähellä, ettei Matthew’n tarvinnut edes ottaa autoa mukaan. Vanhan ruostuneen kassakaapin sisällön omistaja ei ollut ainoastaann Staten Islandin alueella, vaan sattui asumaan samalla

alueella. Matthew’lle valkeni, että hän oli kulkenut talon ohi ennenkin, itse asiassa joka kerta, kun hän ulkoilutti koiraansa. Silloin Matthew tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Ainoa oikea ratkaisu olisi käydä kyseisessä osoitteessa kysymässä tapauksesta ja kaapista.

Matthew oli mies, jolla oli tehtävä

Matthew Emanuel ei voinut pitää kassakaapin sisältöä itsellään, ei sen jälkeen, kun hän oli löytänyt osoitteen. Eihän se ollut hänen omaisuuttaan. Niinpä 30. huhtikuuta 2018, kaksi päivää kassakaapin avaamisen ja sen sisällön löytämisen jälkeen, Matthew käveli

paperiin raapustetun osoitteen luo. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuka oveen tulisi avaamaan, tai olivatko he edes kassakaapin sisällön todellisia omistajia. Pahimmassa tapauksessa, jos tapaaminen menisi vaikka huonosti, voisi hän kutsua poliisin paikalle.

Iäkäs nainen avasi oven

Matthew ei voinut mitenkään tietää, kuka avaisi oven tai mitä tapahtuisi hyvin oudon, mahdollisen rikoksen ympärillä pyörivän keskustelun aikana. Silti hän ei odottanut, että iäkäs nainen avaisi oven. Koska Matthew ei halunnut olla epäkohtelias, hän esitteli

itsensä ja meni suoraan asiaan. Hän meni jopa niin pitkälle, että esitti jo valmiiksi epäröivälle vanhemmalle naiselle kysymyksen: “Onko sinut koskaan ryöstetty?”. Nainen alkoi täristä, ja tähän Matthew ei ollut varautunut. Et ikinä arvaakaan naisen tarinaa.

Heiltä oli ryöstetty 52 000 dollaria

Matthew ei ollut varma, johtuiko naisen tärinä jännityksestä vai puhtaasta kauhusta. Kävi ilmi, että nainen vahvisti Matthew’n epäilyt; hänet oli todellakin ryöstetty aiemmin. Matthew ei voinut uskoa tarinaa, jonka nainen kertoi vuosia sitten tapahtuneesta.

Häneltä ja hänen mieheltään oli ryöstetty 52 000 dollaria. Joulun jälkeisenä yönä 2011 murtovaras murtautui heidän kotiinsa. Kun hän ja hänen miehensä olivat heränneet, rikollinen oli jo kaukana, mukanaan 52 000 dollarin arvosta rahaa, koruja ja kaappi.

Ninjamurtovaras kulki kaduilla kymmenen vuotta

Vaikka Todt Hilliä pidetään yhtenä Staten Islandin varakkaimmista kaupunginosista, sillä on pelottava menneisyys. Kun iäkäs nainen ryöstettiin vuonna 2011, kaupungin kaduilla liikkui naamioitunut henkilö. Lehdistö kutsuikin häntä “ninja-murtovarkaaksi” hänen

vaivihkaisuutensa ja yllättävän onnistumisprosenttinsa vuoksi. Vuosina 2005-2015 Ninja-murtautuja ryösti yli 200 kotia Connecticutissa, New Yorkissa ja New Jerseyssä. Näistä ryöstöistä 160 tapahtui Staten Islandilla, joista monet Todt Hillissä. Olisiko tämä yksi?

Robert Costanzo jäi vihdoin kiinni

Vuonna 2015 viranomaiset pidättivät Robert Costanzo -nimisen miehen Staten Islandilla. Hänellä oli rikollinen menneisyys, ja hän oli oikeudessa jostain murtoihin liittymättömästä asiasta, kun häntä lopulta syytettiin murtojen teosta. Kesti kaksi

vuotta, mutta Costanzo sai lopulta 22 vuoden vankeustuomion. Vaikka monet ihmiset voisivat nukkua rauhallisemmin tietäen, että hän oli telkien takana, Matthew’n löytämä iäkäs nainen oli menettänyt toivonsa jo kauan sitten. Nainen oli epätoivoinen asiasta.

Matthew vei iäkkään naisen kotiinsa

Poliisi oli kertonut iäkkäälle naiselle, ettei hän todennäköisesti enää koskaan näkisi omaisuuttaan. Mutta nyt kun Matthew tiesi, että tämä vanha nainen oli ryöstetty muutama vuosi sitten, Matthew’lla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuoda hänet kotiinsa.

