Nainen (96) kieltäytyi päästämästä ketään sisälle – nyt he vihdoin ymmärsivät miksi

Tekijä

-

2 syyskuun, 2022

Vanha valkoinen talo

Vanha valkoinen talo, salaperäinen asukas ja naapurusto täynnä ihmetteleviä naapureita. Kukaan kyseisessä naapurustossa ei oikein tiennyt mitä tuossa, neiti Jeffersonin omistamassa, vanhassa valkoisessa talossa todella tapahtui. Hän ei ollut päästänyt ketään

sisään vuosiin, ja kuten lopulta kävikin ilmi, siihen oli myös erittäin hyvä syy. Nimittäin neiti Jefferson piilotteli jotain, ja kun hänen naapurinsa lopulta saivat tietää mitä se oli, he eivät enää koskaan voineet katsoa tuota vanhaa naista samalla tavalla. Ota selvää mitä se oli!

Salaperäinen talo

Naapurustossa oli tapahtunut paljon muutoksia vuosien mittaan, mutta neiti Jeffersonin talo oli pysynyt samana päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Talon salaperäisyyttä Taylor ja hänen miehensä Joe ihmettelivät siitä lähtien, kun he muuttivat ison valkoisen

talon viereen. He olivat tavanneet naapurinsa muutaman kerran. Hänen nimensä on Anna ja hän oli jo 96-vuotias. Mutta hän oli useimmiten poissa ja vältteli usein yhteydenottoja. Kunnes se onnekas päivä tapahtui, jolloin Taylor pääsi vihdoinkin näkemään talon sisältä!

Muutto

Mistä tämä kaikki alkoi ja miten Taylor lopulta pääsi tuohon salaperäiseen valkoiseen taloon vieraaksi? Neiti Jefferson oli piilotellut paikkaansa vuosikausia niin, ettei edes postimieskään ollut saanut silmäystä kyseisestä talosta sisältä. Mysteeri alkoi vuonna 2018,

kun Taylor ja Joe muuttivat uuteen taloonsa. He olivat aina asuneet kaupungissa, mutta he päättivät, että haluavat rauhallisempaa elämää. Kantaessaan laatikoita uuteen kotiinsa, Taylor katseli vanhaa valkoista taloa ja outo tunne siitä, että häntä tarkkailtiin valtasi hänet

Naapureilta kysyminen

Naapureilta kysyminen ei auttanut yhtään. Kaikki muut naapurustossa asuvat olivat yhtä aikaa aivan autuaan tietämättömiä tuon vanhan naisen voinnista sekä hänen asunnon sisällöstään. Vanha valkoinen talo oli noin 80 metrin päässä heidän asunnostaan. Se näytti

melko vanhalta ja aivan siltä kuin sitä ei olisi pidetty kunnossa vähään aikaan. Taylor koki, että hänen oli välttämättä saatava tietää naapurinsa tilasta ja kyseli asiasta muilta naapureilta. Lopulta Taylor ei saanut aivan sitä vastausta mitä hän olisi lopulta odottanut.

He oppivat lisää naapurista

Taylorin esittäessä kysymyksen, naapureiden kasvot muuttuivat hyvin vakaviksi. He sanoivat: “Kyllä, siellä asuu 96-vuotias Anna-niminen nainen, joka asuu talossa aivan yksin. Hän on asunut siellä jo viimeiset 50 vuotta, mutta siitä lähtien, kun hänen miehensä

lähti salaperäisesti noin 20 vuotta sitten, hän on käyttäytynyt hyvin oudosti. Sen jälkeen kukaan muu kuin hän ei ole astunut kyseiseen taloon.” Vihdoinkin Taylorilla oli vastaus, mutta kuuluisiko lopulta tuon vanhan rouvan yksityiselämä hänelle. Hän halusi tietää…

Naapurin tapaaminen tuloksetta

Taylor ja Joe päättivät hanakasti, että he haluavat tavata tuon vanhan rouvan nimeltään Anne. He kävelivät kohti salaperäisen näköistä taloa, jonka naapurissa he asustivat. Verhot olivat kaikki kiinni, kuten ne olivat ilmeisesti olleet jo viimeiset 20 vuotta. Taylor oli jopa

peloissaan. Hyvin epätavallinen tunne heräsi entistä vahvempana kun he tulivat lähemmäs taloa. He eivät myöntäneet sitä, mutta he molemmat tunsivat itsensä melko pelokkaiksi. Lopulta he olivat vanhan rouvan ovella ja miettivät mitä ihmettä oikein tehdä seuraavaksi.

Koputus oveen ei tuonut tulosta

Joe koputti vanhaa puuovea. Eikä kauaakaan, kun talon sisältä alkoi kuulua ääntä. Joku todellakin asui siellä! Askelia ja höpötystä. Kului minuutteja eikä oveen oltu vieläkään vastattu. Joku jopa kurkisti vaivihkaa verhon raosta, muttei kuitenkaan näyttäytynyt

täysin. Oliko heidän eleensä lopulta täysin virhe? Pian sen jälkeen he kuulivat jonkun lähestyvän. Sitten ovi avautui ja he näkivät silmäparin ja hyvin ryppyisen ihon. “Keitä te oikein olette ja mitä ihmettä te teette täällä?” he kuulivat tuon vanhan naisen sanovan.

Levoton vastaus

“Olemme uudet naapurinne”, Taylor vastasi iloisesti vanhan rouvan kiukkuiseen kysymykseen. “Ja haluaisimme tutustua teihin paremmin”, hän lisäsi. “Hyvä on, mutta te ette tule sisään. Minä tulen teidän talollenne. Tulen sinne vartin päästä.” nainen vastasi

hanakasti. Hän kuulosti ärtyneeltä. Mikä oli täysin ymmärrettävää, sillä moni naapureista oli juurikin varoittanut Taylorin olla lähestymättä tuota naista. Mutta Taylor oli itsepäinen ja halusi selvittää tuon vanhan rouvan tarinan. Hinnalla millä hyvänsä, mutta oliko se oikein?

Pelottava vanha nainen

Joe ja Taylor kävelivät takaisin kohti omaa kotiaan ihmetellen tapahtumaa. Olivatko he juuri saaneet rouvan poistumaan talostaan? Ja oliko tuo vanha rouva juuri kutsunut itsensä heille vieraaksi? Naapurit olivat oikeassa, tämä vanha rouva on varmasti aika outo. “Miksei

hän kutsuisi meitä taloonsa?” Pian tämän jälkeen he näkivät vanhan rouvan lähestyvän heidän taloaan. Hänellä oli päällään tummat vaatteet, ja hänen kasvonsa näyttivät siltä kuin niillä ei olisi näkynyt hymyä vuosiin. Mihin ihmeeseen he olivat oikein lupautuneet?

Mukava keskustelu, mutta…

Tuo vanha rouva lähestyi taloa hitaasti, mutta varmoin askelin. Lopulta vanha rouva astui sisään taloon ja vaikka Taylor ja Joe olivat hieman peloissaan siitä, miten tapaaminen tulisi oikein menemään, tulisivat he lopulta huomaamaan, että tapaaminen olisi lopulta hyvin

mielenkiintoinen ja antoisa. Anna oli hyvin kohtelias vanha rouva ja kertoi heille paljon tarinoita ajalta, jolloin hän muutti taloonsa ensimmäistä kertaa. Mutta kaikki muuttui, kun Taylor kysyi, voisivatko he joskus myös tulla vierailulle Annan taloon. Mutta miksi näin?

Räikeä vastaus

Taylor yritti esittää kysymyksen mahdollisimman rauhallisesti ja kohteliaasti, jottei onnistuisi hermostuttamaan tuota vanhaa rouvaa. Ehkäpä hän oli hätäillyt hieman, mutta lopulta Annan kasvot muuttuivat. Hän oli astunut taloon jyrkkä ilme kasvoillaan, mutta

tarinoita kertoessaan jopa hymyillyt. Nyt hän oli suorastaan hyvin kiihtynyt. Sen sijaan, että hän olisi kiertänyt aihetta ja etsinyt tekosyitä, vanha rouva Anna sanoi suoraan: “Ei, ei koskaan! Enkä halua, että kysyt minulta enää koskaan tuollaista.” Taylor ymmärsi hyvin.

Järkyttynyt ja samalla hämmentynyt

Taylor oli maansa myynyt. Hän oli hätäillyt kysymyksen kanssa aivan liian aikaisin. Anna lähti lähes välittömästi tämän yhteenoton jälkeen. Hänellä ei selvästikään ollut aikomusta viettää enempää aikaa Taylorin ja Joen kanssa, vaikka tähän mennessä tapaaminen oli ollut

mukava ja lämminhenkinen. Niin nopeasti kuin 96-vuotias rouva vain pystyi, hän käveli takaisin kotiinsa. Joe ja Taylor olivat järkyttyneitä ja hämmentyneitä, eivätkä ymmärtäneet miksi hän olikin yhtäkkiä niin vihainen? Mitä hän oikein piilotteli talossaan? Mitä sitten?

Mitä oikein oli tekeillä?

Joe ja Taylor katsoivat toisiaan ja huokaisivat. Oliko koko muutto kyseiseen naapurustoon täysin suuri virhe? He olisivat halunneet saada hyvät suhteet naapureihinsa, mutta oli vasta ensimmäinen päivä ja jo nyt näytti siltä, että heidän suhteensa Annaan oli täysin

tuhoutunut. Mutta yhden asian he tiesivät varmasti! Heidän oli saatava selville, mitä talossa oikein tapahtui! Mutta loppujen lopuksi olisiko tämä edes heidän oikeutensa? Oliko heillä oikeus tutkia toisten ihmisten yksityiselämää ja kotirauhaa? Tilanne oli toivoton.

He pitivät naapuria silmällä

Taylor päätti alkaa pitää naapuria silmällä normaalia enemmän. Ja sitä mukaa mitä hän tarkkaili naapurinsa kotitaloa, alkoi hän huomata entistä enemmän outoa käytöstä. Aina kun vanha rouva Anna lähti talosta, hän sulki nopeasti oven ja katseli ympärilleen, josko

kukaan ei olisi sattunut näkemään häntä. Lisäksi Anna alkoi yhtäkkiä käydä ulkona aiempaa useammin, mutta Taylorilla ei ollut aavistustakaan siitä minne hän oli menossa. Tilanne oli hyvin outo, niin Taylorin kyttäyksen kannalta kuin Annan liikkumistenkin vuoksi.

Outo musta pakettiauto

Mutta oudoin asia, jonka Taylor huomasi nopeasti oli tuo musta pakettiauto, joka saapui talolle joka viikko lauantaisin. Se pysäköi aina heti talon viereen. Sitten naapuri Anna haki pakettiautosta laukkuja ja laatikoita, ja samalla laittoi pakettiautoon myös joitain omia

laatikoitaan. Pakettiauton kuljettaja ei koskaan poistunut pakettiautosta eikä koskaan mennyt sisälle taloon. Taylorin mielenkiinto kasvoi entisestään ja hänen täytyi saada tietää totuus. Mitä ihmettä tuo naapurin vanha rouva oikein suunnitteli? Se selviäisi hänelle pian.

Strategian suunnittelu

Taylorilla oli outo tunne siitä, että naapurin talossa oli meneillään jotain hämärää. Hän kertoi Joelle oudosta mustasta pakettiautosta, jonka hän oli nähnyt nyt muutaman kerran parkkeerattuna talon eteen. Kun Taylor oli onnistunut kertomaan tämän, Joe päätti, että

heidän oli aika keksiä suunnitelma siitä tavasta, jolla he voisivat saada lisää tietoa siitä, mitä talossa oikein oli meneillään. He halusivat selvittää oliko Anna sekaantunut rikolliseen toimintaan. Jos näin olisi, siitä tulisi loppu Taylorin ja Joen naapurissa. Se oli täysin selvää.

Taylor keksi suunnitelman

Joe alkoi tutkia tarkemmin Annan toimintaa ja samalla myös hänen talonsa historiaa yrittäessään selvittää mitä hän oikein piilotteli. Joe teki perusteellista työtä. Hän kävi kaupungintalolla arkistossa, kirjastossa sekä kyseli ympäri kaupunkia, josko jollakin olisi

antaa jotain tietoa hänelle. Edes pienten ripausten verran. Samaan aikaan Taylor kokeili toista strategiaa. Kun hänen miehensä Joe oli poissa, hän päätti, että jopa voisi murtautua taloon. Olivatko he nyt lopullisesti menneet liian pitkälle? Oliko tuo tieto todellakin tärkeä?

Ovi oli lukossa

Taylor tiesi hyvin, ettei Joe antaisi hänen tehdä sitä, joten hän ei kertonut suunnitelmastaan Joelle etukäteen mitään. Taylor selvitti Annan päivittäistä rytmiä ikkunasta muutaman päivän ajan ja oli nähnyt Annan taas lähtevän kotoa ja arveli, että

hänellä oli ainakin kolme tuntia aikaa ennen kuin Anna palaisi. Hän pukeutui tummiin vaatteisiin ja käveli kohti taloa. Ensin hän yritti kokeilla, josko ulko-ovi sattuisi olemaan auki, mutta valitettavasti se ei ollut. Sitten hän päätti kokeilla onneaan talon takaosasta.

Hän löysi avoimen ikkunan

Taylor kokeili kahta talon takaosassa olevaa ovea, mutta nekin olivat molemmat lukossa. Hän oli pettynyt ja alkoi kyseenalaistamaan koko suunnitelmaansa. Voisiko hän todellakin murtautua tuon vanhan rouvan kotiin ja jopa pahimmassa tapauksessa jäädä itse teolta

kiinni? Taylor toivoi asioiden olevan helpompia. Hän oli melkein päättänyt luovuttaa ja lähteä, mutta sitten hän huomasi osuneensa jättipottiin! Taylor huomasi pienen ikkunan, joka oli jätetty auki. Hän arveli, että pienellä tuurilla hän voisi jopa mahtua siitä läpi!

Tynnyri apuun

Ikkuna oli ensimmäisessä kerroksessa, joten Taylor ei päässyt sinne omin avuin. Hänen täytyisi löytää jotain, jonka päälle kiivetä. Hän katseli ympärilleen ja huomasi puutarhassa vanhan tynnyrin. Taylor pyöräytti sen ympäri ja vieritti sen sitten suoraan kyseisen pienen

ikkunan alle. Mutta hän huomasi jo heti alkuunsa ettei silti tulisi pääsemään sisään taloon. Hänen täytyisi olla hieman korkeammalla, mutta miten ihmeessä hän saisi itsensä nostettua entistä korkeammalle. Hänen olisi kai luovutettava jo heti alkuunsa tehtävästä.

Ryömi ikkunan läpi

Taylor päätti kuitenkin yrittää loppuun asti, olihan hän jo päässyt näinkin pitkälle. Ja lisäksi hän oli päättäväinen, asiassa kuin asiassa. Hän nousi tynnyrin päällä ja yritti vetäytyä lähemmäs ikkunaa. Lopulta hän päästi huudon. Onneksi hän piti tiukasti kiinni, muuten hän

olisi voinut pudota pahasti. Mutta nyt hänen täytyi käyttää kaikki voimansa vetääkseen itsensä ylös ja ryömiäkseen tuosta vihuliaisesta ikkunasta sisään. Lopulta hänen täytyisi myös keksiä uusi reitti asunnosta poistumista varten. Hän ei halunnut jäädä loukkuun.

Pölyinen huone

Taylor ryömi kuin ryömikin lopulta, hitaasti mutta varmasti, tuosta pienestä ikkunasta sisään ja lysähti vanhalle puulattialle. Hän katseli ympärilleen eikä nähnyt mitään outoa. Hän oli olettanut, että talo näyttäisi sisältäpäin ränsistyneemmältä kuin mitä se oikeastaan

oli. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen huone, jonka hän näki. Mitä tuo suuri talo voisi oikein pitää sisällään? Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän tulisi löytämään muualta talosta. Tutkimustyö tulisi olemaan monimutkaisempi kuin mitä hän oli odottanut.

Talon tutkiminen

Hän näki, että kyseinen huone oli melko käyttämätön. Kaikki oli pölyn peitossa ja siellä oli vain muutama laatikollinen lehtiä ja kirjoja. Taylor päätti siirtyä seuraavaan huoneeseen, sillä hän menetti hyvin paljon aikaa yrittäessään murtautua taloon. Hänen täytyisi pysyä

aikataulussaan, sillä hän tiesi hyvin muutamien päivien perusteella, että vanha rouva tulisi palaamaan muutaman tunnin sisään. Jos Taylor haluaisi saada selville totuuden Annasta ja hänen asuntonsa sisällöstä, tilaisuus siihen olisi nyt… Ja niin Taylor tekikin päättäväisesti.

Ylellinen kylpyhuone

Taylor käveli nopeasti, mutta hiljaa ja varmoin askelin seuraavaan huoneeseen. Se oli hyvin suuri kylpyhuone. Taylor ei ollut koskaan eläessään nähnyt näin ylellistä kylpyhuonetta. Varsinkaan niinkin tavanomaisessa naapurustossa. Kyseinen tila oli jyrkässä ristiriidassa

tuon edellisen, pölyisen huoneen kanssa. Tuo vanha talo osoittautuikin olevan täynnä yllätyksiä, jotka jatkuisivat toinen toisensa jälkeen. Mutta sitten Taylor näki jotain, mikä sai hänen sydämensä jyskyttämään… Olisiko tuo löytö todellakin se mitä he olivat etsineet?

Kaksi hammasharjaa?!

Ensi silmäyksellä kylpyhuone vaikutti normaalilta. Hyvin ylelliseltä, mutta silti normaalilta. Mutta sitten Taylor huomasi jotain järkyttävää! Hän näki kylpyhuoneessa jotain eriskummallista yksin asuvalta naiselta. Kaikkea oli kaksin kappalein. Kaksi hammasharjaa,

kaksi kylpytakkia ja niin edelleen. Olisiko Anne säilyttänyt miehensä tavarat kaikki nuo kuluneet vuodet? Vai onko tässä jotain muutakin takana? Luonnollisesti Taylor tietäen, hänen oli saatava tietää totuus. Mutta aika oli käymässä vähiin, sillä Anna oli palaamassa.

Eikö hän ollutkaan yksin?

Taylor tajusi sillä hetkellä, että saattoi olla hyvinkin mahdollista, ettei hän olisi talossa yksin tuona kyseisenä hetkenä. Pelkästään tämä ajatus sai hänen selkärankaansa pitkin kulkemaan hyvin hyytävän väristyksen. Hän tiesi, että hänen oli nyt oltava erityisen

varovainen, mutta se antoi hänelle myös toivoa. Taylor alkoi oppia yhä enemmän ja enemmän Annasta! Ja se olikin ollut tämän kyseisen tutkimusreissun tarkoitus. Mutta tulisiko hänen aikansa riittämään vastausten saamiseksi? Ja oliko talossa joku muukin?