Hän halusi nähdä, pystyisikö nainen tunnistamaan koruja. Hän oli todella hämmästynyt siitä, miten nopeasti kaikki loksahti kohdalleen. Oli valitettavaa, että kassakaappi oli ollut hänen takapihallaan kaikki nämä vuodet. Mutta nyt oikeus oli päässyt pinnalle.

Nainen oli tunteiden vallassa

Matthew oli niin lähellä mysteerin selvittämistä, ja ainoastaan vain kaksi päivää siitä, kun he olivat löytäneet kassakaapin. Heti kun iäkäs nainen näki korut ja käteispinot kasattuna pöydälle, oli hän tunteiden vallassa. Hän alkoi heti itkeä ja täristä, ja samalla

hän halasi Matthew’ta. Nyt he molemmat tiesivät totuuden. Kuuden ja puolen vuoden ajan hän oli elänyt sen trauman kanssa siitä, että joku tuntematon oli tullut hänen kotiinsa hänen nukkuessaan. Et tule arvaamaan, mitä Matthew tekee seuraavaksi.

Matthew palautti kaiken oikealle omistajalle

Tämä iäkäs nainen oli menettänyt arvoesineensä ja hänelle oli kerta toisensa jälkeen kerrottu, ettei hän näkisi niitä enää koskaan. Matthew Emanuel kuitenkin palautti koko kassakaapin sisällön oikealle omistajalleen. Tapahtuma, joka alkoi pelkästä vanhasta

ruostuneesta laatikosta, joka oli myrkkysumakkien ja lehtien peitossa, ja melko lailla unohdettu, oli yhtäkkiä muuttunut merkittäväksi tapahtumaksi vain muutamassa päivässä. Kaikki tuntui tapahtuvan niin nopeasti, mutta ainoastaan hyvällä tavalla.

Hyvä karma oli ainoa palkinto, jonka Matthew halusi

Huonon talven, nälkäisten peurojen ja Bambu-Bob -nimisen maisemansuunnittelijan avulla Matthew pystyi auttamaan tätä naista saamaan takaisin osan kadonneista arvoesineistä, jotka häneltä oli väärästä syystä viety, ja ratkaisemaan asian, johon poliisi

ei ollut pystynyt yli kuuteen vuoteen. Matthew’n mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, mitä hän aikoi tehdä kassakaapin sisällöllä. Jokainen koru ja jokainen dollari, jonka hän oli huolellisesti erottanut toisistaan ja kuivattanut, oli takaisin todellisella omistajalla.

Elefanttipatsas salaperäisen kassakaapin tilalle

Matthew kieltäytyi myös kaikenlaisesta palkkiosta varastettujen esineiden palauttamisesta. Hän kertoi lehdistölle, että ainoa palkinto, jota hän saattoi toivoa, oli hyvä karma. Hänhän teki vain oikein! Hän kuitenkin varmisti, että teki jotain, jotta hän ei

koskaan unohtaisi tapahtumaa. Bambu-Bob oli saanut takapihan valmiiksi, ja kassakaappi oli palannut oikealle omistajalleen. Matthew päätti muistaa koko kokemuksen asettamalla takapihalle bambun viereen pienen keraamisen norsun.

Salahuone

Eräs ensiasunnon omistaja jakoi kuvia sen jälkeen, kun hän löysi uudesta talostaan salaisen huoneen ja kassakaapin. Lopulta hän tuli katumaan sitä suuresti, sillä kyseinen huone kätki sisäänsä muutakin kuin vain kummallisia esineitä. Kyseisestä salaisesta

huoneesta kertova nettikirjoitus levisi kulovalkean tavoin, eikä kodinomistaja osannut odottaa sellaista suosiota. Muutettuaan ensimmäiseen taloonsa vuonna 2015 Jerry-niminen Imgur-käyttäjä jakoi oudon tarinan edellisen omistajan tavaroista siivoamisesta.

Remontin aloitus

Talon edellinen omistaja oli ollut jo iäkäs ja kun hän kuoli, talo myytiin sellaisenaan. Luonnollisesti talo kaipasi kipeästi siivousta ja uudistusta. Ensimmäistä kertaa asunnon omistavana Jerry ei ollut huolissaan siitä, että talossa piti tehdä hieman töitä. Hän ei

tiennyt tarkalleen, mihin oli oikein ryhtymässä tai mitä salaisuuksia hän oli aikeissa löytää. Kahden viikon kuluttua siitä, kun Jerry oli siirtänyt tavaroitaan taloon ja aloittanut kipeästi tarvitun remontin, suuntasi hän katseensa talon keskeneräiseen kellariin.

Salaista huonetta ei mainittu ilmoituksessa

Imgur-sivustoille lähettämässään postauksessa hän väitti, että kellari oli täynnä sellaista roinaa, joka piti yksinkertaisesti vain heittää pois, jotta hänen tavaroilleen saataisiin tilaa. Koska edellisellä omistajalla ei ollut tarpeeksi läheistä perhettä, joka olisi voinut

tulla paikalle ja poistaa tavarat, jäi se Jerryn tehtäväksi poistaa ne itse – ja tavaraa oli paljon! Joskus tavaraa oli enemmän kuin mitä silmä näkee. Siivotessaan kellaria Jerry huomasi vanerinpalasen nojaavan seinään. Se oli outo viritelmä, joten hän irrotti sen.

Laatikoita ja pusseja

Ilmeisesti vanerinpalanen kätki taakseen toisen huoneen, sillä Jerry löysi seinästä jättimäisen reiän, jossa pitäisi olla lisää häkäblokkeja. Uutena kodinomistajana salaisen huoneen löytäminen, josta kiinteistönvälittäjäkään ei ollut lopulta ollut myyntihetkellä

tietoinen, aiheutti hieman huolta. Mitä sen takana oikein voisi olla? Pieni huone oli täynnä laatikoita ja jätesäkkejä, jotka olivat lojuneet lattialla jo kauan pölykerroksista päätellen. Klikkaa seuraavalle sivulle, niin pääset selvittämään mitä Jerry oikein löysi.

Tietenkin salaisessa huoneessa oli salainen kassakaappi

Huonetta ei oltu kytketty talon sähköpiiriin, joten Jerryn oli juostava hakemaan taskulamppu nähdäkseen, mitä huoneen sisällä oli. Paikka näytti aivan kuin jonkinlaiselta bunkkerilta, mutta siinä ei ollut järkeä. Miksi sitä ei oltu siivottu? Näytti

siltä, ettei siellä ollut käynyt ketään aikoihin. Olisiko mahdollista, että edellinen omistaja piilotteli jotain? Et uskokaan, mitä hän lopulta löysi. “Siinä vaiheessa olin hieman järkyttynyt ja jopa peloissani”, Jerry kirjoitti. Uteliaisuus sai hänestä lopulta yliotteen.

Avatako kassakaappi tai ei?

Jerry kiipesi pienen reiän läpi tilaan. Ensimmäinen asia, jonka hän huomasi pienessä huoneessa, olivat päällekkäin pinotut aseen hylsyt. Ne olivat tyhjiä, mutta niitä oli runsain määrin. Miksi ihmeessä joku haluaisi kerätä tyhjiä hylsyjä? Silloin hän huomasi

jotain huoneen nurkassa. Sentryn kassakaappi, raskas ja lukittu. Jerry ei ollut varma, mitä tehdä. Pitäisikö hänen soittaa edellisen omistajan lapsille ja kysyä, tietävätkö he mitään kassakaapista tai salaisesta huoneesta? Jerry oli neuvoton ja jäi miettimään.

Kassakaappi ei ollut edes hänen kiinnostavin löytönsä

Entä jos vanhan miehen lapset haluaisivatkin säilyttää joitain esineistä? Hän päätti yrittää avata kassakaapin. Vaikka se olikin hieman epäeettistä, kassakaappi oli nyt teknisesti hänen, koska hän osti talon sellaisenaan. Ainoa ongelma oli se, että jos hän

löytäisikin jotain epäilyttävää? Hän päättikin laittaa kassakaapin avaamisen taka-alalle ja päätti tutkia huoneen sisältöä hieman tarkemmin. Silloin hän löysi satoja eläviä patruunoita. Pelottavin osa? Ne olivat kaikki lukitsemattomissa laatikoissa nurkassa.

Unta varastetusta tavarasta ja kellareista

Talon edellinen omistaja oli ilmeisesti säilyttänyt niitä siellä täysin lukitsemattomassa laatikossa. Jerry ei osannut sanoa, oliko kyseessä kokoelma vai oliko ne piilotettu kellariin jostain muusta syystä. Valitettavasti hän oli kuitenkin saamassa sen pian

selville. Tutustuttuaan tarkemmin laatikon sisältöön Jerry löysi lisää armeijatyylisiä säiliöitä, joissa oli samanlaisia esineitä kuin ammuksissa. Hän päätti nukkua yönsä päättäen, että hän palaisi salaiseen huoneeseen aamulla. Siinä oli paljon ajateltavaa.