Historian tutkiminen

Sillä välin Joe käveli kylän läpi etsien lisää tietoa Annesta, hänen kodistaan ja lopulta menneisyydestään. Pian hän sai tietää, että lähes kaikki tunsivat Annan, ja kaikilla, jotka tunsivat Annan, oli vahvoja mielipiteitä tuosta vanhasta naisesta. Annalla ja hänen

miehellään osoittautui olevan hyvin mielenkiintoinen menneisyys, joka oli täynnä kiehtovia tapahtumia. 90:een elinvuoteen todellakin riittää monia eri tilanteita, kommelluksia ja kokemuksia. Mutta Taylor olisi mieluummin kuullut niistä Annalta itseltään eikä nuuskien.

Vanha kirjastonhoitaja

Joe oli omalla tahollaan ja edelleen etsi tietoa Annasta ja hänen mystisestä talostaan. Lopulta hän löysi kirjastosta vanhan miehen, joka oli valmis kertomaan lisää Annasta, talosta ja sen menneisyydestä. Hän kertoi, että Anna ja hänen miehensä kuuluivat monta

vuotta naapuruston tärkeimpiin ihmisiin. Naapurusto oli ennen ollut vain kyläpahanen, mutta myöhemmin liitetty kaupunkiin. Kaikki tunsivat heidät anteliaisuudestaan. Pariskunta auttoi yhteisön hankkeissa auttaen kaikkia niitä, joita vain pystyivät. Mikä oli muuttunut?

Rikas pankkiiri

Joe oli yllättynyt tarinasta, sillä tämä oli täysin erilainen vaikutelma kuin mitä hän oli saanut siitä mitä vanha rouva Anna oli itse kertonut heille. Vanha mies sanoi, että Annan aviomies Harold oli alueella hyvin tunnettu, sillä hän oli ollut hyvin menestyvä pankkiiri.

Hän oli ansainnut rahansa ja valtansa ahkeralla työllä, mutta myös sillä, että hän ei aina ollut rehellinen sääntöjen kanssa. Hän teki sopimuksia vääränlaisten ihmisten kanssa, mikä teki hänestä lopulta hyvin rikkaan. Mutta siitä huolimatta hän jakoi omastaan myös muille.

Pelätty mies

Uransa alkuvuosina Harold oli pelätty mies kylässä. Kaikki asukkaat tiesivät, että hänen kanssaan saisi asioita hoidettua, mutta pelkäsivät samalla niitä ihmisiä, joihin hän oli yhteydessä. Mutta maineestaan huolimatta viranomaiset eivät voineet tehdä mitään häntä

vastaan, sillä hänestä oli tullut liian vaikutusvaltainen. Harold käyttikin asemaansa häikäilemättä hyväkseen, mutta aina yhteisönsä hyvinvointi etusijalla. Anna ja Harold tekivät kaikkensa, jotta alue heidän ympärillään kehittyisi ja ihmiset saisivat elannon.

Huono maine

Lopulta tilanne pahamaineisten kumppaneiden kanssa aiheutti Haroldille ja Annelle huonon maineen kylässä. Mutta muutamaa vuotta – ja useita miljoonia dollareita – myöhemmin kaikki muuttui. Kylään oli saapunut uusi mies, jolla olisi entistä suurempi vaikutusvalta ja

joka kääntäisi lopulta Haroldin ja Annen elämän päälaelleen. Monta vuotta oli ehtinyt kulua, mutta nyt oli aika uusille tuulille. Harold ja Anna eivät tienneet miten suhtautua asiaan, mutta yrittivät parhaansa mukaan mukautua. Lopulta kaikki tuli muuttumaan toiseksi.

Kaupungissa oli uusi pastori

Kuka tuo kylään saapunut uusi mies oikein oli? Ja mistä ihmeestä hän oli löytänyt sinne asti? Harold ja Anna pohtivat kyseisen miehen motiiveja ja olivat jopa stressaantuneita tilanteesta. Mies oli pastori, joka ottaisi haltuunsa kirkon kylässä. Hän sai pian tietää

Haroldin maineesta ja sen aiheuttamista ongelmista kylässä. Hän ymmärsi, että kyseessä oli loppujen lopuksi hyvinkin suuri ongelma, ja päätti ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen muuttaa asiat. Mutta mitä yksi mies voisi tehdä tuon kaiken eteen? Erityisesti Haroldin?

Lopulta ystäviä

Pastori Jack päätti käydä vierailulla Haroldin luona säännöllisesti. Jack oli karismaattinen mies, joka sai helposti kontaktin useisiin ihmisiin. Vain muutama kuukausi kylään tulonsa jälkeen, hän oli saanut usean ihmisen luottamuksen ja tuen puolelleen. Myös Harold itse oli

nopeasti vaikuttunut tästä uudesta henkilöstä heidän kylässään. Pian Harold ja pastori Jack huomasivatkin, että heillä oli monia samoja harrastuksia. Lopulta heidän välilleen kehittyi epätavallinen ystävyys. Mutta Anna ei ollut kovin mielissään tästä uudesta muutoksesta…

Muutos hänen elämässään

Jackin ja Haroldin käydessä usein ulkona, Jack käytti aina tilaisuutta hyväkseen ja kertoi Haroldille Raamatusta. Olihan hän pastori, joten hän ei voinut vastustaa tehtäväänsä. Harold ei aluksi pitänyt siitä kovinkaan paljon, mutta hän koki Jackin ystävänään eikä

voinut kieltäytyä. Jossain vaiheessa Jackin sanoilla alkoi olla vaikutusta Haroldiin. Hän alkoi kyseenalaistamaan elämäntapaansa sekä tapaansa hankkia rahaa, vaikka se olikin aina yhteisönsä hyväksi. Harold kertoi tästä muutoksesta myös epäilevälle vaimolleen Annalle.

Antelias

Harold vaikutti mielentilaltaan rauhallisemmalta ja päätti muuttaa elämäntapaansa. Käännyttyään lopulta, hän päätti jättää kaikki pahat tekonsa taakseen ja keskittyä ainoastaan hyvään. Toisella tavoin mitä hän aikaisemmin oli tehnyt, sillä siihen hänellä

olisikin nyt hyvä mahdollisuus. Harold ja Anna päättivät käyttää kertynyttä varallisuuttaan kylässä vaikuttamiseen. Näin he saivat lopulta kerättyä suuren maineensa myöhempinä vuosina. Mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä muutokseen. Haroldin entiset kumppanit…

Rikolliset eivät olleet tyytyväisiä

Rikolliset, joiden kanssa Harold oli aiemmin työskennellyt eivät selvästikään olleet tyytyväisiä siihen, että Harold muutti elämäntapaansa. Se tarkoitti myös sitä, että hän lopetti työskentelyn heille, mikä pilasi heidän suunnitelmansa kerää rahaa myös omiin

taskuihinsa. He halusivat kostaa ja varmistaa, että joku muu, joka työskentelisi heidän kanssaan, ottaisi Haroldin paikan kylässä. Mutta tulisiko tämä tapahtumaan helposti? Harold oli yksin asemassaan eikä Jack olisi tilanteessa, jossa voisi auttaa häntä helposti.

Kaltereiden takana

Näin syntyi ovela suunnitelma Haroldin lavastamiseksi syylliseksi. Rikolliset olivat fiksuja, ja heillä oli pankissa vaikutusvaltaa samanhenkisten ihmisten parissa, jotka auttoivat heitä suunnitelmansa toteuttamisessa. Näin syntyi pian huhu ja vähän myöhemmin virallinen

syyte Haroldia vastaan laajamittaisesta petoksesta. Haroldia vastaan olivat väärät ihmiset, ja hän hävisi jutun oikeudessa. Hän joutui telkien taakse 45 vuodeksi. Kaikki tämä vain elämänmuutoksen vuoksi? Ja vaikka hän oli tehnyt aina parhaansa yhteisönsä eteen…

Menetti miehensä

Kaikki tämä tapahtui vasta 20 vuotta sitten. Annan sydän särkyi siitä, että hän oli nyt menettänyt miehensä. Hän ei ollut enää se antelias, iloinen nainen. Sen sijaan hän alkoi elää kuin erakko. Kukaan ei ole koskaan sen päivän jälkeen tullut hänen taloonsa, ja hän

rajoitti yhteydenpitoa kylän ihmisiin. Mutta tarinassa oli käänne, kirjastonhoitaja sanoi… Joe ei malttanut kuulla tarinan loppua. Kaikki tuo vaikutti jo valmiiksi kuin elokuvista, mutta tarina ei kuitenkaan ollut edes ohitse. Mitä muuta kirjastonhoitajalla oli kerrottavana.

Vankilapako

Kun Harold oli viettänyt tuomiostaan vankilassa vain viisi vuotta, suuri uutinen siitä, että hän oli karannut vankilasta saavutti Annan korvat. Pian kävikin ilmi, että hän oli ylittänyt Yhdysvaltojen rajan. Mies oli luultavasti asunut Etelä-Amerikassa pakonsa jälkeen. Joe oli

ihmeissään, miksei Anna olisi lentänyt miehensä perään ja asettunut yhtä lailla asumaan myös miehensä kanssa? Mutta tilanne ei ollut niin yksiselitteinen. Se sisälsi monia vaarakohtia, jotka olisivat voineet vaarantaa sekä Annan ja Haroldin tilanteen entisestään.

Tutkinta pysähtyi

Kirjastolla työskentelevällä vanhuksella oli vastaus tähänkin. Hän selitti Joelle, että tuon tapahtuman jälkeen alueella oli liikkunut huhu siitä, että Harold olisi palannut kylään asumaan vaimonsa kanssa. Kukaan ei odottanut, että hän todella tekisi jotain niin

riskialtista. Ja viranomaiset olivat lopettaneet virallisen tutkinnan jo vuosia sitten. Mutta kukaan ei tiennyt varmasti, eivätkä he todellakaan halunneet ottaa asiaa puheeksi Annan kanssa. Anna pysytteli myös omalla tahollaan, visusti lukittuna oman kotinsa turvaan.

Taylor oli peloissaan

Samaan aikaan talossa Taylor oli täydessä touhussa. Hän halusikin jatkaa matkaansa, muttei oikein tiennyt mihin suuntaan ja olisiko se lopulta edes järkevää. Hän aikoi kävellä suoraan seuraavaan huoneeseen. Mutta kun hän otti askeleen lähteäkseen kylpyhuoneesta

ja käveli portaita ylös seuraavaan huoneeseen, tapahtui jotain, joka todella säikäytti hänet! Avatessaan oven, hän koki elämänsä järkytyksen! Yhtäkkiä hän kohtasi kasvotusten oudon miehen! Hän oli jäänyt kiinni. Anna todellakin asui miehensä kanssa talossa piilotellen.

Kasvokkain oudon miehen kanssa

Taylor päästi huudon! Kuka tuo mies oikein oli ja mitä hän teki täällä? Mies oli hyvin iäkäs ja hänellä oli jo vaikeuksia kävellä, mutta hän yritti heti rauhoitella Tayloria. Onneksi Taylor tajusi nopeasti, että miehellä oli hyvät aikomukset. Sitten mies sanoi: “Ole hyvä ja istu

alas, selitän sinulle tilanteen. Älä ole peloissasi.” Tilanne oli hyvin koominen. Olihan Taylor juuri tunkeutunut toisten taloon, ilman lupaa ja vielä kenellekään kertomatta. Ja nyt mies halusi selittää hänelle tilanteen eikä suinkaan ollut vihainen Taylorille tunkeutumisesta…

Hän selitti tarinansa

Sitten tuo mies, joka lopulta osoittautui Haroldiksi, osoitti huoneessa olevaa suurta nahkatuolia. Taylor istuutui ja mies alkoi heti alkuunsa puhua. Aivan kuin hän olisi odottanut tätä tilannetta jo vuosia. Mies kertoi Taylorille koko tarinan alusta loppuun. Juuri

tuon samaisen tarinan, jonka Joe oli hetki sitten kuullut vanhalta kirjastonhoitajalta. Hän vakuutti Taylorin, että hän oli syytön ja että hänellä oli parhaat aikeet. Vuosia sitten hän joutui tekemään vaikean päätöksen, tietäen, ettei hän voisi koskaan lähteä tästä talosta…

Taylor oli helpottunut

Taylor oli järkyttynyt mutta myös samalla helpottunut. Heidän naapurinsa Anna ei ollut rikollinen, eikä hänen miehensä ollut myöskään. Mutta miten tilanteen tulisi jatkua? Anna olisi kunnossa, jos salaisuus tulisi julki. Taylorilla olisi myös melkoinen selitys sille, miksi

hän murtautui taloon. Ja Joe ei tietenkään Taylorin tietääkseen tiennyt vielä yhtikäs mitään. Mitä ihmettä tässä naapurustossa oli oikein meneillään yhden lyhyen päivän sisällä? Vanha rouva Anna oli palaamassa takaisin kotiin ja Taylor oli vielä sisällä kodissa.

Joe oli taas järkyttynyt!

Samaan aikaan Joe tuli kotiin ja näki pöydällä lapun. Taylor oli kirjoittanut lappuun hätäisin kirjaimin: “Kulta, tiedän, ettet ikinä antaisi minun tehdä sitä, mutta jos etsit minua, olen luultavasti Annan luona.” Joe oli järkyttynyt! Ja järkytys paheni entisestään, kun hän

katsoi ulos, sillä siellä hän näki Annan lähestyvän kotiaan. Hän oli jo melkein ovellaan ja astumassa sisään! Joe tiesi, että Taylor oli edelleen sisällä talossa. Mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Taylor olikin keskellä tiivistä keskustelua Annan miehen kanssa!

Miten he voisivat selittää tämän?

Mutta kun Anna avasi oven ja astui sisään taloon, hänen suureksi yllätyksekseen Harold ja Taylor juttelivat olohuoneessa. Hänen leukansa loksahti hämmästyksestä ja hän pudotti kaiken, mitä hänellä oli käsissään. Tähän mennessä myös Joe oli saapunut juosten ovelle

katsomaan, voisiko hän mitenkään auttaa Tayloria. Miten heidän tulisi oikein selittää tämä? Taylor oli teknisesti katsoen murtautunut naapurinsa kotiin ja häirinnyt kotirauhaa. Jos Anna olisi päättänyt toisin, olisi Taylor nyt matkalla poliisiasemalle ja saamassa syytteen.

Kaikki oli lopulta hyvin

Onneksi Harold oli rauhallinen ja kertoi Annalle, että hän oli antanut Taylorille merkin tulla sisään. Hän sanoi, että hänellä oli suuri tarve saada lisää ihmiskontaktia kaikkien näiden vuosien jälkeen. Osittain valkoista valhetta sekoitettuna totuuteen. Hän pyysi Annaa myös

päästämään Joen sisään, jotta he voisivat kertoa koko tarinan. Nyt, vuosia myöhemmin, Taylor ja Joe ovat edelleen erittäin hyviä ystäviä Annen ja Haroldin kanssa. He viettävätkin aikaa yhdessä säännöllisesti keskustellen ja pelaten pelejä! Muiden asukkaiden tietämättä.

Orava naputtelee ikkunaa päivittäin 8 vuoden ajan, kunnes isä seuraa häntä ja näkee miksi

Tekijä

Desiree

-

2 syyskuun, 2022

Kummalliset koputukset

Tämä oli jo kolmas kerta sinä samaisena yönä, kun hän kuuli pienen koputuksen. Henkilö sai tarpeekseen jatkuvasta äänestä, joten hän päätti katsoa kotinsa turvakameran kuvamateriaalin saman tien. Hän kuuli myös toisenkin koputuksen. Mies yritti epätoivoisesti

paikantaa kuistin kameran luomaa kuvaa samaiselta yöltä. Hän istui työpöytänsä ääressä pimeydessä ja se mitä hän tuli näkemään nauhalta, sai hänet hämmästyksiin. Hänen oli pakko herättää vaimonsa ja kertoa heti mikä tuon äänen oli aiheuttanut. Lue lisää, mikä.

Unelmaelämää

Kelly oli tavallinen 26-vuotias nuori nainen Yhdysvalloista. Hän oli onnellisesti naimisissa elämänsä rakkauden, Brad Shoemakerin, kanssa ja vastikään valmistunut yliopistosta. He elivät unelmiensa elämää. Heillä oli kaunis koti, hyvät työpaikat ja suhde, josta useimmat

ihmiset saattoivat ainoastaan unelmoida. Asiat eivät kuitenkaan pysyneet samanlaisina. Heidän kotirauhaansa oli häiritty useaan otteeseen, ja usein tämä tapahtui varsinkin öisin, jolloin perhe oli jo nukkumassa. He olivat turhaan yrittäneet selvittää häiriön lähdettä…

Muutosten tuulet

Kaikki muuttui, kun heidän poikansa Jeremy syntyi. He eivät voineet asua enää vanhassa asunnossaan, sillä sen rakenteet sekä pohjaratkaisu ei ollut sopiva vastasyntyneelle vauvalla ja varsinkaan kasvavalle lapselle. Tämä oli nuorelle pariskunnalle vaikea muutos

hyväksyä. Pariskunta päätti, että oli parasta muuttaa maaseudulle, sillä asuntojen hinnat olivat kaupungissa jo kauan sitten ylihinnoiteltuja ja edelleen liian pieniä heidän tarpeisiinsa. Pariskunnalla ei ollut kuitenkaan aavistustakaan, mihin he olivat ryhtymässä.

Täydellinen talo

Perheellä kävi onneksi tuuri ja he löysivät lopulta kauniin kodin. Mutta ongelmana oli se, että se oli kaukana kaupungin hälinästä. Toisaalta he kaipasivatkin enemmän tilaa ja rauhaa perheen kesken. He eivät enää kaivanneet kaupungin tuomaa stressiä ja

aktiviteetteja. Jeremy oli vasta kaksivuotias, kun he muuttivat. Hän tietenkin rakastui kotiin heti sinne tullessaan. Taloa ympäröivät suuret kauniit puut, jotka olivat monien oravien koti. Jeremy rakasti heidän pieniä naapureitaan, mutta hänen äitinsä ei ollut samaa mieltä.

Petoeläimet

“Oravien kuhina ja käyskentely voi houkutella saalistajan pihamaalle, Brad”, Kelly kertoi miehelleen ruokapöydässä. Heidän poikansa Jeremy vietti tuntikausia ulkona jahdaten oravia, ja äiti luonnollisesti pelkäsi hänen turvallisuutensa puolesta. Brad yritti vakuuttaa

hänelle, ettei mitään syytä huoleen ollut. Petoeläimet eivät tulisi pihapiiriin silloin, kun ihmiset olisivat paikalla ja pitäisivät meteliä. Ne pysyttelisivät varmasti poissa lähettyviltä. Eräänä yönä Brad kuitenkin muutti mieltään, kun hän sinä otollisena yönä kuuli meteliä.