Hän törmäsi sotilasluokan laitteisiin

Hän tulisi olemaan paremmalla tuulella repiäkseen huoneen palasiksi kunnon yöunien jälkeen. Jerry pohtikin minkälaisia salaisuuksia ja aarteita kellarissa oikein voisi olla. Mihin ihmeeseen hän oli törmännyt? Et ikinä arvaakaan, mitä hän löytäisi aamulla.

Seuraava päivä toikin mukanaan uusia paljastuksia. Jerry kiipesi takaisin huoneeseen tutkimaan lukuisia ympäriinsä hajallaan olevia laatikoita ja huomasi, että suurin osa niistä oli merkitty sotilasluokan laitteiksi. Mitä ihmettä Jerry oli oikein lopulta löytänyt?

Harjoitusohjelma siviiliampumista varten

Miksi tuolla vanhalla miehellä oli ollut kaikki nämä sotilasvarusteet? Jerry tiesi heti, että hänen oli avattava laatikot nähdäkseen, mitä niiden sisällä oli. Mutta hän ei ollut valmistautunut siihen, mitä lopulta löysi. Jerry löysi tyhjän kiväärilaatikon, johon oli

 

merkitty “Civilian Marksmanship Program”, mikä tarkoittaa, että edellinen kodinomistaja osasi käyttää näitä aseita. Jokin oli pielessä, edellinen omistaja ei siis ainoastaan kerännyt aseita ja ammuksia, vaan myös käytti niitä. Oliko hänellä siis niihin erikoislupa?

Paljon enemmän ammuksia kuin siviili edes tarvitsisi

Ehkä hänellä oli ollut armeijan erikoislupa pitää kyseisiä esineitä talossaan? Sekään ei tuntunut oikealta, joten Jerry päätti avata laatikot. Sisältö sai hänet melkein juoksemaan ulos huoneesta. Asiat muuttuivat paljon vakavammiksi, kun Jerry lopulta avasi laatikot.

 

Huoneeseen oli kätketty SKS-ilmakivääri, laatikoittain paukkupatruunoita, kaksi laatikkoa kiväärinpatruunoita, laatikollinen 19 mm:n sotilasluokan patruunoita, laatikollinen 8 mm:n patruunoita, laatikoittain Wolf 39 mm:n patruunoita ja yksi kuollut kranaatti.

Penninkolikoita?

Se olikin suuri määrä ammuksia yhdelle vanhalle miehelle. Miksi ne oli edes loppujen lopuksi piilotettuna? Oudointa oli, että Jerryn oudoin löytö on vaarattomin. Erääseen laatikkoon mies oli kätkenyt myös suuren lastillisen pennejä! Mikä ihmeen yhteys

sotilastarvikkeiden ja pennien välillä oikein oli? Niiden täytyi olla jonkin arvoisia, miksi muuten hän säilyttäisi niin suuria määriä? Ne olivat jostain syystä kätkemisen arvoisia, Jerry ei vain keksinyt miksi. Niinpä hän päättikin kysyä apua Internet-yhteisöltään.

Maailmanloppu oli käsillä

Jerryn huoli kasvoi kasvamistaan, kun hän yritti selvittää, miksi edellinen omistaja piilotti kaikki nuo tavarat kellariin. Ehkä he olivat tuomiopäivään “varautuvia”. Sellaisia, jotka halusivat olla erittäin hyvin valmistautuneita yhteiskunnan väistämättömään

romahdukseen sodan, luonnonkatastrofin tai zombi-apokalypsin vuoksi. He yleensä varastoivat ammuksia ja aseita. Mutta eikö siellä pitäisi olla myös säilykkeitä ja vettä? Jerry oli täynnä kysymyksiä, mutta näytti siltä, että vastauksia ei ollut lähimaillakaan.

Aika palata takaisin kassakaappiin

Jotkut keräilijät haluavat myös säästää 1980-lukua edeltävältä ajalta peräisin olevia pennejä, koska ne on valmistettu kuparista. Niitä voitaisiin käyttää kaupankäyntiin, jos dollari menettää arvonsa maailmalla. Nyt takaisin tuohon karmivaan, raskaaseen

kassakaappiin Jerryn kellarin nurkassa. Jerry ei voinut siirtää sitä sen painon vuoksi, joten hänen oli keksittävä, miten se voitaisiin avata huoneessa. Koodin murtaminen ei tullut kysymykseen, joten hän kokosi isänsä työkalut yrittäessään murtaa sen auki.