Sateinen ilta

Ensimmäisen kerran perheen isä, Brad Shoemaker, kuuli äänen sateisena sunnuntai-iltana. Brad nappasi heti baseball-mailansa eteisestä ja lähti ulos pimeyteen tutkimaan asiaa. Kelly päätti lähteä mukaan ja käveli hänen vierellään, pitäen myös poikansa toista baseball-

mailaa kädessään. He seurasivat meteliä, joka johdatti heidät toiselle puolelle pihapiiriä. Kelly kulki hieman kauempana miehestään, mutta kuuli Bradin avaavan autotallin liukuoven. Se mitä he tulivat näkemään rakennuksen sisältä, sai heidät vapisemaan pelosta

Loukkaantunut eläin

He näkivät autotallin sisällä loukkaantuneen oravan, joka oli loukannut jalkansa. Se juoksi ympäri ämpäri tilaa paniikissa eikä voinut pysähtyä kivusta huolimatta. Kelly yritti heti auttaa eläinparkaa. Hän sai sen lopulta kiinni vaikka tehtävä olikin vaikea villiintyneen

pikkueläimen pyrkiessä pakoon. He puhdistivat pienen eläimen ja sulkivat sen haavan. Heidän poikansa kääri eläimen lämpimään huopaan. Oravan aiheuttaman ääni oli poissa, mutta Kelly ei voinut päästä eroon tuosta tunteesta, että jokin oli edelleen pielessä…

Perheenjäsen

Aika kului ja orava asettui niin sanotusti taloksi. Se oli kuin perheen lemmikki ja vietti heidän lähettyvillä aikaa. Perhe jakoi ruokaansa oravan kanssa ja vastapalvelukseksi orava jakoi läsnäolonsa heidän kanssaan. Lopulta aikaa oli kulunut ja orava päätti jatkaa

matkaansa. Vuoden kuluttua perhe vapautti Lily-oravan lopulta luontoon. Perhe oli kiintynyt uusimpaan tulokkaaseen ja luopuminen oli heille vaikeaa aikaa. Lilyn poissaolo jätti taloon tyhjiön. Siitä huolimatta ei kestänyt kauaakaan, kun koputusäänet kuistin ovella palasivat.

Toivo elää

Kelly ja Brad ryntäsivät heti ovelle toivoen näkevänsä taas Lily-oravan, mutta heitä ei kohdannut muuta kuin ikkunan takaa häämöttävä pimeys. Koputukset jatkuivat ainakin seuraavan kuukauden ajan. Koputuksia kuului siitä lähtien joka yö seuraavan vuoden ajan.

Ennen kuin he tiesivätkään, aikaa oli taas kulunut hieman yli vuosi. Kelly oli saamassa väitöskirjansa yliopistosta valmiiksi, Brad sai ylennyksen töissä ja Jeremy oli aloittamassa jo ala-asteen viidettä luokkaa. Niin moni asia oli muuttunut, mutta yksi asia pysyi samana.

Kyllästyminen

Arki vei perhettä eteenpäin ja kului lähes vuosikymmen. Tuo ääni seurasi heitä edelleen. Joka ilta, säästä huolimatta, ääni palasi. Se seurasi aina samaa kaavaa. Brad turhautui asioiden tilaan, joten hän päätti asentaa kamerat puutarhaansa. Se olisi ainoa keino

selvittää tuon rasittavan äänen lähde. Hän sijoitti muutaman jopa ajotielle nähdäkseen josko ääni tulisi joltakin ulkopuoliselta kulkijalta. Kelly vietti lopulta suurimman osan viikonlopustaan tuijottaen kameroita. Odottaen jotakin, hän lopulta näki pienen liikkeen.

Hän ei voinut uskoa silmiään

“Brad!” Kelly huusi ja ryntäsi yläkertaan herättämään miehensä. Hän ryntäsi myös Jeremyn huoneeseen ja raahasi kymmenvuotiaan dramaattisesti ylös syvästä unestaan. “Kello on kaksi yöllä, Kelly”, Brad valitti seuratessaan häntä takaisin alakerran työhuoneeseen.

Jeremy oli myös ihmeissään eikä osannut edes avata suutaan, ollen edelleen puoliksi unessa. “Mitä nyt?”, he ihmettelivät perheen äidin hätäilyä. Mutta Kelly ei vastannut. Hän veti molemmat Bradin työhuoneeseen ja osoitti suurilla silmillään kohti kuistin kameraa.

Ihme

Brad ja Jeremy alkoivat palata takaisin normaaliin olotilaan unestaan. Brad haukkoi henkeään nähdessään Kellyn osoittaman kohdan kameralta. Hän tarkensi videokuvaa ja zoomasi sitten suoraan siihen kohtaan, mitä hän oli nähnyt juuri hetkeä aikaisemmin. Kelly

kurottautui Jeremyn luo ja halasi häntä, kun Brad kietoutui heidän ympärilleen. Orava naputteli kuistilla. “Lily?” Jeremy kysyi. Kelly nyökkäsi. Orava oli kasvanut. Perhe oli juuri ryntäämässä ovelle päästääkseen Lilyn sisään, kunnes orava teki odottamattoman teon.

Fiksu olento

Lily kiipesi kuistin katonrajaan ja katosi. “Vaihda kameroiden kulmaa”, Jeremy melkein haukkoi henkeään sanoessaan lauseen. Brad vaihtoi tietokoneen näkymän yhteen taloon päin osoittavista kameroista. “Tuolla”, Jeremy osoitti. Lily oli ehtinyt jo katolle asti. Se

kiipesi ketterästi kattotiilien väliseen pieneen rakoon. “Ullakko?” Kelly pohti ääneen. He ryntäsivät kaikki samalla yläkertaan. He eivät voineet uskoa silmiään, sillä se mitä he löysivät ullakoltaan oli jotain täysin odottamatonta. Miten he eivät olleet huomanneet?

Uusia perheenjäseniä

Lily makasi ullakon perällä kääriytyneenä kasaan. Se näytti tekevän kuitenkin jotain. Perheen tarkastellessa Lily-oravan puuhastelua, he huomasivat, että se pesi kolmea kissanpentua jalkojensa välissä ja ruokki niitä rauhallisesti. Kelly purskahti iloisiin kyyneliin.

“Tämä on uskomatonta”, hän sanoi. Brad ja Jeremy eivät puhuneet. Kelly ojensi kätensä heitä kohti, ja he pitivät toisiaan katsellessaan Lilyä. Jeremy hiipi pois ja palasi hetkeä myöhemmin Lilyn vanhan huovan kanssa. “Olemme taas perhe, äiti”, hän hymyili iloisesti.

Tässä on Shoemakerin perhe

Shoemakerin perhe rakensi Lily-oravalle uuden pesän, jotta se olisi tarpeeksi iso pitääkseen sen hoitamat pennut lämpiminä. Perhe nimesikin pennut nimillä Jossie, Alen ja Cliff. Brad myös siivosi ullakon ja teki siitä ystävällisemmän eläimille. He huomasivat, että joka yö,

kun he olivat kuulleet koputusta kuistilla, se oli ollut Lily. Hän oli asunut heidän ullakollaan koko tämän ajan. Kellylle tapahtuma oli hyvin uskomato. Hän ei voinut uskoa silmiään kuinka hänen kasvattamansa “vauva” kasvatti nyt omiaan. Mutta se ei ollut vielä kaikki.

Yksi erityinen orava

Tapa, jolla Lily-orava palasi takaisin pelastajiensa luokse yhä uudelleen ja uudelleen, vei internetin mennessään ja muutti ihmisten käsityksiä oravista ja niiden tunne-elämästä. Shoemakerin perheen tarina levisi Internetissä kuin hullun lailla ja valloitti miljoonien

ihmisten sydämet ympäri maailmaa. Nyt Lily-oravalta löytyy hyvin laaja seuraajakunta verkossa – ihmiset tulevat jopa kauempaa aina Shoemakerien taloon asti tapaamaan sitä. Tarinalle ei olisi voinut kuvitellakaan parempaa loppua. Mutta mitä Lily-oravalle kuuluu nyt?

Jotain muuta

Vaikka oravia on helppo pitää rottien kaltaisina tuholaisina, on erityisesti Lily-orava osannut osoittaa, että ne ovat hyvin älykkäitä olentoja, jotka kykenevät rakkauteen, myötätuntoon ja omistautumiseen. Itse asiassa Lily käyttäytyy enemmän kuin kotieläin kuin villieläin ja

on selvästi kiitollinen ihmisparilta saamastaan avusta. Sillä on tärkeä viesti maailmalle kerrottavanaan. Jokaisella eliöllä on tärkeä, oma tarkoituksensa ekosysteemissä. Niinkin olematon ja turhalta vaikuttava eläin kuin orava, voi todellakin osoittaa meille jotain uutta.

Punaoravan ahdinko

Englannissa punaoravaa pidetään uhanalaisena lajina. Niiden populaatiot vähenevät vierasperäisten harmaaoravien, tautien, tieliikenneonnettomuuksien, petojen ja elinympäristön kuihtumisen sekä uusien ihmisten luomien asutusten laajentumisen vuoksi.

Mutta myös ihmiset ja heidän lemmikkieläimensä ovat valtava uhka oraville. Valitettavasti oravat jäävät usein kiinni rotanloukkuihin tai joutuvat koirien ja kissojen hyökkäysten kohteeksi. Niillä on myös luonnollisesti huono maine, joka on seurannut niitä jo pitkään.

Paljon annettavanaan

Vaikka oravia pidetään yleensä tauteja levittävinä “tuholaisina” ja “riesoina”, jotka ryöstelevät lintujen ruokintalaitteista kaikki syötävät, pureskelevat puut sekä pienet taimet, tuhoavat talojen johdot ja syöksyvät autojen eteen tuhollisin seurauksin, näillä pienillä

“tuholaisilla” on itse asiassa ekosysteemille myös paljon annettavaa. Erään tunnetun Floridan yliopiston tutkijan ja ekologin mukaan ne ovat luonnollisesti olennainen osa tervettä ekosysteemiä. Mutta miten ihmiset oppisivat luottamaan tähän uuteen tietoon?

Elinvoimainen osa ekosysteemiä

Robert McCleery, UF:n elintarvike- ja maataloustieteiden laitoksen villieläinten ekologian ja suojelun laitoksen apulaisprofessori, on tutkinut oravia koko uransa ajan. “Oravat kuuluvat nykyaikaisten kaupunki- ja esikaupunkialueidemme näkyvimpiin villieläimiin, ja ne ovat

elintärkeä osa niitä ekosysteemejä, joissa ne asuvat.” Robert McCleery on omistanut elämänsä lisätäkseen tietoisuutta näistä mielenkiintoisista otuksista. Mutta se miten hän on saanut äänensä kuuluviin ja tietoisuuden ihmisten ilmoille, onkin lopulta täysin toinen asia.

Tärkeä rooli

“Oravien suurin panos metsässä on kasvien koostumuksen muokkaaminen. Niillä on erikoinen tapa ottaa siemeniä, jotka ovat niiden tärkein ravinnonlähde, ja haudata ne”, McCleery selittää. “Ne hautaavat ne kaikkialle ympäristöön, ja usein unohtavat, missä ne

ovat, kun ne palaavat etsimään niitä. Kun näin tapahtuu, ne käytännössä istuttavat siemeniä ympäriinsä ja rikastuttavat ekosysteemiä.” Tämä outo käyttäytyminen, jota kutsutaan kätköilyksi, muuttaa metsämaisemaa ajan mittaan vain parempaan suuntaan.

Salaperäiset eläimet

“Ne laajentavat metsiä ja muuttavat siellä olevia puulajeja”, McCleery sanoi. Esimerkiksi Floridassa oravilla on tärkeä rooli pitkälehtimäntyjen ekosysteemin ylläpitämisessä. McCleery sanoo myös, että vaikka tiedämme oravista paljon, on niin paljon, mitä emme

lopulta vielä täysin tiedä niistä. Siksi hän rakastaa näiden salaperäisten otusten tutkimista. Hän kertoi myös toisen hulvattoman faktan, joka varmasti on jotain sellaista mistä moni meistä ei vielä tiedäkään. Lue seuraavalta sivulta, mikä tämä uskomaton yksityiskohta on.

Ne ovat röyhkeitä!

“Jos olet takapihallasi, kävelet yliopiston kampuksen tai puiston läpi, saatat nähdä ja erityisesti kuulla oravien läsnäolon. Ne pitävät rullaavaa kitinää”, McCleery sanoi. Samalla kun ne pitävät tuota omaleimaista kitisevää ääntä, ne tyypillisesti heilauttavat häntäänsä

päänsä yli. Tämä ele tarkoittaa “perääntykää!” “Ne nuhtelevat sinua, koska olet lähellä puuta, jota ne ovat käyttäneet, tai olet lähellä jotain ruokaresurssia, tai sinut koetaan myös saalistajaksi”, McCleery selitti. Joten mikä Lily-oravan viesti lopulta oli muulle maailmalle?

Lilyn viesti

“Jos Lily voi opettaa edes yhdelle ihmiselle myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan, olivatpa ne kuinka suuria tai pieniä tahansa”, Kelly sanoi, “olemme tehneet sen, mihin olemme ryhtyneet.” Kun seuraavan kerran näet apua tarvitsevan eläimen – olipa se kuinka

suuri tai pieni tahansa – muista, että ystävällisyydellä pääsee pitkälle. Jokaisella olennolla maapallolla on oma tehtävänsä. Me ihmiset olemme täällä ainoastaan vierailemassa ja olemme yhtälailla osa luontoa. Meidän tulisi oppia elää harmoniassa luonnon kulun kanssa.

Uusitut lapsuuden kuvat, jotka todistavat, että jotkut asiat eivät koskaan muutu

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Vanhoja muistoja

Mitä tapahtuu, kun otat esiin vanhoja lapsuuden valokuvia ja alat muistella? Nämä amatöörivalokuvaajat päättivät, että oli aika luoda uudelleen suosikkilapsuusmuistoistaan. Joissakin kuvissa valokuvaajat yksinkertaisesti luovat uudelleen ihastuttavan kuvan

menneisyydestä. Toisissa valokuvissa kuvattavat päättävät luoda lapsuutensa uudelleen hulvattomin tuloksin. Kasvamista hankalasta lapsesta kypsäksi aikuiseksi on hauska seurata silmiemme edessä. Oli miten oli, tulokset ovat hulvattomia! Katso vaikka itse.

Jokainen supersankari tarvitsee apurinsa

Jokainen supersankari tarvitsee apurin, eikö niin? Juuri näin ajattelivat näiden veljesten äiti ja isä, kun he aikoinaan pukivat poikansa Teräsmieheksi halloweeniin. Heidän ilmeistään päätellen he eivät kuitenkaan olleet kovin innoissaan. Vasemmalla oleva isoveli näytti

selvästi ärsyyntyneeltä siitä, että hänen pikkuveljensä kopioi hänen suloisen Halloween-asunsa. Sillä välin pikkuveljellä ei luultavasti ole mitään muistikuvaa tästä. Oli miten oli, se oli hauska kuva silloin, ja vielä hauskempi nyt, kun aikuiset veljekset loivat sen uudelleen!

Ei aivan samanlainen istuvuus

Yksi parhaista asioista siinä, että aikuiset ihmiset ottavat lapsuuskuviaan uudelleen, on huomattava kokoero. Yrittivätpä he sitten ahtautua liian pieneen lapsuusasuun tai istua isän ohjaustangon päällä kuten kolmevuotiaana, se ei todellakaan ole enää sama kuin

ennen, mutta lopputulos on silti hulvaton. Tämä kuva on täydellinen esimerkki. Alkuperäiskappaleessa ylpeä isä poseeraa pyöränsä kanssa, kun hänen pienet poikansa istuvat ohjaustangon päällä ja hänen vierellään. Mielestämme tunnelma on aivan sama!

Sydämeltään villi lapsi

Ehkä joitakin lapsuuskuvia ei pitäisi luoda uudelleen… kuten tätä. Mutta tässä se on olemassa, ja rehellisesti sanottuna se on suorastaan hulvaton! Alkuperäinen kuva on yksi eeppisimmistä pikkulapsikuvista, joita olemme vielä nähneet. Hänen hullunhauska ilme ja

se, että hän vetää valkoisen t-paidan ylleen alusvaatteiksi, on suorastaan hulvatonta. Rakastamme sitä, että tämä kaveri uskalsi jopa luoda uudelleen kuvan, jonka moni häpeäisi kaivaa esiin. Mutta hei, kerran villi lapsi, aina villi lapsi! Katso seuraava kuva.

Nyt ei ole enää aivan yhtä helppoa esitellä pikkuveljeään

Niillä meistä, joilla on sisaruksia, on varmasti kuva tai pari, jossa pidät uutta pikkuveljeäsi tai -siskoasi sylissäsi hymyillen (tai päinvastoin, jos olet nuorin!). Tämä pari ei ole erilainen. Katso, miten ylpeältä isoveli näyttää saadessaan uuden veljen elämäänsä. Äiti ja

isä ovat selvästi vaalineet tätä kuvaa siitä asti, kun heidän poikansa olivat nuorempia, joten se tekee siitä vielä paremman. No, he yrittivät luoda sen uudelleen. Valokuvien uudelleenluominen vaikeutuu, kun pikkuveli ei olekaan enää sen 55 senttimetriä pitkä!

Kerran sotkuinen syöjä on aina sotkuinen syöjä

Pikkulapset eivät ole varsinaisesti tunnettuja siisteydestä tai koordinoinnista. On siis luonnollista, että lapset sotkevat syödessään, ja sen seurauksena heistä on otettu kuva tai pari, jossa heidän kasvonsa ovat ruoan peitossa. Tästä veljesparista otettiin vilpitön kuva,

kun he olivat ulkona urheilumatsissa, kun he olivat vielä pikkulapsia. Vasemmalla oleva veli hymyilee suloisesti, kun taas oikealla oleva veli on täysin ajatuksissaan nauttien makeasta jäätelötötteröstään. Virkistyshetki on todellakin suloinen useammalla kuin yhdellä tavalla!

Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin Sandy

Jos menet rannalle, eivätkä ystäväsi hautaa sinua hiekkaan, oletko edes käynyt rannalla?! Nämä lapset menivät! Kun nämä sisarukset olivat vasta nuorina rantaretkellä, heidät haudattiin leukojaan myöten hiekkaan – ehkäpä vanhempiensa toimesta, jotka olivat

luultavasti haltioissaan saadessaan heidät lopettamaan juoksentelunsa vain muutamaksi minuutiksi. Isoveli ja pikkusisko eivät näytä kovin innostuneilta. Loppujen lopuksi ajatus hiekkaan hautautumisesta on aika siisti, mutta ei kovinkaan hienoa. Ainakin siitä tuli hieno.

Ei enää niinkään vastasyntynyt

Lähes jokaisella vanhemmalla on kuva, jossa hänen vastasyntynyt poikansa tai tyttärensä nukkuu rauhallisesti sylissään. Yleensä uusi äiti tai isä näyttää hirveän uupuneelta, koska vauvan hoitaminen ei ole mikään kävelymatka. Tämän isän kuva on täydellinen esimerkki.

Toki hän näyttää aika väsyneeltä, mutta katsokaa vain, miten hänen uusi lapsensa nukkuu hänen sylissään – se on niin suloista! Siirrytäänpäs eteenpäin 25 vuotta, ja voimme nähdä, ettei hänen poikansa ole enää niinkään vastasyntynyt. Hän ei mahdu enää isänsä syliin!

Jotkut asiat eivät koskaan muutu

Tämä vauvakuva on suorastaan hulvaton. Haluamme kuvitella äidin ja isän työskentelevän väsymättä saadakseen söpön kuvan vastasyntyneestä vain siksi, että hän näyttää siltä kuin hänen kimppuunsa olisi hyökätty. Vaikka kuvasta ei ehkä tullutkaan sellainen kuin he

halusivat, se on silti omalla tavallaan aika söpö, eikö totta? On myös sydäntä lämmittävää nähdä, että heidän pojastaan on kasvanut mies, jolla on selvästi uskomaton huumorintaju. Seuraava kuva saattaa olla listamme söpöin, mutta annamme sinun arvioida sen itse!

Perheasia

Vaikka monet näistä kuvista ovat aikuisten lasten kuvia, on ihanaa nähdä koko perheen osallistuvan näiden menneiden aikojen kuvien luomiseen. Vasemmalla olevassa kuvassa ylpeä isä ja hänen kolme poikaansa ovat kaikki pukeutuneet parhaimpiinsa. Kuva on niin

suloinen, ettei ole mikään yllätys, että he halusivat luoda sen uudelleen. Meidän on annettava heille tunnustusta kaikista kuvan yksityiskohdista. Aina poikien vaatteista siihen (erityisesti oikealla olevan veljen), että nuorin yrittää kaikin keinoin pysyä isänsä sylissä!

Halloween, silloin ja nyt

Jotkut parhaista kuvista, joita muistella aikojen kuluessa, ovat juuri ne lapsuudenkuvat Halloweenista. Emme ainoastaan voi nähdä miten popkulttuuri on muuttunut vuosien varrella, vaan voimme myös nähdä, millaisia – hieman kyseenalaisia – asuvalintoja

onnistuimme tekemään itsellemme. Vasemmalla olevat kolme veljestä näyttävät suloisilta halloween-asuissaan. Vaikka annammekin heille tunnustusta siitä, että he yrittivät jäljitellä oikeanpuoleisessa kuvassa olevia asujaan, he eivät ole enää yhtä söpöjä kuin ennen!

Edelleen parhaat kaverukset

Ah, veljesrakkaus, sitä ei voi verrata mihinkään. Nämä veljekset näyttävät siltä, että he olivat jo nuorina kuin lonkat yhteen lyötyjä. Heillä on sama asento ja samanlaiset vaatteet, joten on helppo ymmärtää, miksi he näyttävät edelleen parhailta kaveruksilta. He

onnistuivat loistavasti, kun oli aika luoda tämä suloinen lapsuuskuva uudelleen – jopa pukeutumalla samoihin paitoihin, joita heillä oli alkuperäisessä kuvassa! Oletko koskaan halunnut luoda lapsuudenkuvan itsestäsi? Katso seuraavat uskomattomat kuvat miten.

Hämmästyttävää huomiota yksityiskohtiin

Tällä lapsuuskuvan uudelleenluonnoksella on melkoinen tarina takanaan. Irina Werning on kansainvälinen valokuvaaja, joka tunnetaan “Takaisin tulevaisuuteen” -valokuvasarjastaan, jossa hän auttaa aikuisia luomaan uudelleen suosikkilapsikuvansa. Werning ei ainoastaan

kuvaa valokuvia itse, vaan hän myös hankkii rekvisiitan ja kuvauspaikat ja jopa valmistaa kaikki puvut itse! “Olen hulluna yksityiskohtiin”, hän kertoi Daily Mailille. “Jokainen yksityiskohta, jokainen nappi, kaikki. Ostin jopa polkupyörän yhtä kuvaa varten eBaysta.”

Sisarusrakkautta

Nämä kuvat todistavat, että pikkulapset pystyvät lähes mihin tahansa tyyliin. Pusero, jossa on juna? Näyttää ihastuttavalta tämän pikkuveljen päällä! Yhteensopivat tiilenpunaiset kauluspaidat? Näyttää hyvältä! Sukkanauhat? Toki, miksipä ei! Ja miksi ei pitelisi

purukumiautomaattia? Söpöä!!! Kun kuitenkin otat saman valokuvan samoilla tyyleillä ja samoilla rekvisiitoilla, asiat näyttävät yhtäkkiä hieman epäsopivilta. Silti nämä kolme veljestä halusivat yrittää luoda lapsuusmuotokuvansa uudelleen, ja tulos on hulvaton.

Äidin suosikkikuva uudelleenluotuna

On vaikea kuvitella, että jotkut lapsuuskuvat voisivat muuttua vielä hauskemmiksi, mutta nämä veljekset todistavat, että ne voivat. Alkuperäinen kuva on supersöpö, mutta myös todella hassu, jos sitä katsoo tarpeeksi kauan. Nämä suloiset veljekset näyttävät vain niin

suloisilta (ja okei, vähän hölmöiltäkin), että emme voi olla hymyilemättä. Ilmeisesti tämä kaksikon lapsuudenkuva on perheen suosikki, joten oli vain oikein, että veljekset päättivät luoda sen uudelleen noin 30 vuotta myöhemmin. Mielestämme he tekivät hienoa työtä.

Matka rannalle, silloin ja nyt

Lapsuudenkuvien täydelliseen uudelleenluomiseen vaikuttavat monet tekijät. Aluksi on oltava samanlainen tausta ja jokseenkin samanlaiset vaatteet. Parhaiten jäljitettyjä lapsuuskuvia ovat kuitenkin ne, joissa sisarukset ovat täysin onnistuneet ilmeissään. Nämä

kolme siskoa ja heidän isoveljensä tekivät juuri niin! Paitsi että he onnistuivat sijoittelemaan kuvat oikein (vasemmalla oleva samanlainen sateenvarjo ja keltainen rantapyyhe ovat mukavia yksityiskohtia), nuorimman siskon itku on kuin kirsikkana päällä.

Äiti halusi vain kuvan pojistaan jouluksi

Vanhemmille voi olla tunnetusti vaikea tehdä ostoksia jouluna. Useimmat vanhemmat sanovat, etteivät he halua mitään. Kun näiden veljien äiti sanoi haluavansa vain hienon valokuvan kolmesta pojasta, he suostuivat mielellään. Mutta tavallisen yhteiskuvan sijaan

veljekset päättivät luoda uudelleen äitinsä suosikkikuvan heistä lapsuudestaan. Ja meidän on sanottava, että he osuivat naulan kantaan. He onnistuivat pukeutumaan samanlaisiin asuihin ja saamaan kasvoilleen samat hulvattomat ilmeet kuin yli 20 vuotta sitten otetussa!

Et sopinut silloin etkä sovi nyt!

Vanhemmat pakottavat lapsensa tekemään hölmöjä asioita vain valokuvan vuoksi. Kuten nämä vanhemmat, jotka pakottivat kolme poikaansa ahtautumaan keinutuoliin. Tällaisen korvaamattoman kuvan jälkeen on luonnollista, että veljekset tekivät sen uudelleen vuosia

myöhemmin vanhemmilleen. Olemme aika vaikuttuneita siitä, että he onnistuivat saamaan aikaan samat ilmeet. Ja bonuspisteet pikkuveljelle siitä, että hänellä on täsmälleen samanlaiset verkkarit! Mutta seuraava kuva saattaa olla listan ehdoton suosikkimme.

He eivät enää näytä aivan yhtä söpöiltä

Haalarit näyttävät söpöiltä pikkulapsilla ja maanviljelijöillä, ja ne pitäisi luultavasti kieltää kaikilta muilta (okei, vitsi vain, keitä me olemme tuomitsemaan). Mutta ihan tosissaan, näiden veljesten ei pitäisi koskaan pukeutua haalareihin aikuisina (vitsi taas… tavallaan).

Joka tapauksessa tämän on oltava yksi hauskimmista uudelleenluoduista lapsuuskuvista listallamme. Se oli jo alun perin aika hauska, mutta kun siihen lisätään vielä 20 vuotta aikaa ja kasvokarvoja, saadaan aikaan uskomaton kuva. Katsopa seuraavat sisarukset!

Silti ystäviä, satoi tai paistoi

Yksi parhaista asioista lapsuuskuvien uudelleenluomisessa on nähdä, kuinka paljon kaikki ovat kasvaneet. Katso vaikka kahta nuorinta sisarusta oikealla yllä. Nämä kaksi olivat aikoinaan porukan lyhimmät, mutta nyt he ovat ohittaneet vanhemmat sisaruksensa.

Nuorin veli näyttää jopa siltä, että hänellä on kokonainen metri enemmän kuin joillakin sisaruksillaan! Vaikka heidän pituutensa on saattanut muuttua, on selvää, että heidän leikkisät persoonallisuutensa ovat pysyneet samoina. Seuraava saa varmasti hymyilemään!

Minun vuoroni!

Rakastamme tätä kuvaa aivan valtavasti, ja monesta syystä. Koulun päättäminen voi olla muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Mutta niille, joilla on pieniä lapsia, se voi olla vielä vaikeampaa. Vasemmalla olevassa kuvassa isä on valmistumispäivänä pitelemässä pientä

tytärtään sylissään, kun tämä pitää suloisesti hänen valmistumislakkiaan. Tämä kuva on jo itsessään koskettava, mutta kuvavirkistys saattaa olla vielä parempi! Tällä kertaa on hänen tyttärensä vuoro valmistua, ja nyt hän pitää isää sylissään! Se on hassu ja kevyt kuva!

Lomalla, silloin ja nyt

Kukapa ei rakastaisi katsella lomakuvia, jotka muistuttavat meitä hauskoista ajoista, joita olemme viettäneet perheidemme kanssa? Toki saatamme viettää suurimman osan matkasta riitelemällä sisaruksiemme kanssa ja hieromalla rasvaa auringonpolttamiin, mutta

kyseisten hetkien sisällä on paljon onnellisia hetkiä. Vasemmalla olevan kuvan otti äiti, kun lapset hyppivät isän syliin rannalla. Perheen oli siis aivan pakko luoda tämä kuva uudelleen, kun he lähtivät rantalomalle 20 vuotta myöhemmin. Tuloksena on hulvaton lopputulos.

Hyvää joulua, silloin ja nyt

Ah, juhlapyhät. Mitäpä kuvat olisikaan ilman niitä! Täydellinen aika pukeutua parhaaseen joulupukin myssyyn ja istua paikallaan, kun äiti ottaa kuvan. Voi luoja, istukaahan nyt paikoillanne ja hymyilkää! Rehellisesti sanottuna se, että saat pienokaisesi istumaan

paikallaan niin kauan, että voit ottaa kuvan, on suuri voitto kaikille vanhemmille ja juhlimisen arvoinen asia. Ja vaikka luulisi, että se helpottuisi, kun lapset kasvavat, niin ei! Kaikesta huolimatta ne onnistuvat jotenkin. Yritäpä olla nauramatta seuraavalle kuvalle.

Vielä epäileväinen pikkuveljeään kohtaan

Lapsen ilmeestä päätellen hän oli selvästi skeptinen pikkuveljeään kohtaan. Ehkä hän ei ollut varma, oliko hän valmis ottamaan kaikkea sitä vastuuta mitä isoveljenä oleminen vaatii. Tai ehkä hän tiesi, että päivät, jolloin hän voisi nukkua kokonaisia yöunia, olivat jo

kauan sitten ohi. Oli miten oli, näyttää siltä, että hän pysyi paikalla tarpeeksi kauan, jotta he saivat luotua tämän hauskan kuvan oikealla tavalla. Isoveli näyttää varmasti yhtä skeptiseltä kaikkien näiden vuosien jälkeen! Katso vaikka itse ylläolevasta kuvasta miten.

T-Rex-kädet 20 vuotta myöhemmin

Pikkulapset ovat hassuja ja leikkisiä olentoja, joten ei ole yllättävää, että monilla vanhemmilla on vasemmanpuoleisen kuvan kaltaisia kuvia. Vaikka ne tuntuisivatkin hassuilta, ne ovat täydellinen muisto äidille, isälle ja sisaruksille, joita he voivat muistella

vielä vuosienkin päästä. Siksi tämäntyyppisten valokuvien uudelleenluominen on 100-prosenttisen hulvatonta. Olemme iloisia nähdessämme, että näillä sisaruksilla on edelleen selvästi leikkisä huumorintaju ja super läheisiä! Seuraava pari on ollut BFF:t läpi kaiken!

Parhaat kaverit, 30 vuotta myöhemmin!

Kun vanhenemme, yhteydenpito ystäviin vaikeutuu. Työn, perheen ja kaikkien elämän mutkien välillä on ihme, että meillä on edes aikaa viettää ystävien kanssa. Siksi tämä uudelleenluotu lapsuudenkuva on erityisen koskettava. Alkuperäisessä kuvassa nämä kaksi

nuorta ovat ala-asteella. Tämä alkuperäinen kuva on jo itsessään ihastuttava ja tuo täydellisesti esiin kaverusten persoonallisuudet. Eteenpäin kolme vuosikymmentä eikä näytä siltä, että paljoa olisi muuttunut! Seuraava kuva osoittaa suosikkipaikkoja lapsena.

Jotkut asiat muuttuvat

Vaikka tämä uudelleenluotu lapsuuskuva näyttää samanlaiselta kuin alkuperäinen, on selvää, että alue on muuttunut paljon! Itä- ja Länsi-Saksaa erottava Berliinin muuri ei ole enää olemassa, sillä se purettiin vuonna 1989. Vaikka voi olla surullista, kun tietyt asiat

lapsuudestamme muuttuvat, tämä kuva osoittaa, ettei se ole aina huono asia. Rakastamme sitä, että tämä kaveri loi kaiken muun täydellisesti uudelleen. Aina hänen farkuista, takista ja lenkkareista hänen kampaukseensa ja asentoonsa asti – tämä on siis arvokas muisto!

Isä ja poika, 60 vuotta myöhemmin

Tämä on yksi listamme sydäntälämmittävimmistä kuvista, ja se osoittaakin, että vaikka kasvamme aikuisiksi, tarvitsemme yhä vanhempiamme. Tämä isä oli lapsesta asti selvästi tärkeä hahmo poikansa elämässä. Ja vaikka hän teki pitkiä työpäiviä, hänellä oli aina aikaa

potkia jalkapalloa lastensa kanssa. Lähes 60 vuotta eteenpäin, ja jotkut asiat eivät koskaan muutu! Hänen poikansa on toki lähes metrin pitempi kuin hän, mutta on selvää, että heidän siteensä on yhä yhtä vahva kuin silloin ennenkin.

Hulkamania villiintyy, veli!

Hulk Hogan ja painifanit rakastavat tätä lapsuuden virkistyskuvaa! Tämä superfani oli onnekas, kun hän ei tavannut kuuluisaa painijaa vain kerran vaan kahdesti! Vasemmalla olevassa ihastuttavassa kuvassa fani näyttää siltä, että hän oli vasta esiteini-ikäisenä

Hulkin tunnusomaiseen päänsulkuun vangittuna. Hän on selvästi yhä fani kymmenen vuotta myöhemmin, ja pääsi tapaamaan painijan sekä luomaan kuvan uudelleen. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan tätä perinnettä vanhetessaan. Hienoja muistoja!

Silloin ja nyt

Vanhemmat vaalivat lapsistaan otettuja valokuvia ikuisesti! Siksi he ovat niin innokkaita pakottamaan lapsensa pukeutumaan naurettaviin vaatteisiin ja poseeraamaan tunnin putkeen ammattivalokuvaajalle, ja maksavat sitten satoja euroja muistoesineestä.

Palatakseni ajatukseen naurettavista vaatteista… Katsokaa vaikka näiden veljesten housuja. Ymmärrämme, että lapsesi puetaan kuvaa varten yhteensopiviin vaatteisiin, mutta nämä ruudulliset housut ovat hyvin hulvattomat. Ilmeisesti veljeksetkin olivat sitä mieltä!

Vielä villiä ja vapaata

Pienet lapset ovat villejä ja vapaita. He eivät ole vielä katkeroituneet negatiivisista kokemuksista, joita maailma voi heittää päälleen, ja pienet lapset vain näkevät asiat eri tavalla – mikä näkyy täysin selvästi tämän vasemmalla olevan tytön alkuperäisessä

kuvassa. Rakastamme sitä, miten suloiselta hän näyttää valkoisessa t-paidassaan, kapinallisessa lookissaan ja tietenkin isänsä ylisuurissa saappaissa. Voimme vain veikata, että tämä oli hänen vanhempiensa suosikkikuva. Varmasti hieno muisto ja uudelleenluonti!

Uusitut lapsuuden kuvat, jotka todistavat, että jotkut asiat eivät koskaan muutu

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Vanhoja muistoja

Mitä tapahtuu, kun otat esiin vanhoja lapsuuden valokuvia ja alat muistella? Nämä amatöörivalokuvaajat päättivät, että oli aika luoda uudelleen suosikkilapsuusmuistoistaan. Joissakin kuvissa valokuvaajat yksinkertaisesti luovat uudelleen ihastuttavan kuvan

menneisyydestä. Toisissa valokuvissa kuvattavat päättävät luoda lapsuutensa uudelleen hulvattomin tuloksin. Kasvamista hankalasta lapsesta kypsäksi aikuiseksi on hauska seurata silmiemme edessä. Oli miten oli, tulokset ovat hulvattomia! Katso vaikka itse.

Jokainen supersankari tarvitsee apurinsa

Jokainen supersankari tarvitsee apurin, eikö niin? Juuri näin ajattelivat näiden veljesten äiti ja isä, kun he aikoinaan pukivat poikansa Teräsmieheksi halloweeniin. Heidän ilmeistään päätellen he eivät kuitenkaan olleet kovin innoissaan. Vasemmalla oleva isoveli näytti

selvästi ärsyyntyneeltä siitä, että hänen pikkuveljensä kopioi hänen suloisen Halloween-asunsa. Sillä välin pikkuveljellä ei luultavasti ole mitään muistikuvaa tästä. Oli miten oli, se oli hauska kuva silloin, ja vielä hauskempi nyt, kun aikuiset veljekset loivat sen uudelleen!

Ei aivan samanlainen istuvuus

Yksi parhaista asioista siinä, että aikuiset ihmiset ottavat lapsuuskuviaan uudelleen, on huomattava kokoero. Yrittivätpä he sitten ahtautua liian pieneen lapsuusasuun tai istua isän ohjaustangon päällä kuten kolmevuotiaana, se ei todellakaan ole enää sama kuin

ennen, mutta lopputulos on silti hulvaton. Tämä kuva on täydellinen esimerkki. Alkuperäiskappaleessa ylpeä isä poseeraa pyöränsä kanssa, kun hänen pienet poikansa istuvat ohjaustangon päällä ja hänen vierellään. Mielestämme tunnelma on aivan sama!

Sydämeltään villi lapsi

Ehkä joitakin lapsuuskuvia ei pitäisi luoda uudelleen… kuten tätä. Mutta tässä se on olemassa, ja rehellisesti sanottuna se on suorastaan hulvaton! Alkuperäinen kuva on yksi eeppisimmistä pikkulapsikuvista, joita olemme vielä nähneet. Hänen hullunhauska ilme ja

se, että hän vetää valkoisen t-paidan ylleen alusvaatteiksi, on suorastaan hulvatonta. Rakastamme sitä, että tämä kaveri uskalsi jopa luoda uudelleen kuvan, jonka moni häpeäisi kaivaa esiin. Mutta hei, kerran villi lapsi, aina villi lapsi! Katso seuraava kuva.