Ideoita siitä, mitä vanhus oikein halusi piilotella?

Käytettyään paljon enemmän aikaa kassakaapin avaamiseen kuin mitä hän olisi halunnut myöntää, Jerry päätti lopulta soittaa lukkosepälle. Jerry jakoi tarinasta lisätietoja Imgur-ketjuunsa, joka olikin saamassa suuren yleisön seuraajakseen, ja kertoi

kaikille, että lukkoseppä tulisi käymään tulevana maanantaina ja pyysi seuraajia pysymään kuulolla päivitystä varten. Näytti siltä, että kaikki olivat innoissaan nähdäkseen mitä kassakaapin sisällä oikein oli! Jerrykään ei malttanut odottaa.

Ja sitten tuli hiljaisuus

Jos vanhan miehen mielestä oli oikein jättää sotilasluokan aseita ja ammuksia esille, mitä muuta hänellä saattaisi olla? Se olikin viimeinen kerta, kun Imgur-ketju kuuli Jerrystä. Radiohiljaisuuden jälkeen internet-maailma alkoi arvailemaan, mitä hänelle

tapahtui. Jotkut sanovat, että hän sai kassakaapin auki, löysi sieltä käteistä, hylkäsi viestiketjun ja pakeni. Toiset taas sanoivat, että tarina sai ei-toivottua huomiota ja että Jerry postasi jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt. Joten, mitä Jerrylle lopulta oli käynyt?

Hän elää!

Katsojat tuskin osasivat arvata, että jälkimmäinen oli suhteellisen lähellä totuutta. Et uskokaan, mitä Jerrylle tapahtui hänen poissaolonsa aikana. Kahden vuoden kuluttua Jerry otti jälleen aiheen haltuunsa, ja hänen otsikkonsa kuului seuraavanlaisesti:

“PÄIVITYS: Jos joku muistaa tai välittää”. Hän sukelti takaisin pelottavaan tarinaan siitä, millaista hänen elämänsä oli ollut viimeiset pari vuotta. Hänelle alkoi tapahtua hulluja asioita sen jälkeen, kun viestit olivat levinneet, mikä pakotti hänet piiloutumaan vuosiksi

Outoja ihmisiä ja myöhäisiltaisia häiriöitä

Jerry oli siis piilotellut pari viimeistä vuotta ennen kuin hän tunsi olonsa tarpeeksi mukavaksi palatakseen takaisin nettiin viimeistelemään tarinansa salaisesta huoneesta. Ensin kaksi päivää tarinan julkaisemisen jälkeen oudon näköiset ihmiset soittivat hänen

ovikelloaan. Koska hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, keitä he olivat tai mitä he halusivat, hän ei avannut ovea. He viipyivät muutaman minuutin, ennen kuin nousivat autoonsa ja lähtivät. Seuraavana yönä jokin sai hänet hereille, ja hänen koiransa murisi.

Murto teki hänestä vainoharhaisen

Samalla jokin joko osui hänen taloonsa tai joku koputti hänen oveen tai ikkunaan. Kuka tekee sellaista keskellä yötä? Seuraavaksi tapahtui kuitenkin kaikista pelottavin asia. Kaksi yötä myöhemmin joku murtautui Jerryn naapurin taloon. Mitään ei varastettu,

mutta oli selvää, että tunkeutujat etsivät jotain tiettyä. Se saattoi olla pelkkää sattumaa, mutta Jerry oli melko varma siitä, että naapuriin murtautuneet luulivat murtautuvansa hänen taloonsa. Mutta miten ihmeessä he olivat saaneet selville hänen lokaationsa?

Fiaskon jälkeen ei ollut ihme, että hän muutti pois

Entä jos Jerryä häirinneet olivatkin tarpeeksi teknisesti perehtyneitä jäljittääkseen, mistä viestit olivat lähetetty? Onneksi kukaan ei ollut loukkaantunut, mutta Jerry oli enemmän kuin vainoharhainen. Jerry kertoi seuraajilleen, ettei hän paljasta, mitä hän löysi

kassakaapista, koska oli liian vainoharhainen julkaisemaan sitä verkossa. Hän on sittemmin muuttanut pois talosta, Maailma ei saa tietää, mihin vanhus oikeastaan valmistautui, ja tämän tarinan loppu jätti meille enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

1...345...25Sivu 4 / 25
© TrendsCatchers
Advertisement