Nyt ei ole enää aivan yhtä helppoa esitellä pikkuveljeään

Niillä meistä, joilla on sisaruksia, on varmasti kuva tai pari, jossa pidät uutta pikkuveljeäsi tai -siskoasi sylissäsi hymyillen (tai päinvastoin, jos olet nuorin!). Tämä pari ei ole erilainen. Katso, miten ylpeältä isoveli näyttää saadessaan uuden veljen elämäänsä. Äiti ja

isä ovat selvästi vaalineet tätä kuvaa siitä asti, kun heidän poikansa olivat nuorempia, joten se tekee siitä vielä paremman. No, he yrittivät luoda sen uudelleen. Valokuvien uudelleenluominen vaikeutuu, kun pikkuveli ei olekaan enää sen 55 senttimetriä pitkä!

Kerran sotkuinen syöjä on aina sotkuinen syöjä

Pikkulapset eivät ole varsinaisesti tunnettuja siisteydestä tai koordinoinnista. On siis luonnollista, että lapset sotkevat syödessään, ja sen seurauksena heistä on otettu kuva tai pari, jossa heidän kasvonsa ovat ruoan peitossa. Tästä veljesparista otettiin vilpitön kuva,

kun he olivat ulkona urheilumatsissa, kun he olivat vielä pikkulapsia. Vasemmalla oleva veli hymyilee suloisesti, kun taas oikealla oleva veli on täysin ajatuksissaan nauttien makeasta jäätelötötteröstään. Virkistyshetki on todellakin suloinen useammalla kuin yhdellä tavalla!

Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin Sandy

Jos menet rannalle, eivätkä ystäväsi hautaa sinua hiekkaan, oletko edes käynyt rannalla?! Nämä lapset menivät! Kun nämä sisarukset olivat vasta nuorina rantaretkellä, heidät haudattiin leukojaan myöten hiekkaan – ehkäpä vanhempiensa toimesta, jotka olivat

luultavasti haltioissaan saadessaan heidät lopettamaan juoksentelunsa vain muutamaksi minuutiksi. Isoveli ja pikkusisko eivät näytä kovin innostuneilta. Loppujen lopuksi ajatus hiekkaan hautautumisesta on aika siisti, mutta ei kovinkaan hienoa. Ainakin siitä tuli hieno.

Ei enää niinkään vastasyntynyt

Lähes jokaisella vanhemmalla on kuva, jossa hänen vastasyntynyt poikansa tai tyttärensä nukkuu rauhallisesti sylissään. Yleensä uusi äiti tai isä näyttää hirveän uupuneelta, koska vauvan hoitaminen ei ole mikään kävelymatka. Tämän isän kuva on täydellinen esimerkki.

Toki hän näyttää aika väsyneeltä, mutta katsokaa vain, miten hänen uusi lapsensa nukkuu hänen sylissään – se on niin suloista! Siirrytäänpäs eteenpäin 25 vuotta, ja voimme nähdä, ettei hänen poikansa ole enää niinkään vastasyntynyt. Hän ei mahdu enää isänsä syliin!

Jotkut asiat eivät koskaan muutu

Tämä vauvakuva on suorastaan hulvaton. Haluamme kuvitella äidin ja isän työskentelevän väsymättä saadakseen söpön kuvan vastasyntyneestä vain siksi, että hän näyttää siltä kuin hänen kimppuunsa olisi hyökätty. Vaikka kuvasta ei ehkä tullutkaan sellainen kuin he

halusivat, se on silti omalla tavallaan aika söpö, eikö totta? On myös sydäntä lämmittävää nähdä, että heidän pojastaan on kasvanut mies, jolla on selvästi uskomaton huumorintaju. Seuraava kuva saattaa olla listamme söpöin, mutta annamme sinun arvioida sen itse!

Perheasia

Vaikka monet näistä kuvista ovat aikuisten lasten kuvia, on ihanaa nähdä koko perheen osallistuvan näiden menneiden aikojen kuvien luomiseen. Vasemmalla olevassa kuvassa ylpeä isä ja hänen kolme poikaansa ovat kaikki pukeutuneet parhaimpiinsa. Kuva on niin

suloinen, ettei ole mikään yllätys, että he halusivat luoda sen uudelleen. Meidän on annettava heille tunnustusta kaikista kuvan yksityiskohdista. Aina poikien vaatteista siihen (erityisesti oikealla olevan veljen), että nuorin yrittää kaikin keinoin pysyä isänsä sylissä!

Halloween, silloin ja nyt

Jotkut parhaista kuvista, joita muistella aikojen kuluessa, ovat juuri ne lapsuudenkuvat Halloweenista. Emme ainoastaan voi nähdä miten popkulttuuri on muuttunut vuosien varrella, vaan voimme myös nähdä, millaisia – hieman kyseenalaisia – asuvalintoja

onnistuimme tekemään itsellemme. Vasemmalla olevat kolme veljestä näyttävät suloisilta halloween-asuissaan. Vaikka annammekin heille tunnustusta siitä, että he yrittivät jäljitellä oikeanpuoleisessa kuvassa olevia asujaan, he eivät ole enää yhtä söpöjä kuin ennen!

Edelleen parhaat kaverukset

Ah, veljesrakkaus, sitä ei voi verrata mihinkään. Nämä veljekset näyttävät siltä, että he olivat jo nuorina kuin lonkat yhteen lyötyjä. Heillä on sama asento ja samanlaiset vaatteet, joten on helppo ymmärtää, miksi he näyttävät edelleen parhailta kaveruksilta. He

onnistuivat loistavasti, kun oli aika luoda tämä suloinen lapsuuskuva uudelleen – jopa pukeutumalla samoihin paitoihin, joita heillä oli alkuperäisessä kuvassa! Oletko koskaan halunnut luoda lapsuudenkuvan itsestäsi? Katso seuraavat uskomattomat kuvat miten.

Hämmästyttävää huomiota yksityiskohtiin

Tällä lapsuuskuvan uudelleenluonnoksella on melkoinen tarina takanaan. Irina Werning on kansainvälinen valokuvaaja, joka tunnetaan “Takaisin tulevaisuuteen” -valokuvasarjastaan, jossa hän auttaa aikuisia luomaan uudelleen suosikkilapsikuvansa. Werning ei ainoastaan

kuvaa valokuvia itse, vaan hän myös hankkii rekvisiitan ja kuvauspaikat ja jopa valmistaa kaikki puvut itse! “Olen hulluna yksityiskohtiin”, hän kertoi Daily Mailille. “Jokainen yksityiskohta, jokainen nappi, kaikki. Ostin jopa polkupyörän yhtä kuvaa varten eBaysta.”

Sisarusrakkautta

Nämä kuvat todistavat, että pikkulapset pystyvät lähes mihin tahansa tyyliin. Pusero, jossa on juna? Näyttää ihastuttavalta tämän pikkuveljen päällä! Yhteensopivat tiilenpunaiset kauluspaidat? Näyttää hyvältä! Sukkanauhat? Toki, miksipä ei! Ja miksi ei pitelisi

purukumiautomaattia? Söpöä!!! Kun kuitenkin otat saman valokuvan samoilla tyyleillä ja samoilla rekvisiitoilla, asiat näyttävät yhtäkkiä hieman epäsopivilta. Silti nämä kolme veljestä halusivat yrittää luoda lapsuusmuotokuvansa uudelleen, ja tulos on hulvaton.

Äidin suosikkikuva uudelleenluotuna

On vaikea kuvitella, että jotkut lapsuuskuvat voisivat muuttua vielä hauskemmiksi, mutta nämä veljekset todistavat, että ne voivat. Alkuperäinen kuva on supersöpö, mutta myös todella hassu, jos sitä katsoo tarpeeksi kauan. Nämä suloiset veljekset näyttävät vain niin

suloisilta (ja okei, vähän hölmöiltäkin), että emme voi olla hymyilemättä. Ilmeisesti tämä kaksikon lapsuudenkuva on perheen suosikki, joten oli vain oikein, että veljekset päättivät luoda sen uudelleen noin 30 vuotta myöhemmin. Mielestämme he tekivät hienoa työtä.

Matka rannalle, silloin ja nyt

Lapsuudenkuvien täydelliseen uudelleenluomiseen vaikuttavat monet tekijät. Aluksi on oltava samanlainen tausta ja jokseenkin samanlaiset vaatteet. Parhaiten jäljitettyjä lapsuuskuvia ovat kuitenkin ne, joissa sisarukset ovat täysin onnistuneet ilmeissään. Nämä

kolme siskoa ja heidän isoveljensä tekivät juuri niin! Paitsi että he onnistuivat sijoittelemaan kuvat oikein (vasemmalla oleva samanlainen sateenvarjo ja keltainen rantapyyhe ovat mukavia yksityiskohtia), nuorimman siskon itku on kuin kirsikkana päällä.

Äiti halusi vain kuvan pojistaan jouluksi

Vanhemmille voi olla tunnetusti vaikea tehdä ostoksia jouluna. Useimmat vanhemmat sanovat, etteivät he halua mitään. Kun näiden veljien äiti sanoi haluavansa vain hienon valokuvan kolmesta pojasta, he suostuivat mielellään. Mutta tavallisen yhteiskuvan sijaan

veljekset päättivät luoda uudelleen äitinsä suosikkikuvan heistä lapsuudestaan. Ja meidän on sanottava, että he osuivat naulan kantaan. He onnistuivat pukeutumaan samanlaisiin asuihin ja saamaan kasvoilleen samat hulvattomat ilmeet kuin yli 20 vuotta sitten otetussa!

Et sopinut silloin etkä sovi nyt!

Vanhemmat pakottavat lapsensa tekemään hölmöjä asioita vain valokuvan vuoksi. Kuten nämä vanhemmat, jotka pakottivat kolme poikaansa ahtautumaan keinutuoliin. Tällaisen korvaamattoman kuvan jälkeen on luonnollista, että veljekset tekivät sen uudelleen vuosia

myöhemmin vanhemmilleen. Olemme aika vaikuttuneita siitä, että he onnistuivat saamaan aikaan samat ilmeet. Ja bonuspisteet pikkuveljelle siitä, että hänellä on täsmälleen samanlaiset verkkarit! Mutta seuraava kuva saattaa olla listan ehdoton suosikkimme.

He eivät enää näytä aivan yhtä söpöiltä

Haalarit näyttävät söpöiltä pikkulapsilla ja maanviljelijöillä, ja ne pitäisi luultavasti kieltää kaikilta muilta (okei, vitsi vain, keitä me olemme tuomitsemaan). Mutta ihan tosissaan, näiden veljesten ei pitäisi koskaan pukeutua haalareihin aikuisina (vitsi taas… tavallaan).

Joka tapauksessa tämän on oltava yksi hauskimmista uudelleenluoduista lapsuuskuvista listallamme. Se oli jo alun perin aika hauska, mutta kun siihen lisätään vielä 20 vuotta aikaa ja kasvokarvoja, saadaan aikaan uskomaton kuva. Katsopa seuraavat sisarukset!

Silti ystäviä, satoi tai paistoi

Yksi parhaista asioista lapsuuskuvien uudelleenluomisessa on nähdä, kuinka paljon kaikki ovat kasvaneet. Katso vaikka kahta nuorinta sisarusta oikealla yllä. Nämä kaksi olivat aikoinaan porukan lyhimmät, mutta nyt he ovat ohittaneet vanhemmat sisaruksensa.

Nuorin veli näyttää jopa siltä, että hänellä on kokonainen metri enemmän kuin joillakin sisaruksillaan! Vaikka heidän pituutensa on saattanut muuttua, on selvää, että heidän leikkisät persoonallisuutensa ovat pysyneet samoina. Seuraava saa varmasti hymyilemään!

Minun vuoroni!

Rakastamme tätä kuvaa aivan valtavasti, ja monesta syystä. Koulun päättäminen voi olla muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Mutta niille, joilla on pieniä lapsia, se voi olla vielä vaikeampaa. Vasemmalla olevassa kuvassa isä on valmistumispäivänä pitelemässä pientä

tytärtään sylissään, kun tämä pitää suloisesti hänen valmistumislakkiaan. Tämä kuva on jo itsessään koskettava, mutta kuvavirkistys saattaa olla vielä parempi! Tällä kertaa on hänen tyttärensä vuoro valmistua, ja nyt hän pitää isää sylissään! Se on hassu ja kevyt kuva!

Lomalla, silloin ja nyt

Kukapa ei rakastaisi katsella lomakuvia, jotka muistuttavat meitä hauskoista ajoista, joita olemme viettäneet perheidemme kanssa? Toki saatamme viettää suurimman osan matkasta riitelemällä sisaruksiemme kanssa ja hieromalla rasvaa auringonpolttamiin, mutta

kyseisten hetkien sisällä on paljon onnellisia hetkiä. Vasemmalla olevan kuvan otti äiti, kun lapset hyppivät isän syliin rannalla. Perheen oli siis aivan pakko luoda tämä kuva uudelleen, kun he lähtivät rantalomalle 20 vuotta myöhemmin. Tuloksena on hulvaton lopputulos.

Hyvää joulua, silloin ja nyt

Ah, juhlapyhät. Mitäpä kuvat olisikaan ilman niitä! Täydellinen aika pukeutua parhaaseen joulupukin myssyyn ja istua paikallaan, kun äiti ottaa kuvan. Voi luoja, istukaahan nyt paikoillanne ja hymyilkää! Rehellisesti sanottuna se, että saat pienokaisesi istumaan

paikallaan niin kauan, että voit ottaa kuvan, on suuri voitto kaikille vanhemmille ja juhlimisen arvoinen asia. Ja vaikka luulisi, että se helpottuisi, kun lapset kasvavat, niin ei! Kaikesta huolimatta ne onnistuvat jotenkin. Yritäpä olla nauramatta seuraavalle kuvalle.

Vielä epäileväinen pikkuveljeään kohtaan

Lapsen ilmeestä päätellen hän oli selvästi skeptinen pikkuveljeään kohtaan. Ehkä hän ei ollut varma, oliko hän valmis ottamaan kaikkea sitä vastuuta mitä isoveljenä oleminen vaatii. Tai ehkä hän tiesi, että päivät, jolloin hän voisi nukkua kokonaisia yöunia, olivat jo

kauan sitten ohi. Oli miten oli, näyttää siltä, että hän pysyi paikalla tarpeeksi kauan, jotta he saivat luotua tämän hauskan kuvan oikealla tavalla. Isoveli näyttää varmasti yhtä skeptiseltä kaikkien näiden vuosien jälkeen! Katso vaikka itse ylläolevasta kuvasta miten.

T-Rex-kädet 20 vuotta myöhemmin

Pikkulapset ovat hassuja ja leikkisiä olentoja, joten ei ole yllättävää, että monilla vanhemmilla on vasemmanpuoleisen kuvan kaltaisia kuvia. Vaikka ne tuntuisivatkin hassuilta, ne ovat täydellinen muisto äidille, isälle ja sisaruksille, joita he voivat muistella

vielä vuosienkin päästä. Siksi tämäntyyppisten valokuvien uudelleenluominen on 100-prosenttisen hulvatonta. Olemme iloisia nähdessämme, että näillä sisaruksilla on edelleen selvästi leikkisä huumorintaju ja super läheisiä! Seuraava pari on ollut BFF:t läpi kaiken!

Parhaat kaverit, 30 vuotta myöhemmin!

Kun vanhenemme, yhteydenpito ystäviin vaikeutuu. Työn, perheen ja kaikkien elämän mutkien välillä on ihme, että meillä on edes aikaa viettää ystävien kanssa. Siksi tämä uudelleenluotu lapsuudenkuva on erityisen koskettava. Alkuperäisessä kuvassa nämä kaksi

nuorta ovat ala-asteella. Tämä alkuperäinen kuva on jo itsessään ihastuttava ja tuo täydellisesti esiin kaverusten persoonallisuudet. Eteenpäin kolme vuosikymmentä eikä näytä siltä, että paljoa olisi muuttunut! Seuraava kuva osoittaa suosikkipaikkoja lapsena.

Jotkut asiat muuttuvat

Vaikka tämä uudelleenluotu lapsuuskuva näyttää samanlaiselta kuin alkuperäinen, on selvää, että alue on muuttunut paljon! Itä- ja Länsi-Saksaa erottava Berliinin muuri ei ole enää olemassa, sillä se purettiin vuonna 1989. Vaikka voi olla surullista, kun tietyt asiat

lapsuudestamme muuttuvat, tämä kuva osoittaa, ettei se ole aina huono asia. Rakastamme sitä, että tämä kaveri loi kaiken muun täydellisesti uudelleen. Aina hänen farkuista, takista ja lenkkareista hänen kampaukseensa ja asentoonsa asti – tämä on siis arvokas muisto!

Isä ja poika, 60 vuotta myöhemmin

Tämä on yksi listamme sydäntälämmittävimmistä kuvista, ja se osoittaakin, että vaikka kasvamme aikuisiksi, tarvitsemme yhä vanhempiamme. Tämä isä oli lapsesta asti selvästi tärkeä hahmo poikansa elämässä. Ja vaikka hän teki pitkiä työpäiviä, hänellä oli aina aikaa

potkia jalkapalloa lastensa kanssa. Lähes 60 vuotta eteenpäin, ja jotkut asiat eivät koskaan muutu! Hänen poikansa on toki lähes metrin pitempi kuin hän, mutta on selvää, että heidän siteensä on yhä yhtä vahva kuin silloin ennenkin.

Hulkamania villiintyy, veli!

Hulk Hogan ja painifanit rakastavat tätä lapsuuden virkistyskuvaa! Tämä superfani oli onnekas, kun hän ei tavannut kuuluisaa painijaa vain kerran vaan kahdesti! Vasemmalla olevassa ihastuttavassa kuvassa fani näyttää siltä, että hän oli vasta esiteini-ikäisenä

Hulkin tunnusomaiseen päänsulkuun vangittuna. Hän on selvästi yhä fani kymmenen vuotta myöhemmin, ja pääsi tapaamaan painijan sekä luomaan kuvan uudelleen. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan tätä perinnettä vanhetessaan. Hienoja muistoja!

Silloin ja nyt

Vanhemmat vaalivat lapsistaan otettuja valokuvia ikuisesti! Siksi he ovat niin innokkaita pakottamaan lapsensa pukeutumaan naurettaviin vaatteisiin ja poseeraamaan tunnin putkeen ammattivalokuvaajalle, ja maksavat sitten satoja euroja muistoesineestä.

Palatakseni ajatukseen naurettavista vaatteista… Katsokaa vaikka näiden veljesten housuja. Ymmärrämme, että lapsesi puetaan kuvaa varten yhteensopiviin vaatteisiin, mutta nämä ruudulliset housut ovat hyvin hulvattomat. Ilmeisesti veljeksetkin olivat sitä mieltä!

Vielä villiä ja vapaata

Pienet lapset ovat villejä ja vapaita. He eivät ole vielä katkeroituneet negatiivisista kokemuksista, joita maailma voi heittää päälleen, ja pienet lapset vain näkevät asiat eri tavalla – mikä näkyy täysin selvästi tämän vasemmalla olevan tytön alkuperäisessä

kuvassa. Rakastamme sitä, miten suloiselta hän näyttää valkoisessa t-paidassaan, kapinallisessa lookissaan ja tietenkin isänsä ylisuurissa saappaissa. Voimme vain veikata, että tämä oli hänen vanhempiensa suosikkikuva. Varmasti hieno muisto ja uudelleenluonti!

Kahden lapsen pariskunta tilasi vain yhden lastenaterian – tarjoilija tiesi, että jotain oli vialla

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Oliko kaikki hyvin?

Tarjoilija Judithille tuli hyvin huolestunut olo, kun perhe, jolla oli mukanaan kaksi lasta, tilasikin ravintolassa vain yhden lastenaterian. Hän päätti pitää heitä silmällä ja huomasi, että pikkutyttö ei saanut ollenkaan syötävää eikä muu perhe edes puhunut hänelle. Mitä

ihmettä oli oikein tekeillä? Hän päätti näyttää tytölle kylttiä, johon oli kirjoittanut suurin kirjaimin “Tarvitsetko apua?”. Hän saikin nopeasti tarvitsemansa vahvistuksen… Tämä pieni tyttö tarvitsi apua ja hän tarvitsisi sitä juuri nyt! Lue eteenpäin mitä tytölle kävi!

Nyt toimeksi!

Judith oli valmis ryhtymään toimiin nyt, kun hän oli vihdoin pystynyt kommunikoimaan pikkutytön kanssa. Kun perhe nousi seisomaan ja tarttui pientä tyttöä kädestä, Judith oli enemmän kuin valmis asettumaan heidän tielleen esittämällä muutamia vaikeita

kysymyksiä… Matkalla ulos ravintolasta Judith ja muutama muu illallisvieras pysäyttivät perheen lähdön ja asettivat heidät vastakkain siitä, mitä he olivat saaneet selville. Isä meni punaiseksi kuin kirsikka ja katsoi sitten tytärtään. “Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää…”

Hän yritti kyllä selittää

Isä alkoi kuumeisesti selittää, miksi hän ei ostanut tyttärelleen ateriaa, ja kun hän oli lopettanut, Judith tuskin pystyi uskomaan sitä. Mutta minkä syyn isä oli kertonut? Oliko pikkutytöllä jotain vikaa? Vai oliko jotain muuta tekeillä? Judith oli työskennellyt samassa

ravintolassa tarpeeksi kauan tietääkseen, että hän saattoi luottaa vaistoonsa asiakkaiden suhteen. Kun nuori perhe astui sisään sinä iltapäivänä, hänellä oli heti outo tunne. Mikään ei ollut selvästi pielessä, eikä hänellä ollut aikaa selvittää, mikä heissä vaivasi häntä.

Kiireinen ilta

Oli lauantai-illallisruuhka, joten ravintola oli täynnä vieraita. Judith varmisti, että perhe oli asettunut pöytäänsä, ja kiirehti sitten ottamaan tilauksia muilta vierailta, jotka olivat jo istuutuneet paikoilleen juomien kanssa. Perhe vaikutti mukavalta, mutta Judith ei päässyt

eroon tuosta tunteesta. Judith ohitti perheen useita kertoja matkallaan edestakaisin ennen kuin palasi ottamaan heidän ruokatilauksensa. Ainoa asia, jonka hän huomasi, oli se, että he olivat hiljaisempia kuin muut vieraat, varsinkin kun pöydässä oli kaksi pientä lasta.

Valmiina kaikkeen

Urallaan tarjoilijana Judith tiesi, että hyvin käyttäytyvätkin lapset saattoivat muuttaa mielialaa nopeasti. Hän oli kiitollinen aina, kun lapset eivät juosseet ympäriinsä tai huutaneet. Hän tunsi melkein syyllisyyttä siitä, että oli arvioinut perheen väärin, kun he

olivat saapuneet paikalle. Mutta Judithin helpotus muuttui nopeasti, kun perhe alkoi paketoida tilaustaan. Judith huomasi, että he olivat tilanneet vain kolme ateriaa. Koska perheessä oli kaksi vanhempaa ja kaksi lasta, summa ei siten täsmännyt alkuunsakaan.

Huoli

Judith oli huolissaan toisesta lapsesta. Heidän pääruokansa riittivät tyydyttämään aikuisen, mutta ne eivät olleet tarpeeksi suuria jaettavaksi. Ja vaikka lapsi sattuisikin olemaan nirso syöjä, vanhempien olisi pitänyt tilata ainakin jotain pientä. Judith tutki lapsia nähdäkseen,

oliko niissä merkkejä jostain oudosta. Lapset vaikuttivat hyväkäytöksisiltä ja kohteliailta. Mutta nähtyään vuosien ajan erilaisia perheitä, Judith oli nähnyt vanhempien pidättävän lapsilta ruokaa rangaistukseksi. Hän päätti selvittää, mistä oikein tapauksessa oli kyse.

Ruoka loppui

Kaikki pöydässä istuvat olivat vilkkaita ja puhuivat, paitsi pikkutyttö. Vanhemmat ja heidän poikansa juttelivat keskenään, mutta tyttö vain istui hiljaa. Hän ei edes reagoinut, kun muut nauroivat tai kertoivat tarinaa. Judith ei huomannut mitään merkkejä siitä, että nuori

tyttö oli järkyttynyt tilanteesta, mutta hän tiesi myös, että jotkut lapset saattoivat tottua myrkyllisiin perheisiin. Eräässä vaiheessa pikkutyttö käyttäytyi kuin aikoisi nousta pöydästä. Mutta heti kun tyttö liikahti, hänen isänsä tarttui hänen käteensä eikä päästänyt.

Tarkempi tarkastelu

Judith haki perheen ruoan ja toi sen pöytään. Hän laski täysikokoiset pääruoat vanhempien eteen ja piti sitten lasten ateriaa. Judith keräsi niin paljon rohkeutta kuin pystyi ja päätti, että hänen oli sanottava jotain. Hän ei voinut vain katsoa muualle. Judith oli varma, ettei

perhe ollut huomannut hänen katselevan heitä, joten hän esitti hämmentynyttä hämmennystä puuttuvasta ateriasta. Hän kysyi, kumpi lapsista oli tilannut aterian, ja astui askeleen lähemmäs pientä tyttöä antaakseen tälle mahdollisuuden ojentaa kätensä.

Vastaus

Pohtimatta asiaa hetkeäkään isä vastasi, että ateria oli hänen pojalleen. Lapset itse eivät reagoineet lainkaan, vaikka poika näytti tyytyväiseltä, että hänen ruokansa oli valmis. Edelleen hämmentyneenä käyttäytyvä Judith kysyi, puuttuiko toinen lasten ateria, ja sanoi

mielellään tarkistavansa keittiöltä, oliko se vahingossa unohtunut. Koko perhe näytti jähmettyvän kuullessaan Judithin kysymyksen. Tyttö oli erityisen kiinnostunut siitä, mitä Judith kysyi. Hän tuijottikin Judithia sellaisella katseella, jota tarjoilija ei ymmärtänyt.

Kutsuttiin pois paikalta

Judith huomasi heti, että vanhemmat käyttäytyivät häntä kohtaan eri tavalla. Heidän ruumiinkielensä kertoi hänelle, että he olivat lopettaneet kysymyksiin vastaamisen. Vaikka hän olisi halunnut jatkaa kyselemistä, hänellä oli muita pöytiä hoidettavana eikä hän

halunnut joutua hankaluuksiin asiakkaiden häiritsemisestä. Mutta hän ei ollut vielä valmis luovuttamaan. Judithin aika alkoi käydä vähiin selvittää, mitä pikkutytölle tapahtui. Hän halusi epätoivoisesti auttaa, mutta hän pystyi tekemään vain vähän, kun tyttö ei puhunut.

Surullinen näky

Judith jatkoi perheen tutkimista sillä välin, kun hän kantoi lautasia muihin pöytiin. Vanhemmat ja poika söivät kaikki, mutta pieni tyttö ei koskenut mihinkään. Kukaan heistä ei tarjoutunut jakamaan tai antamaan hänelle palaa ateriastaan. Tyttö näytti niin

surulliselta, että se särki Judithin sydämen. Jonkun oli tehtävä jotain. Judith keksi päässään erilaisia suunnitelmia samalla, kun teeskenteli, ettei huomannut perhettä. Oli pakko olla jokin keino kommunikoida pikkutytön kanssa ilman, että hänen vanhempansa näkisivät.

Mieleinen paikka

Judith oli yhtäkkiä kiitollinen siitä, että tunsi ravintolan niin hyvin. Hän oli työskennellyt siellä monta vuotta ja oli muistanut ulkoa, missä hän saattoi seistä nähdäkseen tietyt pöydät. Oli yksi paikka, josta hän ajatteli voivansa viestittää tytölle ilman, että muu perhe

näki hänet. Judith kiirehti testaamaan teoriaansa. Kun Judith pääsi mieleiselleen paikalle, tiellä oli pylväs, joka esti häntä näkemästä poikaa. Judith ajatteli voivansa lähettää tytölle viestin kysyäkseen, oliko hän vaarassa. Suunnitelma oli kuitenkin hieman riskialtis.

Viesti

Judith päätti ensin vilkuttaa tytölle, mutta tyttö ei vastannut hänelle. Hän näytti olevan hieman hämmentynyt siitä, mitä oli tekeillä. Hänen täytyi todellakin puhua tytön kanssa kahden kesken, ennen kuin perhe lähtisi ravintolasta. Judithilla oli sellainen tunne, että

jokin oli pielessä. Sitten hän tarttui kynään ja paperiin ja kirjoitti viestin ylös, siinä luki ”Tarvitsetko apua?”. Tyttö katsoi Judithin suuntaan ja nyökkäsi isänsä huomaamatta. Judith kirjoitti ”ok” kertoakseen tytölle, että hän auttaisi häntä. Nyt piti keksiä vain suunnitelma.

Apua kollegalta

Helpoin tapa olisi, että Judith puhuisi tytön kanssa kylpyhuoneessa, se oli ainoa paikka, jossa hän voisi puhua tytön kanssa kenenkään häiritsemättä. Judithilla oli idea, mutta siihen tarvittiin kollegoiden apua. Judith ilmoitti lähimmille kollegoilleen, että perheessä oli

jotain meneillään, ja yksi heistä oli itse asiassa samaa mieltä siitä, että hänkin oli huomannut sen. Judith keksi suunnitelman, jonka mukaan hänen kollegansa kaataisi vahingossa limsaa isän ja tytön päälle. Tämän oli saatava heidät pois pöydän äärestä.

Pomolle täytyi kuitenkin kertoa

Judithin oli ensin kerrottava pomolleen, koska hän ei halunnut saada potkuja tytön auttamisesta. Hänen pomonsa itse asiassa suostui suunnitelmaan. Heidän on autettava tyttöä, vaikka käytökselle olisi ollut hyvä syy. Heistä tuntui, että heidän velvollisuutensa oli

tietää koko tarina. Niinpä he panivat suunnitelman liikkeelle. Judith oli hyvin hermostunut, mutta tiesi, että he toimivat oikein. Hänen kollegansa meni nopeasti pöytään ja otti juomatilauksen. Sitten oli aika aloittaa suunnitelma, juomia läikytettiin. Ja isä suuttui.

Kuiskaus korvaan

Judithin mielestä tämä oli outoa, mutta asia muuttuisi entistä oudommaksi. Äiti tarttui Judithia käsivarresta, hän veti Judithia lähemmäs. Judith oli hämmentynyt. Sitten äiti kuiskasi ”vie hänet nopeasti”. Judith ei voinut uskoa korviaan. Aikaa ei ollut hukattavana,

hän käveli lapsen kanssa kylpyhuoneeseen. Tyttö, Anna, vaikutti helpottuneelta, että hän oli vihdoin kahden Judithin kanssa. Nyt hän saattoi vihdoin kertoa tarinansa Judithille ilman, että kukaan tarkkaili häntä. Anna oli hermostunut ja kysyi voiko luottaa Judithiin.

Judith tunsi itsensä avuttomaksi

Hän yritti puhua isälle, mutta tämä ei suostunut liikkumaan, hänellä ei ollut mitään selitettävää Judithille. Hän käski Judithin huolehtia omista asioistaan. Judith tunsi itsensä murskatuksi, hän halusi vain auttaa pikku Annaa. Judith veti syvään henkeä, hän ei voinut

antaa tämän mennä ohi. Judith keräsi rohkeutta kohdata isä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miten mies reagoisi. Mutta hän oli täysin pihalla tilanteesta. Jos Anna tarvitsisi apua, hän aikoi auttaa häntä keinolla millä hyvänsä, hän tiesi tekevänsä oikein.

Lähestyi lopulta pöytää

Sitten Judith käveli pöytään, ja isä kysyi, oliko hän tullut pyytämään anteeksi. Judith kertoi, että hänellä oli muita suunnitelmia, jolloin mies alkoi nauraa. Hän ei pelännyt pientä tarjoilijaa, hän käski Judithin olla varovainen seuraavien vaiheidensa suhteen. Judith käski

isän olla hiljaa ja antaa hänen puhua. Isä oli hieman hämmentynyt, hän ei odottanut tällaista reaktiota Judithilta yhtäkkiä. Judith kehotti häntä kertomaan tyttärensä tilanteesta. Hän puhui niin kovaa, että kaikki kuulivat hänet. Sitten isä alkoi yhtäkkiä taputtaa.

Kuvausryhmä

Kunnes kuin tyhjästä saapui kuvausryhmä. Judith oli täysin häkeltynyt. Hän ei tiennyt, miten reagoida. Sitten Anna tuli Judithin luo ja halasi häntä. Judith pystyi vain tuijottamaan kaikkia ympärillään olevia. Sitten Anna sanoi: “Olet hyvä ihminen Judith”. Judith vaati

selitystä. Ilmeisesti Judithin pomo ja paras ystävä olivat päättäneet ilmoittaa hänet piilokameraohjelmaan, jotta maailma tietäisi, miten hieno ihminen Judith on. Kaikki tämän päivän lehdistön jäsenet olivat mukana koko operaatiossa. Judith ei tiennyt mitä sanoa.

Kaikki oli kuin unesta

Hänestä tuntui, että kaikki tapahtunut oli täysin epätodellista. Judithin tunteet olivat herkässä ja hän kiitti kaikkia. Tapahtuma tuntui hänestä hienolta, että vihdoinkin hänen hyvät tekonsa tunnustettiin. Kameraryhmä kiitti häntä siitä, että hän oli hyvä tyyppi. Judith

ei vaikuttanut vihaiselta siitä, että häntä huijattiin mukaan ohjelmaan. Tämä osoitti hänen hyvän puolensa. Hän katsoi jakson lopulta kotona yhdessä Annan ja sekä hänen perheensä kanssa. Loppujen lopuksi kaikki olikin hyvin ja pystyivät kaikki nauramaan tapahtuneelle.

Kahden lapsen pariskunta tilasi vain yhden lastenaterian – tarjoilija tiesi, että jotain oli vialla

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Oliko kaikki hyvin?

Tarjoilija Judithille tuli hyvin huolestunut olo, kun perhe, jolla oli mukanaan kaksi lasta, tilasikin ravintolassa vain yhden lastenaterian. Hän päätti pitää heitä silmällä ja huomasi, että pikkutyttö ei saanut ollenkaan syötävää eikä muu perhe edes puhunut hänelle. Mitä

ihmettä oli oikein tekeillä? Hän päätti näyttää tytölle kylttiä, johon oli kirjoittanut suurin kirjaimin “Tarvitsetko apua?”. Hän saikin nopeasti tarvitsemansa vahvistuksen… Tämä pieni tyttö tarvitsi apua ja hän tarvitsisi sitä juuri nyt! Lue eteenpäin mitä tytölle kävi!

Nyt toimeksi!

Judith oli valmis ryhtymään toimiin nyt, kun hän oli vihdoin pystynyt kommunikoimaan pikkutytön kanssa. Kun perhe nousi seisomaan ja tarttui pientä tyttöä kädestä, Judith oli enemmän kuin valmis asettumaan heidän tielleen esittämällä muutamia vaikeita

kysymyksiä… Matkalla ulos ravintolasta Judith ja muutama muu illallisvieras pysäyttivät perheen lähdön ja asettivat heidät vastakkain siitä, mitä he olivat saaneet selville. Isä meni punaiseksi kuin kirsikka ja katsoi sitten tytärtään. “Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää…”

Hän yritti kyllä selittää

Isä alkoi kuumeisesti selittää, miksi hän ei ostanut tyttärelleen ateriaa, ja kun hän oli lopettanut, Judith tuskin pystyi uskomaan sitä. Mutta minkä syyn isä oli kertonut? Oliko pikkutytöllä jotain vikaa? Vai oliko jotain muuta tekeillä? Judith oli työskennellyt samassa

ravintolassa tarpeeksi kauan tietääkseen, että hän saattoi luottaa vaistoonsa asiakkaiden suhteen. Kun nuori perhe astui sisään sinä iltapäivänä, hänellä oli heti outo tunne. Mikään ei ollut selvästi pielessä, eikä hänellä ollut aikaa selvittää, mikä heissä vaivasi häntä.

Kiireinen ilta

Oli lauantai-illallisruuhka, joten ravintola oli täynnä vieraita. Judith varmisti, että perhe oli asettunut pöytäänsä, ja kiirehti sitten ottamaan tilauksia muilta vierailta, jotka olivat jo istuutuneet paikoilleen juomien kanssa. Perhe vaikutti mukavalta, mutta Judith ei päässyt

eroon tuosta tunteesta. Judith ohitti perheen useita kertoja matkallaan edestakaisin ennen kuin palasi ottamaan heidän ruokatilauksensa. Ainoa asia, jonka hän huomasi, oli se, että he olivat hiljaisempia kuin muut vieraat, varsinkin kun pöydässä oli kaksi pientä lasta.

Valmiina kaikkeen

Urallaan tarjoilijana Judith tiesi, että hyvin käyttäytyvätkin lapset saattoivat muuttaa mielialaa nopeasti. Hän oli kiitollinen aina, kun lapset eivät juosseet ympäriinsä tai huutaneet. Hän tunsi melkein syyllisyyttä siitä, että oli arvioinut perheen väärin, kun he

olivat saapuneet paikalle. Mutta Judithin helpotus muuttui nopeasti, kun perhe alkoi paketoida tilaustaan. Judith huomasi, että he olivat tilanneet vain kolme ateriaa. Koska perheessä oli kaksi vanhempaa ja kaksi lasta, summa ei siten täsmännyt alkuunsakaan.

Huoli

Judith oli huolissaan toisesta lapsesta. Heidän pääruokansa riittivät tyydyttämään aikuisen, mutta ne eivät olleet tarpeeksi suuria jaettavaksi. Ja vaikka lapsi sattuisikin olemaan nirso syöjä, vanhempien olisi pitänyt tilata ainakin jotain pientä. Judith tutki lapsia nähdäkseen,

oliko niissä merkkejä jostain oudosta. Lapset vaikuttivat hyväkäytöksisiltä ja kohteliailta. Mutta nähtyään vuosien ajan erilaisia perheitä, Judith oli nähnyt vanhempien pidättävän lapsilta ruokaa rangaistukseksi. Hän päätti selvittää, mistä oikein tapauksessa oli kyse.

Ruoka loppui

Kaikki pöydässä istuvat olivat vilkkaita ja puhuivat, paitsi pikkutyttö. Vanhemmat ja heidän poikansa juttelivat keskenään, mutta tyttö vain istui hiljaa. Hän ei edes reagoinut, kun muut nauroivat tai kertoivat tarinaa. Judith ei huomannut mitään merkkejä siitä, että nuori

tyttö oli järkyttynyt tilanteesta, mutta hän tiesi myös, että jotkut lapset saattoivat tottua myrkyllisiin perheisiin. Eräässä vaiheessa pikkutyttö käyttäytyi kuin aikoisi nousta pöydästä. Mutta heti kun tyttö liikahti, hänen isänsä tarttui hänen käteensä eikä päästänyt.

Tarkempi tarkastelu

Judith haki perheen ruoan ja toi sen pöytään. Hän laski täysikokoiset pääruoat vanhempien eteen ja piti sitten lasten ateriaa. Judith keräsi niin paljon rohkeutta kuin pystyi ja päätti, että hänen oli sanottava jotain. Hän ei voinut vain katsoa muualle. Judith oli varma, ettei

perhe ollut huomannut hänen katselevan heitä, joten hän esitti hämmentynyttä hämmennystä puuttuvasta ateriasta. Hän kysyi, kumpi lapsista oli tilannut aterian, ja astui askeleen lähemmäs pientä tyttöä antaakseen tälle mahdollisuuden ojentaa kätensä.

Vastaus

Pohtimatta asiaa hetkeäkään isä vastasi, että ateria oli hänen pojalleen. Lapset itse eivät reagoineet lainkaan, vaikka poika näytti tyytyväiseltä, että hänen ruokansa oli valmis. Edelleen hämmentyneenä käyttäytyvä Judith kysyi, puuttuiko toinen lasten ateria, ja sanoi

mielellään tarkistavansa keittiöltä, oliko se vahingossa unohtunut. Koko perhe näytti jähmettyvän kuullessaan Judithin kysymyksen. Tyttö oli erityisen kiinnostunut siitä, mitä Judith kysyi. Hän tuijottikin Judithia sellaisella katseella, jota tarjoilija ei ymmärtänyt.

Kutsuttiin pois paikalta

Judith huomasi heti, että vanhemmat käyttäytyivät häntä kohtaan eri tavalla. Heidän ruumiinkielensä kertoi hänelle, että he olivat lopettaneet kysymyksiin vastaamisen. Vaikka hän olisi halunnut jatkaa kyselemistä, hänellä oli muita pöytiä hoidettavana eikä hän

halunnut joutua hankaluuksiin asiakkaiden häiritsemisestä. Mutta hän ei ollut vielä valmis luovuttamaan. Judithin aika alkoi käydä vähiin selvittää, mitä pikkutytölle tapahtui. Hän halusi epätoivoisesti auttaa, mutta hän pystyi tekemään vain vähän, kun tyttö ei puhunut.

Surullinen näky

Judith jatkoi perheen tutkimista sillä välin, kun hän kantoi lautasia muihin pöytiin. Vanhemmat ja poika söivät kaikki, mutta pieni tyttö ei koskenut mihinkään. Kukaan heistä ei tarjoutunut jakamaan tai antamaan hänelle palaa ateriastaan. Tyttö näytti niin

surulliselta, että se särki Judithin sydämen. Jonkun oli tehtävä jotain. Judith keksi päässään erilaisia suunnitelmia samalla, kun teeskenteli, ettei huomannut perhettä. Oli pakko olla jokin keino kommunikoida pikkutytön kanssa ilman, että hänen vanhempansa näkisivät.

Mieleinen paikka

Judith oli yhtäkkiä kiitollinen siitä, että tunsi ravintolan niin hyvin. Hän oli työskennellyt siellä monta vuotta ja oli muistanut ulkoa, missä hän saattoi seistä nähdäkseen tietyt pöydät. Oli yksi paikka, josta hän ajatteli voivansa viestittää tytölle ilman, että muu perhe

näki hänet. Judith kiirehti testaamaan teoriaansa. Kun Judith pääsi mieleiselleen paikalle, tiellä oli pylväs, joka esti häntä näkemästä poikaa. Judith ajatteli voivansa lähettää tytölle viestin kysyäkseen, oliko hän vaarassa. Suunnitelma oli kuitenkin hieman riskialtis.

Viesti

Judith päätti ensin vilkuttaa tytölle, mutta tyttö ei vastannut hänelle. Hän näytti olevan hieman hämmentynyt siitä, mitä oli tekeillä. Hänen täytyi todellakin puhua tytön kanssa kahden kesken, ennen kuin perhe lähtisi ravintolasta. Judithilla oli sellainen tunne, että

jokin oli pielessä. Sitten hän tarttui kynään ja paperiin ja kirjoitti viestin ylös, siinä luki ”Tarvitsetko apua?”. Tyttö katsoi Judithin suuntaan ja nyökkäsi isänsä huomaamatta. Judith kirjoitti ”ok” kertoakseen tytölle, että hän auttaisi häntä. Nyt piti keksiä vain suunnitelma.

Apua kollegalta

Helpoin tapa olisi, että Judith puhuisi tytön kanssa kylpyhuoneessa, se oli ainoa paikka, jossa hän voisi puhua tytön kanssa kenenkään häiritsemättä. Judithilla oli idea, mutta siihen tarvittiin kollegoiden apua. Judith ilmoitti lähimmille kollegoilleen, että perheessä oli

jotain meneillään, ja yksi heistä oli itse asiassa samaa mieltä siitä, että hänkin oli huomannut sen. Judith keksi suunnitelman, jonka mukaan hänen kollegansa kaataisi vahingossa limsaa isän ja tytön päälle. Tämän oli saatava heidät pois pöydän äärestä.

Pomolle täytyi kuitenkin kertoa

Judithin oli ensin kerrottava pomolleen, koska hän ei halunnut saada potkuja tytön auttamisesta. Hänen pomonsa itse asiassa suostui suunnitelmaan. Heidän on autettava tyttöä, vaikka käytökselle olisi ollut hyvä syy. Heistä tuntui, että heidän velvollisuutensa oli

tietää koko tarina. Niinpä he panivat suunnitelman liikkeelle. Judith oli hyvin hermostunut, mutta tiesi, että he toimivat oikein. Hänen kollegansa meni nopeasti pöytään ja otti juomatilauksen. Sitten oli aika aloittaa suunnitelma, juomia läikytettiin. Ja isä suuttui.

Kuiskaus korvaan

Judithin mielestä tämä oli outoa, mutta asia muuttuisi entistä oudommaksi. Äiti tarttui Judithia käsivarresta, hän veti Judithia lähemmäs. Judith oli hämmentynyt. Sitten äiti kuiskasi ”vie hänet nopeasti”. Judith ei voinut uskoa korviaan. Aikaa ei ollut hukattavana,

hän käveli lapsen kanssa kylpyhuoneeseen. Tyttö, Anna, vaikutti helpottuneelta, että hän oli vihdoin kahden Judithin kanssa. Nyt hän saattoi vihdoin kertoa tarinansa Judithille ilman, että kukaan tarkkaili häntä. Anna oli hermostunut ja kysyi voiko luottaa Judithiin.

Judith tunsi itsensä avuttomaksi

Hän yritti puhua isälle, mutta tämä ei suostunut liikkumaan, hänellä ei ollut mitään selitettävää Judithille. Hän käski Judithin huolehtia omista asioistaan. Judith tunsi itsensä murskatuksi, hän halusi vain auttaa pikku Annaa. Judith veti syvään henkeä, hän ei voinut

antaa tämän mennä ohi. Judith keräsi rohkeutta kohdata isä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miten mies reagoisi. Mutta hän oli täysin pihalla tilanteesta. Jos Anna tarvitsisi apua, hän aikoi auttaa häntä keinolla millä hyvänsä, hän tiesi tekevänsä oikein.

Lähestyi lopulta pöytää

Sitten Judith käveli pöytään, ja isä kysyi, oliko hän tullut pyytämään anteeksi. Judith kertoi, että hänellä oli muita suunnitelmia, jolloin mies alkoi nauraa. Hän ei pelännyt pientä tarjoilijaa, hän käski Judithin olla varovainen seuraavien vaiheidensa suhteen. Judith käski

isän olla hiljaa ja antaa hänen puhua. Isä oli hieman hämmentynyt, hän ei odottanut tällaista reaktiota Judithilta yhtäkkiä. Judith kehotti häntä kertomaan tyttärensä tilanteesta. Hän puhui niin kovaa, että kaikki kuulivat hänet. Sitten isä alkoi yhtäkkiä taputtaa.

Kuvausryhmä

Kunnes kuin tyhjästä saapui kuvausryhmä. Judith oli täysin häkeltynyt. Hän ei tiennyt, miten reagoida. Sitten Anna tuli Judithin luo ja halasi häntä. Judith pystyi vain tuijottamaan kaikkia ympärillään olevia. Sitten Anna sanoi: “Olet hyvä ihminen Judith”. Judith vaati

selitystä. Ilmeisesti Judithin pomo ja paras ystävä olivat päättäneet ilmoittaa hänet piilokameraohjelmaan, jotta maailma tietäisi, miten hieno ihminen Judith on. Kaikki tämän päivän lehdistön jäsenet olivat mukana koko operaatiossa. Judith ei tiennyt mitä sanoa.

Kaikki oli kuin unesta

Hänestä tuntui, että kaikki tapahtunut oli täysin epätodellista. Judithin tunteet olivat herkässä ja hän kiitti kaikkia. Tapahtuma tuntui hänestä hienolta, että vihdoinkin hänen hyvät tekonsa tunnustettiin. Kameraryhmä kiitti häntä siitä, että hän oli hyvä tyyppi. Judith

ei vaikuttanut vihaiselta siitä, että häntä huijattiin mukaan ohjelmaan. Tämä osoitti hänen hyvän puolensa. Hän katsoi jakson lopulta kotona yhdessä Annan ja sekä hänen perheensä kanssa. Loppujen lopuksi kaikki olikin hyvin ja pystyivät kaikki nauramaan tapahtuneelle.

Loch Nessin hirviöasiantuntijat: Kaksi uutta havaintoa viiden päivän sisällä

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Ratkesiko myytti vihdoinkin?

Loch Nessin hirviö on myytti, joka on säilynyt vuosisatojen ajan. Vielä tänäkin päivänä tutkitaan uusia havaintoja. Kun sanomme Loch Ness, ensimmäisenä mieleen tulee tietysti Loch Nessin hirviö. Vuosisatojen ajan ajatus jostakin Lochissa asuvasta salaperäisestä

olennosta vainosi paikallisia ja vierailijoita. Nämä pelot vain vahvistuivat, kun lääkäri Robert Kenneth Wilson otti eräänä päivänä Lochissa kuuluisan valokuvan. Loch Ness sijaitsee Great Glenin varrella Invernessista, joka tunnetaan Ylämaan pääkaupunkina.

Loch

Loch Ness on alueen toiseksi suurin järvi (tai loch) ja se on noin 750 jalkaa syvä. Teknisesti ottaen lochissa on enemmän makeaa vettä kuin kaikissa Englannin ja Walesin vesistöissä yhteensä! Ei siis ihme, että ihmiset ovat spekuloineet monentyyppisistä olennoista, jotka

voisivat hyvinkin asua järvessä. Vaikka valokuvat Loch Nessin syvyyksissä lymyilevästä oletetusta olennosta tulivat valokuvauksen tulon ansiosta suosituiksi vasta 1900-luvun alussa, kertomukset tästä olennosta ulottuvat jo 7. vuosisadalle ajanlaskun jälkeen asti.

Varhaiset raportit

On kerrottu, että abotti ja lähetyssaarnaaja nimeltä Pyhä Columba oli kohdannut olennon viettäessään aikaa järvellä. Kertomukset olennosta alkoivat kuitenkin saada todellista jalansijaa populaarikulttuurissa vasta myöhempinä vuosina uusien tiedotusvälineiden

keksimisen ansiosta. Sen jälkeen, kun ensimmäinen valokuva oletetusta olennosta otettiin 1930-luvulla, niitä on noussut ajan mittaan runsaasti. On muutamia, jotka ovat saaneet miettimään uudelleen ajatusta siitä, että Loch Nessin hirviö eli Nessie olikin väärennös.

Valokuvatodisteet

Vaikka jotkut niistä on paljon helpompi hylätä väärennöksinä, on muutamia, jotka ovat saaneet ihmiset miettimään uudelleen ajatusta siitä, että Loch Nessin hirviö eli Nessie on väärennös. Ensimmäinen esimerkki näistä kuvista ilmestyi vuonna 1933, ja se on teknisesti

ensimmäinen “valokuva” olennosta. Kuva auttoi levittämään myyttiä siitä, että Loch Nessissä todellakin oli olento. Vaikka otuksen todelliseen olemassaoloon liittyy paljon skeptisyyttä, ovat Loch Nessin lämpimät vedet silti täydellisiä elämän ylläpitämiseksi.

Täydelliset olosuhteet elämälle

Vaikka otuksen todelliseen olemassaoloon liittyy paljon skeptisyyttä, biologit, tiedemiehet ja hirviönmetsästäjät ovat yhtä mieltä siitä, että Loch Nessin lämpimät vedet ovat täydellisiä kaikenlaisen elämän ylläpitämiseen. Teknisesti ottaen Loch Ness pysyy

lämpimänä ympäri vuoden lämpölinjan vaikutuksesta, mikä tarkoittaa, että kun järven matalan osan kylmä vesi jäähtyy, se liikkuu alaspäin ja siirtää lämpimämpää vettä alhaalta ylös pintaan. Tämä voi aiheuttaa sen, että järvi höyrystyy myös hyvinkin kylminä päivinä!

Esihistoriallinen arvoitus

Monet ovat spekuloineet, minkälainen olento Nessie voisi olla. Varhaiset kuvaukset kuvaavat, että otuksen kaula oli jättiläismäisen merikäärmeen kaula, mutta vartalo hylkeen vartalo. Joidenkin mielestä Nessie saattoi olla paleotsooiselta kaudelta jäänyt dinosaurus,

niin sanottu Plesiosaurus, jonka uskottiin vaeltaneen maapallolla noin 205 miljoonaa vuotta sitten. Hirviönmetsästäjät arvelevat, että Loch Nessin olosuhteet mahdollistivat sen selviytymisen kauan sen jälkeen, kun kyseinen alkuperäinen laji oli kuollut sukupuuttoon….

Ensimmäinen organisoitu etsintä

Kun sana Loch Nessissä asuvasta olennosta alkoi ajan myötä levitä, ihmiset alkoivat järjestäytyä ryhmiksi metsästämään, havaitsemaan tai pyydystämään kaikkea sellaista, jota voitaisiin käyttää todisteena siitä, oliko olento todella olemassa vai ei. Jokaiselle

etsintäryhmän jäsenelle maksettiin 2 puntaa päivässä, jotta hän yrittäisi löytää todisteita olennosta, mutta tuloksetta. Viime aikoina Nessiestä on tehty keskimäärin noin 20 havaintoa vuodessa. Onko tämä pelkkää hypetystä vai voisiko siinä olla jotain perää?

Tie

Yksi keskeinen tekijä, jonka tutkijat ja historioitsijat ovat syyttäneet Nessie-havaintojen lisääntymiseen vuosien varrella, liittyy paljolti siihen, että Lochin ympärille rakennettiin tie 1900-luvun alussa. Nykyään tämä tie liittyy suoraan A82-tielle, ja se on todella kaunis

ajomatka. Kun tie avattiin, se mahdollisti suuremman turistimäärän kulkemisen alueen läpi, mikä merkitsi sitä, että yhä useammat ihmiset pystyivät vierailemaan kuuluisalla Loch Lochilla. Vuosien mittaan Loch Ness saikin paljon huomiota suuren yleisön keskuudessa.

Populaarikulttuuri-ilmiö

Kun sana järvessä olevasta hirviöstä levisi, se alkoi herättää villejä mielikuvia ihmisten mielikuvissa. Ajatus tarttui, ja melko pian Nessie oli otettu mukaan elokuvien, sarjakuvien ja tarinoiden maailmaan. Merkittäviä esimerkkejä Loch Nessin ympärille tehdyistä

elokuvista ovat Loch Ness -elokuva, jossa esiintyvät Ted Danson ja Joely Richardson, ja Water Horse, jonka pääosassa on Alex Etel. Loch Nessin hirviö, eli tutummin Nessie, äänestettiin jopa kuuluisimmaksi skotlantilaiseksi vuonna 2009! Mielenkiintoista tosiaan.

Edwardsin huijaus

Vaikka hirviönmetsästäjät ja asukkaat ovat usein nopeita osoittamaan väärennetyt Nessie-kuvat aidoiksi katsotuista kuvista, on olemassa useita huijauksia, joita tapahtuu säännöllisesti. Yksi viime vuosien merkittävimmistä tapahtui, kun George Edwards -niminen

mies, joka on paikallinen retkiveneen kippari järvellä, julkaisi kuvan Nessie-havainnosta. Kävi ilmi, että kuva oli väärennös. Kaikista huijauksista huolimatta aina silloin tällöin ilmaantuu muutamia kuvia, jotka saavat ihmisten mielikuvitukset todellakin liikkeelle.

Satelliittikuva

Vuonna 2009 Jason Cook -niminen mies löysi järvestä jotain, joka aiheutti melkoisen kohun. Hän väitti löytäneensä kuvan olennosta Apple Mapsista selatessaan satelliittikuvia. Loch Ness Projectin Adrian Shrine tutki kuvan perusteellisesti ja piti sitä vakuuttavana.

Skeptikot ovat kuitenkin todenneet, että kyseessä on todennäköisesti pieni vene. Vaikka monet ovat nopeasti päättäneet kutsua ajatusta Nessiestä taruksi, totuus on, että monet tärkeät ihmiset ovat vuosien varrella ottaneet tämän myytin hyvin vakavasti. Katso miksi!

Thatcherin hallitus

Itse asiassa vuonna 1979, vain muutama päivä ennen Yhdistyneen kuningaskunnan vaalipäivää, Margaret Thatcherin puolue ehdotti, että se toisi delfiinejä Yhdysvalloista Nessien löytämiseksi! Vaikka retkikunnasta ei tullut mitään, ajatus siitä, että hallitus halusi

osallistua, auttoi vahvistamaan ajatusta siitä, että Nessie voisi olla todellinen. Thatcherin hallituksen ehdottama hanke auttoi rohkaisemaan hirviönmetsästäjien uutta sukupolvea. Vuonna 1987 käynnistettiin Operaatio Deepscan, josta voit lukea lisää seuraavalla sivulla.

Operaatio Deepscan

Operaatio maksoi lähes miljoona puntaa, ja se koostui useista pienistä veneistä, joissa jokaisessa oli kaikuluotainlaitteet, jotka sitten haravoisivat Lochin vesiä Nessietä etsien. Hanke ei tuottanut tuloksia merihirviöiden osalta, mutta osoitti, että Lochiin oli päässyt

useita hylkeitä – mikä oli todennäköinen syy kyseisen myytin leviämiseen. Vaikka monet kiistelevät siitä, onko Nessietä olemassa vai ei, sadan uimarin ryhmä ei halunnut ottaa riskiä. Tässä ylläolevassa kuvassa voit kuitenkin nähdä yhden uhkarohkean ryhmän.

Hirviövakuutus

Vuonna 2005 Triathalon -tapahtuma sitoutui varmistamaan, ettei kukaan sen osallistujista joutuisi Lochin salaperäisen olennon vahingoksi, oli se sitten olemassa tai ei. Tämän seurauksena jokainen uimari oli vakuutettu jopa miljoonalle punnalle hyökkäyksen varalta –

siis hirviön hyökkäyksen varalta! Onneksi kukaan heistä ei loukkaantunut, mutta parempi olla varma kuin katua! Vuonna 1986 Venäjällä tapahtui yksi kaikkien aikojen pahimmista ydinkatastrofeista, joka tulisi vaikuttamaan myös pahoin Loch Nessin kuuluisaan järveen.

Radioaktiivinen katastrofi

Pahamaineista Tšernobylin onnettomuutta pidetään edelleen yhtenä pahimmista laatuaan, ja sen seurauksena radioaktiivista jätettä ja romua jäi ilmakehään tuhansien kilometrien päähän. Loch Nessissä tehtyjen laajojen tutkimusten jälkeen tutkijat huomasivat jotain

outoa järven pinnalla olevassa sedimenttikerroksessa – se oli radioaktiivinen! Tutkijat arvelevat, että radioaktiivinen jäte kulkeutui aina Loch Nessiin asti Venäjältä tulleen sateen mukana. Mitä tämä tarkoittaisi Loch Nessin vedelle, ja erityisesti sen kuuluisalle eliölle?

Elokuvallinen hotspot

Vaikka useimpia ihmisiä houkuttelee Loch Nessiin kiinnostus löytää tai jopa nähdä Nessie, myyttinen peto, jonka uskotaan asuvan siellä, monet tulevat aivan muista syistä. Loch Ness on varsin kaunis riippumatta siitä, asuuko sen sisällä hirviö vai ei, ja sen vuoksi

kuvausryhmät kerääntyvät sinne joka vuosi ottamaan kaiken irti tästä upeasta paikasta. Jotkin suurimmista ja kuuluisammista tuotemerkeistä, kuten Toyota, Abercrombie & Fitch, Vodafone, Orange sekä Kit Kat, ovat kaikki käyttäneet paikkaa mainoksissaan hyödyksi.

Nessie on kuollut

Huhtikuun 1. päivänä 1972 sanomalehdet julistivat, että Nessie oli kuollut! Otsikoissa kerrottiin rohkeasti, että eläinparka oli vihdoin löydetty, mutta se oli jo kuollut! Uutinen aiheutti hämmennystä, sillä ihmiset olivat häkeltyneitä ajatuksesta, että Nessie voisi olla

todellinen. Pian jutun julkaisemisen jälkeen ihmiset kuitenkin tajusivat, että kyseessä oli huijaus. Huhtikuun pilan oli tehnyt Flamingo Parkin eläintarhan työntekijä, John Shields, joka oli istuttanut kuolleen hylkeen järveen. Tämä tapaus ei kuitenkaan ollut ainoa laatua.

Viimeaikainen löytö kaukana

Viime vuosina hirviönmetsästäjien mielenkiinto on kuitenkin herännyt jälleen löytö maapallon toiselta puolelta. Joulukuussa 2018 olento huuhtoutui rannalle Wolf Island National Wildlife Refuge -alueelle Georgiassa Yhdysvalloissa. Oudon otuksen löysivät mies

ja hänen poikansa, jotka ottivat siitä kuvia. Hirviönmetsästäjät uskovat, että kyseessä voisi olla Loch Nessin olento, mutta vielä ei ole selvillä, mille eläimelle raato kuuluu. Vuosien varrella Nessie-myytti on saanut melkoisen kolauksen skeptikoilta. Ja sen voi arvata miksi!

Vielä yksi löytö

Adrian Shine on luonnontieteilijä, joka alun perin aloitti Loch Ness -projektin jo vuonna 1973. Vuosien varrella hän on nähnyt useita erilaisia huijauksia ja on kirjaimellisesti omistanut elämänsä Nessien löytämiselle. Tämän vuoden helmikuussa eräs nainen

Manchesterista Englannista nappasi kuvan, jonka hän uskoi sisältävän Nessien näkemisen. Selvittääkseen, oliko kyseessä väärennös vai ei, Shine pyysi apua Steve Felthamilta, joka on Nessie-tutkija ja alueen asukas. Mitä tämä selvitys tulisi lopulta paljastamaan? Lue lisää

Selvittelyssä

Vain viisi päivää ensimmäisen havainnon jälkeen otettiin toinen kuva, jossa näkyi jotain, joka ilmestyi järven syvimpään osaan. Aiemmin Nessie-havaintoja ei ole yleensä koskaan tehty näin lähellä toisiaan, mikä sai tutkijat tutkimaan asiaa. Ajan myötä Shine ja Feltham

ovat kuitenkin tottuneet vääriin hälytyksiin ja väärennettyihin havaintoihin. Vaikka kuvat näyttävät vakuuttavilta, molemmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on todennäköisesti vain luonnonilmiö, jonka ihmiset sitten yhdistävät Nessieksi tai muuksi.

Loch Nessin hirviöasiantuntijat: Kaksi uutta havaintoa viiden päivän sisällä

Tekijä

Desiree

-

22 elokuun, 2022

Ratkesiko myytti vihdoinkin?

Loch Nessin hirviö on myytti, joka on säilynyt vuosisatojen ajan. Vielä tänäkin päivänä tutkitaan uusia havaintoja. Kun sanomme Loch Ness, ensimmäisenä mieleen tulee tietysti Loch Nessin hirviö. Vuosisatojen ajan ajatus jostakin Lochissa asuvasta salaperäisestä

olennosta vainosi paikallisia ja vierailijoita. Nämä pelot vain vahvistuivat, kun lääkäri Robert Kenneth Wilson otti eräänä päivänä Lochissa kuuluisan valokuvan. Loch Ness sijaitsee Great Glenin varrella Invernessista, joka tunnetaan Ylämaan pääkaupunkina.

Loch

Loch Ness on alueen toiseksi suurin järvi (tai loch) ja se on noin 750 jalkaa syvä. Teknisesti ottaen lochissa on enemmän makeaa vettä kuin kaikissa Englannin ja Walesin vesistöissä yhteensä! Ei siis ihme, että ihmiset ovat spekuloineet monentyyppisistä olennoista, jotka

voisivat hyvinkin asua järvessä. Vaikka valokuvat Loch Nessin syvyyksissä lymyilevästä oletetusta olennosta tulivat valokuvauksen tulon ansiosta suosituiksi vasta 1900-luvun alussa, kertomukset tästä olennosta ulottuvat jo 7. vuosisadalle ajanlaskun jälkeen asti.

Varhaiset raportit

On kerrottu, että abotti ja lähetyssaarnaaja nimeltä Pyhä Columba oli kohdannut olennon viettäessään aikaa järvellä. Kertomukset olennosta alkoivat kuitenkin saada todellista jalansijaa populaarikulttuurissa vasta myöhempinä vuosina uusien tiedotusvälineiden

keksimisen ansiosta. Sen jälkeen, kun ensimmäinen valokuva oletetusta olennosta otettiin 1930-luvulla, niitä on noussut ajan mittaan runsaasti. On muutamia, jotka ovat saaneet miettimään uudelleen ajatusta siitä, että Loch Nessin hirviö eli Nessie olikin väärennös.

Valokuvatodisteet

Vaikka jotkut niistä on paljon helpompi hylätä väärennöksinä, on muutamia, jotka ovat saaneet ihmiset miettimään uudelleen ajatusta siitä, että Loch Nessin hirviö eli Nessie on väärennös. Ensimmäinen esimerkki näistä kuvista ilmestyi vuonna 1933, ja se on teknisesti

ensimmäinen “valokuva” olennosta. Kuva auttoi levittämään myyttiä siitä, että Loch Nessissä todellakin oli olento. Vaikka otuksen todelliseen olemassaoloon liittyy paljon skeptisyyttä, ovat Loch Nessin lämpimät vedet silti täydellisiä elämän ylläpitämiseksi.

Täydelliset olosuhteet elämälle

Vaikka otuksen todelliseen olemassaoloon liittyy paljon skeptisyyttä, biologit, tiedemiehet ja hirviönmetsästäjät ovat yhtä mieltä siitä, että Loch Nessin lämpimät vedet ovat täydellisiä kaikenlaisen elämän ylläpitämiseen. Teknisesti ottaen Loch Ness pysyy

lämpimänä ympäri vuoden lämpölinjan vaikutuksesta, mikä tarkoittaa, että kun järven matalan osan kylmä vesi jäähtyy, se liikkuu alaspäin ja siirtää lämpimämpää vettä alhaalta ylös pintaan. Tämä voi aiheuttaa sen, että järvi höyrystyy myös hyvinkin kylminä päivinä!

Esihistoriallinen arvoitus

Monet ovat spekuloineet, minkälainen olento Nessie voisi olla. Varhaiset kuvaukset kuvaavat, että otuksen kaula oli jättiläismäisen merikäärmeen kaula, mutta vartalo hylkeen vartalo. Joidenkin mielestä Nessie saattoi olla paleotsooiselta kaudelta jäänyt dinosaurus,

niin sanottu Plesiosaurus, jonka uskottiin vaeltaneen maapallolla noin 205 miljoonaa vuotta sitten. Hirviönmetsästäjät arvelevat, että Loch Nessin olosuhteet mahdollistivat sen selviytymisen kauan sen jälkeen, kun kyseinen alkuperäinen laji oli kuollut sukupuuttoon….

Ensimmäinen organisoitu etsintä

Kun sana Loch Nessissä asuvasta olennosta alkoi ajan myötä levitä, ihmiset alkoivat järjestäytyä ryhmiksi metsästämään, havaitsemaan tai pyydystämään kaikkea sellaista, jota voitaisiin käyttää todisteena siitä, oliko olento todella olemassa vai ei. Jokaiselle

etsintäryhmän jäsenelle maksettiin 2 puntaa päivässä, jotta hän yrittäisi löytää todisteita olennosta, mutta tuloksetta. Viime aikoina Nessiestä on tehty keskimäärin noin 20 havaintoa vuodessa. Onko tämä pelkkää hypetystä vai voisiko siinä olla jotain perää?

Tie

Yksi keskeinen tekijä, jonka tutkijat ja historioitsijat ovat syyttäneet Nessie-havaintojen lisääntymiseen vuosien varrella, liittyy paljolti siihen, että Lochin ympärille rakennettiin tie 1900-luvun alussa. Nykyään tämä tie liittyy suoraan A82-tielle, ja se on todella kaunis

ajomatka. Kun tie avattiin, se mahdollisti suuremman turistimäärän kulkemisen alueen läpi, mikä merkitsi sitä, että yhä useammat ihmiset pystyivät vierailemaan kuuluisalla Loch Lochilla. Vuosien mittaan Loch Ness saikin paljon huomiota suuren yleisön keskuudessa.

Populaarikulttuuri-ilmiö

Kun sana järvessä olevasta hirviöstä levisi, se alkoi herättää villejä mielikuvia ihmisten mielikuvissa. Ajatus tarttui, ja melko pian Nessie oli otettu mukaan elokuvien, sarjakuvien ja tarinoiden maailmaan. Merkittäviä esimerkkejä Loch Nessin ympärille tehdyistä

elokuvista ovat Loch Ness -elokuva, jossa esiintyvät Ted Danson ja Joely Richardson, ja Water Horse, jonka pääosassa on Alex Etel. Loch Nessin hirviö, eli tutummin Nessie, äänestettiin jopa kuuluisimmaksi skotlantilaiseksi vuonna 2009! Mielenkiintoista tosiaan.

Edwardsin huijaus

Vaikka hirviönmetsästäjät ja asukkaat ovat usein nopeita osoittamaan väärennetyt Nessie-kuvat aidoiksi katsotuista kuvista, on olemassa useita huijauksia, joita tapahtuu säännöllisesti. Yksi viime vuosien merkittävimmistä tapahtui, kun George Edwards -niminen

mies, joka on paikallinen retkiveneen kippari järvellä, julkaisi kuvan Nessie-havainnosta. Kävi ilmi, että kuva oli väärennös. Kaikista huijauksista huolimatta aina silloin tällöin ilmaantuu muutamia kuvia, jotka saavat ihmisten mielikuvitukset todellakin liikkeelle.

Satelliittikuva

Vuonna 2009 Jason Cook -niminen mies löysi järvestä jotain, joka aiheutti melkoisen kohun. Hän väitti löytäneensä kuvan olennosta Apple Mapsista selatessaan satelliittikuvia. Loch Ness Projectin Adrian Shrine tutki kuvan perusteellisesti ja piti sitä vakuuttavana.

Skeptikot ovat kuitenkin todenneet, että kyseessä on todennäköisesti pieni vene. Vaikka monet ovat nopeasti päättäneet kutsua ajatusta Nessiestä taruksi, totuus on, että monet tärkeät ihmiset ovat vuosien varrella ottaneet tämän myytin hyvin vakavasti. Katso miksi!

Thatcherin hallitus

Itse asiassa vuonna 1979, vain muutama päivä ennen Yhdistyneen kuningaskunnan vaalipäivää, Margaret Thatcherin puolue ehdotti, että se toisi delfiinejä Yhdysvalloista Nessien löytämiseksi! Vaikka retkikunnasta ei tullut mitään, ajatus siitä, että hallitus halusi

osallistua, auttoi vahvistamaan ajatusta siitä, että Nessie voisi olla todellinen. Thatcherin hallituksen ehdottama hanke auttoi rohkaisemaan hirviönmetsästäjien uutta sukupolvea. Vuonna 1987 käynnistettiin Operaatio Deepscan, josta voit lukea lisää seuraavalla sivulla.

Operaatio Deepscan

Operaatio maksoi lähes miljoona puntaa, ja se koostui useista pienistä veneistä, joissa jokaisessa oli kaikuluotainlaitteet, jotka sitten haravoisivat Lochin vesiä Nessietä etsien. Hanke ei tuottanut tuloksia merihirviöiden osalta, mutta osoitti, että Lochiin oli päässyt

useita hylkeitä – mikä oli todennäköinen syy kyseisen myytin leviämiseen. Vaikka monet kiistelevät siitä, onko Nessietä olemassa vai ei, sadan uimarin ryhmä ei halunnut ottaa riskiä. Tässä ylläolevassa kuvassa voit kuitenkin nähdä yhden uhkarohkean ryhmän.

Hirviövakuutus

Vuonna 2005 Triathalon -tapahtuma sitoutui varmistamaan, ettei kukaan sen osallistujista joutuisi Lochin salaperäisen olennon vahingoksi, oli se sitten olemassa tai ei. Tämän seurauksena jokainen uimari oli vakuutettu jopa miljoonalle punnalle hyökkäyksen varalta –

siis hirviön hyökkäyksen varalta! Onneksi kukaan heistä ei loukkaantunut, mutta parempi olla varma kuin katua! Vuonna 1986 Venäjällä tapahtui yksi kaikkien aikojen pahimmista ydinkatastrofeista, joka tulisi vaikuttamaan myös pahoin Loch Nessin kuuluisaan järveen.

Radioaktiivinen katastrofi

Pahamaineista Tšernobylin onnettomuutta pidetään edelleen yhtenä pahimmista laatuaan, ja sen seurauksena radioaktiivista jätettä ja romua jäi ilmakehään tuhansien kilometrien päähän. Loch Nessissä tehtyjen laajojen tutkimusten jälkeen tutkijat huomasivat jotain

outoa järven pinnalla olevassa sedimenttikerroksessa – se oli radioaktiivinen! Tutkijat arvelevat, että radioaktiivinen jäte kulkeutui aina Loch Nessiin asti Venäjältä tulleen sateen mukana. Mitä tämä tarkoittaisi Loch Nessin vedelle, ja erityisesti sen kuuluisalle eliölle?

Elokuvallinen hotspot

Vaikka useimpia ihmisiä houkuttelee Loch Nessiin kiinnostus löytää tai jopa nähdä Nessie, myyttinen peto, jonka uskotaan asuvan siellä, monet tulevat aivan muista syistä. Loch Ness on varsin kaunis riippumatta siitä, asuuko sen sisällä hirviö vai ei, ja sen vuoksi

kuvausryhmät kerääntyvät sinne joka vuosi ottamaan kaiken irti tästä upeasta paikasta. Jotkin suurimmista ja kuuluisammista tuotemerkeistä, kuten Toyota, Abercrombie & Fitch, Vodafone, Orange sekä Kit Kat, ovat kaikki käyttäneet paikkaa mainoksissaan hyödyksi.

Nessie on kuollut

Huhtikuun 1. päivänä 1972 sanomalehdet julistivat, että Nessie oli kuollut! Otsikoissa kerrottiin rohkeasti, että eläinparka oli vihdoin löydetty, mutta se oli jo kuollut! Uutinen aiheutti hämmennystä, sillä ihmiset olivat häkeltyneitä ajatuksesta, että Nessie voisi olla

todellinen. Pian jutun julkaisemisen jälkeen ihmiset kuitenkin tajusivat, että kyseessä oli huijaus. Huhtikuun pilan oli tehnyt Flamingo Parkin eläintarhan työntekijä, John Shields, joka oli istuttanut kuolleen hylkeen järveen. Tämä tapaus ei kuitenkaan ollut ainoa laatua.

Viimeaikainen löytö kaukana

Viime vuosina hirviönmetsästäjien mielenkiinto on kuitenkin herännyt jälleen löytö maapallon toiselta puolelta. Joulukuussa 2018 olento huuhtoutui rannalle Wolf Island National Wildlife Refuge -alueelle Georgiassa Yhdysvalloissa. Oudon otuksen löysivät mies

ja hänen poikansa, jotka ottivat siitä kuvia. Hirviönmetsästäjät uskovat, että kyseessä voisi olla Loch Nessin olento, mutta vielä ei ole selvillä, mille eläimelle raato kuuluu. Vuosien varrella Nessie-myytti on saanut melkoisen kolauksen skeptikoilta. Ja sen voi arvata miksi!

Vielä yksi löytö

Adrian Shine on luonnontieteilijä, joka alun perin aloitti Loch Ness -projektin jo vuonna 1973. Vuosien varrella hän on nähnyt useita erilaisia huijauksia ja on kirjaimellisesti omistanut elämänsä Nessien löytämiselle. Tämän vuoden helmikuussa eräs nainen

Manchesterista Englannista nappasi kuvan, jonka hän uskoi sisältävän Nessien näkemisen. Selvittääkseen, oliko kyseessä väärennös vai ei, Shine pyysi apua Steve Felthamilta, joka on Nessie-tutkija ja alueen asukas. Mitä tämä selvitys tulisi lopulta paljastamaan? Lue lisää

Selvittelyssä

Vain viisi päivää ensimmäisen havainnon jälkeen otettiin toinen kuva, jossa näkyi jotain, joka ilmestyi järven syvimpään osaan. Aiemmin Nessie-havaintoja ei ole yleensä koskaan tehty näin lähellä toisiaan, mikä sai tutkijat tutkimaan asiaa. Ajan myötä Shine ja Feltham

ovat kuitenkin tottuneet vääriin hälytyksiin ja väärennettyihin havaintoihin. Vaikka kuvat näyttävät vakuuttavilta, molemmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on todennäköisesti vain luonnonilmiö, jonka ihmiset sitten yhdistävät Nessieksi tai muuksi.